Syksyn ruskameressä, lokakuu yllättää lämpöaallolla.

Yht'äkkiä kammarin ikkuna on täynnä kärpäsiä, kymmeniä, satoja!

Mistä lie heränneet, kun me lämmitimme sisällä ja aurinko ulkopäin ikkunaan.

Minä huidoin niitä avatusta ikkunasta, kuopus kikkarapää listi lätkällä.

Herra Sisun ja nuorison kanssa viikonloppureissussa maalla.

Pihassa nyt vuoden toiseksi kaunein näkymä.

Värit leiskuvat!

Se kaunein näkymä on keskikesällä.

Vietimme lauantaina aikaa Orimattilan vanhassa kehräämössä

jossa on vaikka mitä kivaa kirpparin ja Drockilan kynttilä-liikkeen lisäksi.

Suosittelen myös Piparuuti-kirppistä.

Tyttären täysvillainen huppari-löytö tuulettuukin tuossa ekassa kuvassa,

minä en taaskaan päässyt ihanien villasukkien ohi hankkimatta paria.

Kehräämön kirpparilta lähti mukaani 0,50 sentillä pahvitettu Turun taidemuseon  Helene Schjerfbeck näyttelyjuliste, jossa hänen maalauksensa Siuntion kartanosta.

Muistan, kun isälläni oli mökki Siuntiossa ja kävelimme kartanon alueella ja yritimme löytää juuri oikeaa kohtaa maastosta, missä hän on sen aikanaan luonnostellut.

Leikimme myös isäni kanssa ajatuksella pääsystä kartanon vintteihin tutkimaan,

 josko vaikka kuivunut maalauspensseli löytyisi. 

Se olisi ollut suuri aarre.

Lokakuisella iltagrillillä olikin tänä viikonloppuna erityisen ihana istua

 kun oli niin uskomattoman lämmin.

Sisukin parkkeerasi loimun eteen nautiskelemaan. (viimeinen kuva)

Pelargoniani ovat täydessä kesäiskussaan porstuassa ja voivottelen jo valmiiksi niiden

tulevaa näivettymistä täällä kaupunkiasunnon kuivuudessa ja liiallisessa lämmössä.

Minä en yksinkertaisesti raaski viedä niitä tuossa kauneudessaan pimeään maakellariin talvehtimaan, joten tuon ne jo toista talvea tänne kotiin kärsimään keskuslämmityksen kuivuudesta.

Aluksi niitä oli kaksi, nyt neljä ruukullista.

Alennuksesta alkukesällä ostamani, tummasävyisempi kukanraatokin

on kotiutunut mummulan porstuaan ja kukoistaa nyt upeasti.

Haravan jatkeena tyttäreni kanssa heiluimme, mahtavia aamu-usvia ja iltaruskoja ihastelimme.

Katsellessani kuopus kikkarapään puutarhatuolien viemistä navetanvintille,

koin hienoista haikeutta.

Mutta,

 enköhän minä ainakin vielä kerran tänä syksynä pääse palaamaan rakkaaseen pihaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3 <3