Onkohan siirtymistä vanhuuteen, kun tuntee NIIN syviä onnen tunteita luonnosta ja rauhasta ja kauneudesta ympärillään. Mikään ulkomaan luxuskohde ei voita sitä tunnetta kun vaeltelen samoja polkuja, kun vaeltelin ihan pienenä tyttönä samassa paikassa.Tuokin koivu kasvoi tuossa jo silloin, ja tuossa mummu silloin kertoi karjalaistarinoitaan ja tuolla äitini isän isä niputti vihtoja riippakoivun alla. Vaikka nyt navetta on tyhjä , eikä vilkkaan maatalon ääniä eläimineen kuule enää, muistot ovat väkevät. Minä tajuan hyvin sanonnan "sieluni maisema".
 |
| Tälläisiä tippaleipiä löysimme Vapun kunniaksi :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti