sunnuntai 9. elokuuta 2020


Hyvää ensimmäistä Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää!
Minä tietysti kunnioitin päivää täältä oman elämäni muumimummikuplasta!
Tove Jansson TODELLA ansaitsee liputuspäivänsä,
niin kuin ansaitsisi moni muukin naistaiteilija.
Helene Shjerfbeckinkin liputuspäivä oli vain kertaluontoinen suositus viime vuonna.
Itse toivon suomalaisten liputtavavan aktiivisesti, jotta tämä suositus liputukseen muuttuu pian vakiintuneeksi, kalenteriin merkittäväksi liputuspäiväksi.
Jos olisin maalla, vetäisin varmasti lipun salkoon muumien ja kaiken muun kunniaksi.
Kyllä suomalaisella taiteella on yleisestikin oltava oma liputuspäivänsä,
mestareiden omien henkilökohtaisten liputuspäivien lisäksi?

Ihanaa alkavaa, uutta elokuun viikkoa!<3

lauantai 8. elokuuta 2020



Perjantai-illan viimeisellä tunnilla, eilen, minusta tuli mummi!
Pieni tyttärenpoikani syntyi äidin ja isän hyvin pitkän päivän päätteeksi,
reilun viikon ennen kuin oli laskettu.
Yli kolme kiloa ja puoli metriä rakasta pientä ihmistä.
Olen vielä täysin uuden edessä, nöyrän onnellisena,
ulalla tästä mahtitunteesta, joka pikkuhiljaa täyttää jokaisen kolkan minussa.
Olen katsonut hänen kuviaan koko päivän.
Tutustunut jokaiseen millimetriin hänen kasvoissaan,
 pienissä miehekkäissä sormissaan, varpaissaan
 ja kaikeen hänessä.
Löydän äidin huulet, isin korvat ja ilmeessä täydellisen sekoituksen heistä.
Maailman kaunein lapsi, minulle.
Tervetuloa sinä pieni!

<3

Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

(osa runoa)

Hannele Huovi)


lauantai 1. elokuuta 2020


Eloisaa elokuuta! Olen ollut viimeiset pari päivää järjestelykärpäsen purema.Liekö tyttären oman kotinsa laittamista seuratessani pistänyt. Ai että, minä kyllä tykkään näistä päivistä kun saa yksikseen rauhassa järjestellä, siivoilla ja somistella. Mutta se vaatii aina sen piston.
Ja tänään piti inspiskirjakin kaivaa esille, elokuun ensimmäisen päivän kunniaksi.Kirjassa on viime vuoden kaikki kuukaudet, tämä vuosi tähän asti ja laskin, että pari vuotta mahtuu vielä.


 Löysin aiemmin kierrätyskeskuksesta kympillä kauniin öljyvärityön. Sen värimaailma ja tyyli muistuttaa mielestäni mielitaiteilijani, Helene Shjerfbeckin tyyliä maalata.
Työ oli puisissa, hopea/vihreän värisissä kehyksissä, jotka luultavasti maksoivat tässä löydössä kierrätyskeskuksen hinnoittelijan mielestä eniten. Minä poistin työn kehyksistä, joista en pitänyt.Sain maalauksesta pohjan uudelle asetelmalle seinähyllylle.




Vein taloyhtiömme "ota tästä" nurkkaan pahvilaatikossa 5 erilaista lasista maljakkoa, vanhaa ja uutta.Tänään pahvilaatikko oli tyhjä. Ihanaa, jos joku tarvitsi nurkissa pölyttyviä maljakoitani.Itselleni jäi vielä viisi, erikokoista, erilaisille kukille.Tiedän, että siinäkin monen mielestä on neljä liikaa. Tytär on myös huolinut paljon itselleen tarpeellista, täällä keräilijäluonteen pienessä kodissa alkaa olla hiukan väljää! Ja ennenkaikkea se mikä jää, on nyt siistissä järjestyksessä, pölyt pyyhitty jne.On ollut muuten hauska huomata, kuinka erilainen sisustustyyli minulla ja tyttärelläni on.Hän pitää tummista, maanläheisistä, mausteisista sävyistä-boho-tyylistä, minä taas valkoisesta ja kirkkaista väreistä ja "Peppi Pitkätossu" fiiliksestä kotonani. 


Olen pitkään etsinyt tuoksupelargoniaa, löysin sen parilla eurolla Piparuuti-kirpparilta Orimattilasta.Kun sitä pyyhkäisee, ilmaan nousee raikas sitruunantuoksu.


Kun lähtee järjestelemään kaappeja ja laatikoita, menee monta tovia vanhojen juttujen tutkimiseen.Minä kun säästän kaiken tärkeän.;) Huomasin mm.että olen pitänyt samoista värisävyistä jo viisivuotiaana.Vesivärikeijun taakse on isäni käsialalla kirjoitettu päivämäärä koska olen työn pensselöinyt.Onneksi isäkin säästi tärkeät.




Lappeenrannasta, monta vuotta sitten työporukan kesäretkellä ostamani tiskirätti, on unohtunut laatikkoon. Pitää viedä se mutsimuikkuselle pieneksi tuliaiseksi kun menen maanantaina äiteellekin hiukan siivoilemaan.


 Kun on järjestelyinspis päällä, ruonlaittoon ei tuhlata aikaa.Perunat pistin kiehumaan ja marketista oli juuri sopivasti kauppareissulla löytynyt punaisella lapulla yhden ihmisen annos kylmäsavulohta.Nokare voita, paljon tuoretta tilliä, pari palaa ruisleipää ja mustaviinimarjamehua, ja taas jaksoi jatkaa siivoilua.Yksi ihanimmista kesälautasellisista, jos minulta kysytään.


Puolitoista litraa kuningatarhilloa mansikoilla kerkesin keittää myös.Yhden purkin säästin kuopuskikkarapäälle talveksi, kaksi lähti tyttären ja vävypojan mukaan.Iloitsin marketin käytävän toripöydältä ostamistani kotimaisista mansikoista.Olivat juuri sopivan pieniä, sellaisia vanhoja kunnon mansikoita, ja ihan poskettoman makeita.Jos mansikka on omenan kokoinen, mietityttää, että mitä myrkkyjä se on syönyt...


Parvekkeella samettikukat jatkavat loistoaan, niistä ei juurikaan tarvitse kuivia nyppiä pois.Toivottavasti näin jatkuukin, saan sitten korjattua siemenet myöhemmin kerralla talteen.


Kartanon portinpielessä unikotkin jatkavat iloista kukintaansa.Toivottavasti niistä tulee nyt jokavuotinen ilo.




Olikohan tämä kartanonväen kädenojennus "pelasta pörriäinen"-kampanjalle. Kova kuhina kukissa kävikin.


Nyt lauantaisaunan raikkaana tässä kirjoitellessani olen ihan hirmu tyytyväinen ja onnellinen.Koti on nyt erittäin siisti, on kuin olisi pieni taakka siitäkin valahtanut hartioilta.
Ajatuksiin hiipii seuraava reissu maalle, sieniherkut metsässä.Ja yksi pieni poika, jonka laskettuun syntymähetkeen alkaa olla enää pari viikkoa aikaa.
On tämä elämä niin valtavan hieno lahja! 

Mukavaa elokuun alkua sinne Sinulle!<3<3

tiistai 28. heinäkuuta 2020


Täällä taas, minä, riippumatto, villasukat ja sinitaivas!
Rohkea rokan syö!
Emme me hernekeiton perässä maalle toki lähteneet,
mutta rohkeita oltiin tyttären kanssa,
kun haja-asutusalueelle lähdettiin 3 viikkoa ennen vauvan laskettua aikaa.
Ja hyvä, että uskallettiin, kaikki meni hyvin ja oli aivan ihana reissu!
Tyttärellä oli sairaalalaukku autossa pakattuna ja vävypojan kanssa olivat sopineet, 
että tytär ilmoittaa ja vävypoika lähtee heti tulemaan Lahden sairaalaa kohti,
jos synnytys alkaisi maalla.


 Kesä on nyt kypsä.
Vilja alkaa kellastua.
Moni kasvi siementää.
Kukkaloisto hiipuu, mutta tässäkin ajassa on oma hieno tunnelmansa.
Vielä kesäinen.


Meidän pihan vartija, valtava pihakuusi.


Oletko koskaan kurkannut krassin kukan sisään,
orkideamaisen hieno nielu sillä.


Olen niin tyytyväinen itse siemenestä kasvattamiini samettikukkiin.
Maalla niitä on suuressa padassa ja pienessä kattilassa.
Nämä maalle viemäni kukkivat jännästi kukkamaisina, yksinkertaisina.
Kaupunkiparvekkeelle samoista taimista jätetyt ovat kerrottuja,
tyypillisen samettikukkamaisia ja pulleita.


Sitruunaperhonen oli tullut päiviensä päähän.
Niin kaunis.


Huomaatko pienenpienen, 
täydellisen hämähäkinverkon vastavalossa koiranputken kukassa?


Iltaisin kävelytimme Rikoa maalaistiellä ja kuuntelimme hiljaisuutta,
 jollaista ei kaupungista löydä.
Yhtenä iltana kuului vain hento viserrys kun tämä lintuemo huhuili poikastaan syömään sähkölangalla.


Riko Richardsson, touhupetteri, leijonansilmä ja ihana hömelö,
Rakkaan Sisun valjaat jatkavat sen yllä nyt.


Katse tiiviisti vadelmapuskissa.


Mulla on tylsäääääää!!!!!
Tuu jo sieltä!


Riko oli puussa pitkässä narussa kiinni 
kun tytär poimi taas uuden päivän kypsyneet vadelmat.
Rikoa ei uskalla pitää vielä kokonaan vapaana 
kun sillä on metsästyskoiran nenä ja geenit,
ja luoksetulokoulutus kesken.
Maalla se saattaisi ehkä pinkaista metsään hajun perässä,
emmekä halua ottaa sitä riskiä.


Kykimme ämpäreihimme liroittain mustikoita,
ja voi kuinka niitä vielä jäikin metsään...
Vadelmapuskiin on mentävä nöyränä ja kumartaen huomasin,
mehevimmät ja suurimmat marjat roikkuvat alaoksilla näkymättömissä.
Harmi, että vattupensaan kaveri on usein nokkonen.
Nokkosen polttamia ja vadelman piikkejä käsissä,
mutta ah, tätä ihanaa marjaa paljon pakkaseen ja hilloon.
Omia kesäkurpitsoja jo grillailtiin, pavut ja perunat jo kukassa,
kohta on satona niiden vuoro.
Syksyksi saadaan auringonkukka kimppuja.
Kanttarellia ja herkkutattia metsä pullollaan,
kunhan seuraavan kerran mennään isännän kanssa,
alkaa valtava sienisavotta!


Lähtöpäivänä meillä usein pizzaa.
Ei enää uutta tiskiä, helppo vatsantäyte kotimatkalle,
saa nauttia pihalla vielä pidempään ennen kuin auto starttaa kaupunkia kohti.


Pieni pala rakasta paikkaa on aina vietävä mukanaan kotiin.


Ihania heinäkuun rippeitä!<3 

torstai 23. heinäkuuta 2020



Olen viime aikoina saanut viettää paljon aikaa tyttäreni kanssa 
ja olen nauttinut tästä kovasti.
Tämä on aivan uudenlaista yhdessäolemista aikuisen tyttären kanssa.
Olemme kierrelleet kierrätyskeskuksia, kirppareita ja Ikeoita.
Olen saanut vierestä seurata ihanaa kodin laittamista.
Olen auttanut hieman purkamaan ja laittamaan tavaroita paikoilleen heidän 
kauniissa uudessa kodissaan,
koonnut joitain kalusteita ja muistellut aikaa kun itse raskaana tytärtä odottaessani, laitoin Kreetalla pientä kotiamme kuntoon.
Nyt tämän nuorenparin yhteinen pitkä taival jatkuu perheenä,
kun vauva kohta syntyy.


Tänään olimme mustikassa.
Ja kylläpä mustikkaa olikin paljon!
Varvut suorastaan notkuivat niitä.
Eikä meidän tarvinut mennä kuin tuonne lähimetsään.
Kerta ei tule jäämään viimeiseksi,
nyt kun tätä superfoodia on, 
päätimme kerätä mahdollisimman paljon talteen.


Kierrätyskeskuksessa myytiin puolenmetrin pituisia,
valtavan kokoisia ruusuja 3.60e nippu.
En ole ikinä nähnyt näin suurikukkaisia ruusuja.
En varsinaisesti ole ruusujen ystävä,
mutta näitä ei voinut ohittaa.
Ne tuoksuvatkin ihanilta.


Nyt kun kuopuskikkarapää on Kreikassa isänsä luona,
syön itsekseni mitä milloinkin kokoan nopeasti kasaan.
Tänään keitettyä riisiä, tonnikalaa ja papuja,
paljon tilliä ja sitruunamehua.
Nauratti kun piti oikein blogiin kuvata,
mokomakin gourmetannos! 😁


Tytär pukeutui maalla jälleen kauniiseen,
vuodentakaiseen häämekkoonsa 
ja punoin hänelle uuden kukkaseppeleen.
Tämä oli tyttären oma idea.
Hän haluaa koota yhteen kuvat mekosta maalla kolmelta vuodelta.
 Ennen häitä, raskaana ja ensi vuonna esikoisen kanssa.
Punon taas uuden seppeleen ensi kesänä,
ehkäpä jopa vauvallekin.
Vävypoika otti myös odottavasta vaimostaan upeita taidekuvia.
Laitan tähän tyttären luvalla itse ottamani viime ja tältä vuodelta.
Ihanaa heinäkuista viikonloppua!❤❤




sunnuntai 19. heinäkuuta 2020


Saunalahden kartanon portinpieleen, pitkälle matkalle,
istutettiin alkukesästä unikon taimia.
Nyt kukkaloisto ilahduttaa ohi käveleviä.






Allekirjoittanut osti Lidlistä kuuden euron riippumaton, kun huomasi, 
että saa sen parvekkeen kaiteen välitolppiin hyvin kiinnitettyä.
Nyt minulla on täällä kaupungissakin mahdollisuus tuijotella taivasta ja puiden latvoja.
Ihan parasta kesämeininkiä!


Inge Löökin kuvittaman ja Inni Laakson kirjoittaman "Mummojen puutarhassa"-kirjan
heinäkuun filosofiaa taas tänäkin vuonna:


Kirsikka/rommi ja mustaviinimarja/raparperi/vanilja hilloja keittelin tänään.
Nuoriso tykästyi pari vuotta sitten tuohon kirsikkahilloon ja päätin nyt taas tehdä kun löysin edullisia, kreikkalaisia kirsikoita.


Kirjaston poistoista löysin Linn Ullmannin "Ennen unta"-kirjan.
Luen sen odotellessani, että mutsimuikkunen saa luettua Enni Mustosen uusimman,
jonka saan ahmittavakseni seuraavaksi.
Hyvältä vaikuttaa tämäkin.


Hellettä pitelee taas.
Onneksi ystävätär pyysi kävelylenkille, muuten olisin ehkä jäänyt kotiin puuhailemaan omiani koko päiväksi.
Nyt odottelen "iltavilakoita"(?) ja sitten kirjan kanssa riippumattoon!
Kivaa ajanvietettä oli tämä blogin päivittäminenkin,
vaikkei tässä nyt minulla mitään maailmaa heilauttavaa asiaa ollutkaan. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3