keskiviikko 19. helmikuuta 2020


Joutsenet ovat palanneet!
Miten iloiseksi tulin, 
kun ajatuksissani kuljin tuttua reittiä niemenkärkeä kohti ja sitten näin ne.
Yhtä joutsenparia on näkynyt leudon talven aikana silloin tällöin
lahden pohjukassa, mutta nämä olivat selvästi paluumuuttajia.
Niitä oli yhteensä noin kymmenkunta.
Luulen,että ovat ensimmäisiä tulijoita,
koska melkein joka päivä rannalla ulkoilen,
ja nyt ensimmäisen kerran näin monta kerralla.
Jokunen pari saattaa jäädä lahdellemme, loput jatkavat matkaansa pohjoista päin.
Ensimmäisen kuvan joutsenherra katseli minua jännästi ensin sivusilmällään
ja lähti sitten pörhistellen tulemaan kohti.
Räpsin siitä kuvia ja samalla kartoitin reitin valmiiksi takanani paeta,
jos herra oikein olisi päättänyt tulla minut häätämään.
Se mulkoili minua kyllä koko ajan pahaenteisesti,
mutta päätyi kuitenkin lipumaan tyylikkäästi
ohitseni ja jatkoi matkaansa rantaviivaa pitkin muille uroksille kukkoilemaan.
Luultavasti se ei olisi ollut noin säyseä minua kohtaan,
jos pesintä olisi jo alkanut.
Voihan se olla, että sillä meni pupu pöksyyn mustaan untsikkaan ja pipoon pukeutuneen,
niemenkärjen rantakalliolla seisovan naisihmisen suhteen,
 joka ei hievahtanutkaan sen pörhentelyjä.
Tai niin siitä ehkä näytti.
Todellisuudessa olin kyllä jännittyneenä ja varuillani,
meinaako iso lintu tulla päälle.

Kyllä oli keväinen olo jatkaa matkaansa.
Tämä oli yksi niistä merkeistä, jotka saavat hymyn korviin,
joka vuosi!
Harmaa päivä kirkastui näiltä osin kummasti.

Mukavaa viikonjatkoa!<3














8 kommenttia:

  1. Hieno päivä, hieno näky! Luonto on sykähdyttävää. Koin tänään jotain samaa kun ryteikössä lymysi muutama valkoinen napolinlaukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä luonto todella on sykähdyttävää!Varsinkin alkavan kevään korvilla.On niin paljon kaikkea,mikä herää taas henkiin pitkän,joskin leudon talven jälkeen.
      Googletin napolinlaukan,kaunis!
      Kiitos Suomalainen Kyproksella!❤

      Poista
  2. Joutsenet ovat upeita eläimiä, mutta aika kiukkuisia. Kustavissa mökillä, joskus keväisin sai oikein pelätä, kun uiskentelivat rantaan kohti siivet pöyheänä. Kerran lähti oikein maata pitkin ajamaan takaa ja voin kertoa, etten jäänyt kokeilemaan, kumpi on pelokkaampi ja luovuttaa..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tuli myös kerran äkkilähtö rannalta,kun joutsenpari oli pesimispuuhissa ja menimme rantaan äitini ja rakkaan Santtuvainaamme kanssa.(valkoinen parsonjackrusseli).Joutsenisäntähän äimästyi oikein kunnolla Santusta ja lähti tulemaan tositoimissa kohti.Ilmeisesti oli niin herkillä,että Santtu näytti siitä joutsenelta.😊 Santtu tietty olisi terrierinä ollut valmis ottamaan mittaa,mutta me ihmiset katsoimme viisaaksi poistua mitä pikimmiten takavasemmalle.
      Kiitos Hannele kun jaoit oman kokemuksesi!❤

      Poista
  3. Ihanat joutsenet! Minäkin näin näitä viikonloppuna, oli vuoden ekat. Laulujoutsenia olin jo aiemmin havainnut talvehtivina, mutta kyhmyjoutsenia ei ollut vielä osunut kohdalle. Kauniita ovat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsenet ovat niin hätkähdyttävän kauniita läheltä nähtyinä!En yhtään ihmettele,että niitä on liitetty mystiikkaan täällä meilläkin.Kaula näilläkin oli pohjan tonkimisesta hiukan tummunut,mutta muuten sulat olivat upean hohtavan valkoiset.On se komea lintu!
      Viimeksi olen laulujoutsenparin nähnyt joitakin vuosia sitten maalla,pellolla.Täällä rannikolla näkee yleensä näitä kyhmyjä.
      Kiitos M.T.Ainasoja!❤

      Poista
  4. Ehkäpä joutsen koki sinut kilpailijanaan ja aikoi häätää pois. Hyviä kuvia maltoit kuitenkin ottaa noista komeista linnuista.
    Tänne saan vielä tovin ja kaksikin ootella, mutta kyllä joutsenet tulevat ja ilmoittavat sitten tulostaan töräyttelemällä talon lentäissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö,kun joutsenia ei enää seuraavana päivänä näkynyt ajattelin,että lähtivät Aimariita kohti tulemaan.😊
      Kyllä hän siroa puolisoaan lähti puolustamaan,kun kohti lähti tulemaan.Ehkeivät äksyhormoninsa vielä olleet ihan huipussaan kun väisti sitten kuitenkin.
      Jänniä hetkiä koin, kun sen olisi ollut hyvin helppo tulla veteen vievää,matalaa rantakalliota pitkin,jolla seisoin.Olin jo päättänyt missä pisteessä peräännyn,muttei se koskaan siihen asti sitten tullutkaan,kunhan uhitteli.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista