Pör pör pörriäisiä ja muita ötököitä.

Yllä oleva kimalainen lennähti kädelleni huilimaan ja imemään imukärsällään ihostani suolaa hellepäivänä.

Kovan urakan oli jo kukissa tehnyt "punteistaan"sen näki.

Tiesitkö,että Suomessa on noin 37 kimalaislajia.

Tämä oli jokin pieni ja söpö.

Komeat oli puntit tälläkin kaverilla.

Kaunis nokkosperhonen oli uupunut syystä tai toisesta,

löysimme sen talon portaiden edestä.

Nostin sen ruusunkukalle, josta se sitten hiukan myöhemmin lensi pois.

Napsin siitä lähikuvia kun oli niin rauhassa siinä sormellani,

harvemmin saa tällaista tilaisuutta.

Nokkosperhosta äänestin Suomen kansallisperhoseksikin,

oma suosikkini ollut aina.

Kauniitahan nämä kaikki perhoset ovat.

En ole suurta hepokattia nähnyt moneen vuoteen,

näitä pieniä hyppijöitä kyllä.

Haluan uskoa uskomukseen, jonka mukaan kultakuoriainen tuo onnea.
Ehkä nähtynä ruusunkukan heteisiin päänsä työntäneenä oikein isosti?

Upea tämä suuri kärpänenkin, se oli n.1,5 cm.

Ihastelin sen hienoja raitoja ja värejä.

Ja osaisiko joku kertoa, mikä lintu laulaa "fiit, fiit fiiiiit" yksinkertaisella nuotilla, kirkkaasti ja selvästi, 
nostaen viimeisellä säkeellä ylös venyttäen.
Kuuntelin minulle uutta laulua maalla, mutten onnistunut näkemään lintua.
Lauloi aina silloin tällöin pellolta päin.

Mukavaa viikonjatkoa!<3

Taas yksi viikko vietetty maalla. Pidin samalla myös somelomaa, välillä tekee hyvää.

Kotitonttu oli pitänyt navetanoven nurkalla mummulasta hyvää huolta pois ollessamme.

Piteli melko hurjia helteitä.

Ikkunaa oli pidettävä auki, muuten ei olisi nukkumisesta tullut mitään.

Onneksi maalla on hyttysverkkoja laitettu aikoinaan ikkunoihin kiinni.

Paarmojakin oli ensimmäisenä päivänä riesaksi asti.

Hävisivät kun saimme pihan nurmikon taas ajettua lyhyeksi. 

Hellejuomaksi ei tarvittu kuin raikasta vettä ja pari mustaherukanlehteä.

Pihaoravamme kotipesäpuu notkuu muhkeita käpyjä!

Hyvin on kurre pesäpuunsa valinnut.

Tämä keskikesän vehreys on niin mykistävää!

Sateet alkoivat juuri oikealla hetkellä, saamme nauttia vihreästä pidempään.

Isäntä löysi ensimmäisen herkkutatinkin pihalta.

Sateet nostattavat niitä varmasti kohta lisää.

Joka kesä nousee samalle kohdalle mummin aikoinaan istuttama, oranssi keisarinkruunu.

Minun kesäonneani. Mullasta likaiset varpaat, juhannuskolttu ja riippumatto!

Joutilaanakin pitää hetkittäin osata olla.

Tekemisen ja levon tasapainosta pidettävä huolta,

ettei mene pelkäksi puuhasteluksi. :)

p.s. kohta jo kyllä pinkaisin tuostakin taas jotain kohtaa kuopsuttamaan.

Onhan se tekeminenkin kivaa, kun on mieleistä.

Alla omenapuun.

Varjoisat paikat olivat helteillä suositut.

Ihan paras päikkäripaikka!

Kukkia, kukkia!

Käsitöinä, maljakossa ja suurina pensaina!

Kotiinlähtöaamuna tänään,

 variksen olemus kaatosateessa tuvan ikkunasta kuvattuna, 

ilmensi omaakin tunnelmaani.

Kotona parvekkeella yllätys!

Itse kasvatetut samettiruusut aukaisseet paljon kukkia.

Nautitaan hetki viileämmistäkin säistä!<3

 "pääsetkö ulos?"

"tuutko meille leikkimään?"

"vaihetaanks kiiltsikoita?"

Näinkin voi 58-vuotias helteisen päivän viettää. :D

Löytyykö tuttuja kiiltokuvia?

Kuvasin tähän pienen osan omistani,

herättivät niin paljon muistoja.

Toisessa yhteydessä muisteltiin Kuvittelun ilo-blogin Ninnun kanssa Aku Ankka-lehtiä,

jotka taiteltiin haitariksi ja taitoksien sisään laitettiin kiiltokuvia.

Vaihtaja sanoi luvun ja käänsi sitten sen kohdalta taitoksen auki,

otti yllätyskiiltokuvan ja laittoi vaihtarin tilalle.

Nyt näitä lapsuuteni kiiltsikoita selatessani huomasin,

että joidenkin taakse on ystävättäret kirjoittaneet 

"muistoksi X.ltä Ursulalle, älä vaihda."

Tämän olin jo unohtanut, ettei muistoksi saatuja saanut ikinä vaihtaa,

vaikka olisi halunnutkin.

Jännää, että muistan näistä edelleen ne joista tykkäsin eniten.

Yllä antiikkinen kiiltokuva, joka oli vanha jo lapsuudessani.

En tykännyt siitä, minusta se oli ruma, nyt osaan arvostaa.

Rakastin näitä kuvakiekkoja lapsena.

Sen vuoksi myös omilla lapsillani oli View-Master.

Muistan hyvin sen jännän tunteen, kun kolmiulotteisia kuvia katsoi.

Niiden avulla pääsi kuin satuun sisälle.

Ja paperinuket, voi että!

Kuinka päljon niille piirrettiinkään ja leikeltiin itse lisää vaatteita.

Kaikki tämä taitaa olla jo historiaa.

Eipä taida kuulua enää pienten nykytyttöjen leikkeihin nämä.

Ennenvanhaan leikittiin yhdessä, aikana ennen tietokoneita.

Mukavaa loppuviikkoa!<3

 Yleisen poikkeustilan lisäksi,
 minulla on ollut ihan henkilökohtainenkin poikkeustila,
oikeastaan jo viime syksystä lähtien.
Ajatukseni ovat viime aikoina pyörineet liiallisesti terveysasioissa.

Viimeisimpänä sydämentykytykset, lisälyönnit,

jotka alkoivat viime reissulla maalla, ajaessani pihaa ruohonleikkurilla.

Tämä kaikki on haitannut ajoittain kovasti kesästä nauttimistakin.

Olen tarkkaillut vointiani melkeinpä voisin sanoa överisti.

Mainitsin alilämmöstäni postauksessa, jossa mietiskelin vaihdevuosia.

Tänään herätessäni mittasin kotona 36 astetta (normaali minulla 36.8),
ajatella,että mittaamisestakin kerkesi tulla jo tapa.

Mennessäni hammaslääkäriin aamulla, siellä mitattiin lämpö ja suoritettiin kaikki muut koronanestotoimenpiteet jo ulko-ovella, hyvä näin!

Otsalta lähietäisyydeltä mitattu lämpö näytti 36.8 astetta

 ja pääsin sisään käsidesien kautta.

Jokin "klik"siinä päässäni silloin tapahtui.
Jotkut tärkeät palikat loksahtivat paikoilleen.

Luulosairaus kenties tuli tiensä päähän.

Kun tulin hammaslääkäristä, tein pitkän kävelylenkin vailla huolen häivää.

Ei tuntunut voimattomalta, eikä puolikuntoiselta,

niin kuin on jo pitkään tuntunut.

Päätin, että alilämmöt ovat johtuneet siitä, etten ole kainalosta saanut lämpöä oikein mitattua, vaikka se onkin aiemmin onnistunut.
Luultavasti kaikki pelontunteet ja arvailut, joita luultu outo alilämpö aiheutti,
ovat olleet turhia.

Tänään ei ole sydänkään muljahdellut kun en ole asiaa enää miettinyt.

Menen kyllä lääkärin lähetteellä verikokeisiin torstaina, joissa tarkastetaan kertomieni tuntemusten perusteella uudestaan kilpirauhasen toiminta, 

ja myös elimistöni rautavarastot katsotaan.

Mutta muuten päätin, että tämä oman olon kyttääminen päättyy nyt juuri tähän.
Nyt riittää.

Huoli ruokkii itseään,

ja taidan olla jo pro elimistön toimintojen tarkkailussa tämän viime syksystä asti kestäneen monenmoisen oirekirjon tähden.
Olenko kenties itse suggeroinut itselleni vaikka mitä tuntemuksia?

Tänään tuntuu aivan normaalilta kun päätin niin.

Ihmisen psyyke on niin erikoisen mielenkiintoinen.
Kirjoitin tästä täällä blogissa päiväkirjamaisesti,
ehkä lähinnä itselleni,
että tämä on nyt ymmärretty ja käsitelty loppuun.
Uskon, että koronan pelko on osaltaan vaikuttanut siihen,
että olen ollut kuin haviseva haavanlehti jokaista kolotusta kohtaan,
jonka olen kropassani tuntenut.

Nyt on aika antautua täysillä kesälle,
se saa viedä ja minä vikisen!

Toivottelen kaikille ihania kesäpäiviä, mielenrauhaa,

tyytyväisyyttä, optimistista asennetta ja kaikkea joka ravitsee meitä sisältäpäin

olemaan onnellisia! :)

Vanhasta retrolakanasta ompelemani juhannuskolttu jäi henkariinsa,

vaikka uumoilin se päällä liihottelevani mummulan nurmilla juhannuksena.

Eipä noussut lippukaan siellä salkoon heinäseipään viereen,

niin kuin mietittiin heiniä sille hangolla kasatessamme juhannuskoristeeksi.

No, tuleehan näitä juhannuksia.

Sain maanantai aamuaikaiseksi hammaslääkärin varattua,

joten tärkeysjärjestyksessä tänä vuonna mennään.

Kolmenkin kuukauden jonoihin kunnallisella puolella tottuneena,

otin ajan kun sen sain.

Lohjennut hammas on jo odotellut paikkaamistaan pitkän tovin koronan takia.

Juhannusta on siis vietetty kotosalla.

Eilen herkuteltiin pojan kanssa uusia perunoita ja kalaruokaa kylkeen.

Kävelyretketkillä ihasteltu suven suloisuutta.

Pari yötä sitten, juuri ennen keskikesän juhlaa,

ihmetelty spektaakkelimaista ukkosta!

Olihan jytäkkä!

Varmasti minun elämäni kovaäänisin ja mahtavin ukkonen!

Taivas jatkuvasti valkoisenaan salamista ja ne jyrähdykset,

voi taivaan tulet sentään!

Tuntui, että kerrostalo tärisi kun luonto näytti mahtiaan.

Oli aivan päällä!

Tämän shown katsoin ja kuuntelinkin mielummin kaupunkikodin suojissa.

Ennen juhannusta kävi myös tytär kylässä.

Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!

Ollaan viimeksi tavattu koronan takia reilun kolmisen kuukautta sitten.

Kuvia olen onneksi saanut raskauden etenemisestä.

Nyt viimeisellä kolmanneksella raskaana oleva tytär 

oli tässä välissä muuttunut olemukseltaan aika tavalla,

kuulemma jo hiukan vaikeaa suuren massun kanssa.

Sydämessä asti tuntui onni, kun pieni siellä potki mummille,

kun pidin kättäni tyttären vatsalla.

Juhannus ei ole oikein juhannuskaan ilman kesäkukkakimppua.

Omani keräsin kävelyretkeni varrelta.

Aiempi pieni kimppuni alkaa jo varista toisessa vaasissa.

Parvekkeella itse siemenistä kasvattamani samettiruusut alkavat aueta,

toivottavasti maalle viemäni taimetkin voivat siellä hyvin.

Säät ovat suosineet juhannuksen viettoa tänä vuonna.

Täällä kotosalla on saanut ottaa käyttöön taas erilaiset viilennystoimenpiteet.

Eilen keksin laittaa suuren kylmäkallen pakkasesta peiton sisään,

ah kuinka oli ihanaa pitää siinä jalkojaan tv.tä katsoessaan.

Avaan parvekkeen oven heti herätessäni ja laitan sen visusti kiinni heti kun aurinko kääntyy paistamaan parvekeseinällemme.

Se paistaa siihen koko päivän ja asunnossa lämpötila nousee,

vaikka pitäisi säleetkin kiinni.

Illalla taas ihana avata ovi ja päästää viileämpi ilma sisään.

Hetkittäin ollut kova ikävä viileän puutalon tupaan maalla.

Ihanaa juhannuksen jatkoa!<3