Esimerkiksi talon ainoaa valaistua ikkunaa, ja mietiskellä, mitä sen takana mahtaakaan olla? Minkälaista elämää siellä vietetään, keitä asustaa jne.
Mahtaako joku olla siellä surullinen, vaiko onnensa kukkuloilla.
Onko asukas yksinäinen vanhus, vai onko kotiin mahdollisesti juuri tuotu ensimmäinen vauva ja nuoret vanhemmat siellä ihastelevat
uutukaistaan.
Satoja ihmisiä ohittaa minut arkipäivänä Helsingissä liikkuessani, mutten saa heihin oikein mitään kontaktia tai otetta, pelkkää massaa.
Ikkunoita itsekseen katsellessa voi vieraisiin ihmisiin keskittyä ihan eri tavalla, heitä näkemättäkään, oman mielikuvituksensa siivin syntyneiden mielikuvien kautta.
Hauska ikkunasarja!
VastaaPoistaTuttu tilanne. Olen täällä reissullakin ollut välillä kipeänä ja kun makaan sängylläni näen kadun toisella puolella olevan tyypillisen pariisilaistalon ikkunoita. Sitä ehtii silloin ajatella monenlaista :)
Varmasti! :) Ranskalaisesten elämästä saakin varmaan monia miettehiä? :) Ja fiilis, uskoisin, kaiken ranskalaisuuden keskellä elämisessä vielä ruokkii mielikuvia?
VastaaPoistaKiitos Seija! Ja toivottavasti et kovasti ole sairastellut upealla reissullasi.
Ikkunoita en olekaan sillä silmällä katsonut, mutta ovia kylläkin...:)
VastaaPoistaJälleen kiva ja erilainen kuvasarja sinulta, tykkään.
Kiitos Sirpa<3
VastaaPoistaKiva lukea, että joku muukin tykkää katsella ikkunoita. Itsestäni on kivaa katsella pimeällä valaistuja ikkunoita..:)
VastaaPoistaOlemme sitten ikkunasiskot! :) Pimeällä varsinkin. En halua kurkkia kenenkään ikkunoista niin, että näen hyvin sisään, vaan juuri ihastella valon kajoa ja ajatella omiani asukkaista :)
VastaaPoista