"KVAK KVAK"
-paapatti matalasti tämä sorsauros kun lähti puronuomasta nousemaan penkereelle osuttuani parin kohdalle.
Se oli selvästi luonteeltaan rouvaansa arempi ja epäluuloisempi,
rouva nimittäin tyynesti jatkoi puronpohjan ruoppaamista, 
eikä näyttänyt kokeneen minua uhkana.
Hetken se mietti, että uskooko ukkokultansa kutsua seurata penkereelle,
mutta päätteli sitten turhaksi ja pulahti takaisin ruokailemaan.
Ennen pulahdusta kuopsutti niskaansa räpylällään, vilkaisi isännän perään,
ja teki päätöksensä. Nälkä voitti.
Herra sorsa sen sijaan kiersi aimo kaarroksen kasvuston seassa
ja paapatti mennessään.
Tarpeeksi kaukana minusta uskaltautui pulahtaa sekin takaisin rouvansa seuraan.
Kaunis lintu on sinisorsakin.
Varsinkin uroksen värit ovat kuin riikinkukolla kun niihin osuu aurinko.

Retkeni myöhemmässä vaiheessa näin toisenkin parin sukimispuuhissa laiturilla,
ellei ollut sama pari sinne lennähtänyt ruokailun päätteeksi.
Sorsilla ei näyttänyt vielä olevan pesänrakennusta lainkaan meneillään.
Kahden peipon keväistä kilpalaulantaa kuuntelin hetken toisen niistä alapuolella.
Myöhemmin mustarastaskin luritteli itsekseen niin kauniisti metsässä.
Symppis talitintti oli selvästi minusta hiukan utelias,
läheltä on kesäksi poistettu ruokinta-automaatit.
Olisiko kenties miettinyt minun pähkinöitä tuovan.
Kevät etenee!❤

-Viikkoni varrelta-

Saunalahden päiväkodin ikkunasta pongattu.

"Sateenkaaret ikkunoissa symbolisoivat toivoa, rakkautta ja yhteyttä toisiin ihmisiin, vaikka oikeat ihmiskontaktit onkin nyt karsittu minimiin. Sateenkaaren näkeminen ikkunassa muistuttaa, että käymme kaikki tahoillamme läpi samoja asioita: epätietoisuutta, ehkä pelkoa ja yksinäisyyttä. Emme kuitenkaan ole yksin. Kaikki muuttuu vielä hyväksi, Leikki leikkinä -blogissa kirjoitetaan."

Samaisen päiväkodin toisessa ikkunassa jaksaa päivä toisensa jälkeen tsempata ohikulkijoita tämä symppis nalle.

Vanhan huvilan ikkunasta, nyt jo keväisen pihamaan yli,

moikkaavat vielä myös Nalle Puh ja kaverinsa.

Tämän kiven-jonka ohi kävelen melkein päivittäin, olen nimennyt itse koronaksi,

jotenkin se on niin kammottavan näköinen,

piileksii siellä pusikossaan...

Suomalaisuuden päivää vietettiin pilvisessä säässä.

Samana päivänä tuuli muodosti pilvistä jänniä muodostumia.

Kohta se on kerkkäkausikin, huomioin viikon varrella..

Aurinkokin paistoi!

Ja pikkuauringot tienposkessa!

Vaahteran ja...

kirsikan kukkia.

Hyvin tummanpuhuvia taivaita ja laskevan auringon iltakuparia.

Olen mielenvirkistykseksi laulattanut ompelukonettani pitkästä aikaa.

Ja nauttinut väriterapiaa.

Itselleni tein kirjoituspöytäni tuolille peffanpehmuke-tyynyn.

Ja tulevalle, ensimmäiselle lapsenlapselleni kellimiseen merikilpparityynyn.

Entisellä kotisaarellani Kreetalla,

 kuoriutuu yhdellä tietyllä rannalla pieniä Careta Careta-merikilpikonnia,

joita uhanalaisina WWF suojelee.

Kun omat lapseni olivat pieniä, ostin heille oman Careta Caretan, 

joka toivottavasti tälläkin hetkellä ui Välimeressä.

Emmehän me tietenkään koskaan "omaa" kilppariamme nähneet,

ehkäpä vain halusinkin opettaa lapsilleni luonnonsuojelun tärkeyttä.

WWF "myi" niitä mukavana ajatuksena keräyksessään, jolla kustannettiin suojelua.

Omistuskirjakin jo vuosien saatossa kadonnut, 

mutta sillähän ei ollutkaan mitään merkitystä.

Ja pitihän lapsenlapsellekin sitten tehdä ihan omansa.

Nappisilmätkin niin tiukkaan ommeltu, ettei niistä vaaraa pienelle.

Leivässä olemme pysyneet, vaikka kaupassa käydään kerran viikossa.

 Vuokaleipää johon pussihiivan lisäksi:

grahamjauhoa, ruisjauhoa, jyväistä jauhoa, karkeaa vehnäjauhoa

ja sitkoksi ihan hitusen hienoa vehnäjauhoa, öljyä, suolaa ja ripaus sokeria.

On se vaan kumma,kun itsetehty ei homehdu pöydällä,

niin kuin tekee ostoleipä.

Kaatueiden muistoakin kunnioitettiin tänään lipuin.

Metsää ei tietenkään sovi viikkokatsauksesta unohtaa!

En ole vielä uskaltautunut puutarhamyymälöihin.

Ei haittaa, jostain itsekseen parvekkeelle ilmestyi yksi.

Ja vielä mieliväriä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3

Ei toistoa saa

Variointeja vaan

Juuri tällaista kauneutta

Ei saa samanlaista

Tartutaan kii

Painetaan sydämiin

Tämä hetki

Tämä onni

Se tuli tervehtimään

Ei se pitkäksi jää

Siis sulje jo muut

Anna itsesi nyt

Tartutaan kii

Painetaan sydämiin

Tämä hetki

Tämä onni

Kaikki oikein on nyt

Olet selviytynyt

Muistatko silloin

Sua itketti illoin

Tartutaan kii

Painetaan sydämiin

Tämä hetki

Tämä onni

Ei toistoa saa

Variointeja vaan

Juuri tällaista kauneutta

Ei saa samanlaista

Tartutaan kii

Painetaan sydämiin

Tämä hetki

Tämä onni

Chisu

Tästä KLIK voit kuunnella tämän ihastuttavan laulun

Isäntä kertoi, ettei Pohjanmaalla ole vielä koivuissa hiirenkorvia,

eikä muutenkaan kevät näin pitkällä kuin se täällä etelärannikolla on.

Hän tulee luultavasti yllättymään huomenna palatessaan,

miten täällä kotikonnuilla on jo puoli kesä.

Suuntasin pitkästä aikaa taas rannalle päin.

Voi, rentukatkin jo kukassa rannan kosteikoissa!

Aurinko availee saniaisrullia.

Räksillä jo pesäpuuhat, matoja ja hyönteisiä etsivät kovalla tohinalla.

 On tämä taas niin uskomatonta!

Telkkä oli rantakalliolla huilimassa.

Arkana lähti heti kun havannoi minut.

Katsoi sitten parhaakseen jopa lennähtää turvallisen matkan päähän minusta.

Hymyilytti sen kohlo räpistely räpylät harallaan.

Kauempana jo satoi.

Luulin jo sateen yllättävän,

mutta kirkastuikin taas ennen kuin kotiin pääsin.

Vastahan minä viikonloppuja toivottelin ja huomenna taas perjantai...

päivät samankaltaisia ja porhaltavat ohi hujauksessa!