perjantai 17. huhtikuuta 2020


 Rikoimme täällä pääkaupunkiseudulla eilen tämän talven lumiennätyksemme.
Hohhoijaa, tulihan sitä sentti, pari.
Iltaan mennessä nekin sulaneet pois, vaikka aamulla sakeasti pyryttikin.
Olihan kuitenkin keväisiä pälviä hetken, 
vaikka nyt väärinpäin mentiinkin.
Pälvet olivat lunta, eikä toisinpäin.


Koronakotoilun aikana on tullut hetkittäin mielikuvituksen puutetta
aamupalojen ja ruokien kanssa.
Kaupassakin kun käy vain kerran viikossa,
eikä siellä siis tule juostua mahdollisten mielihalujen perässä.
Vaihtelua kaipaa.
Ja...
Yht´äkkiä muistin vispipuuron!
Pakkasestakin löytyi vielä kaksi pussia puolukoita,
ensimmäinen niistä pyöräytyi nyt meheväksi puuroksi.
Maailman helpoin aamu/ilta/välipala!
Mannasuurimoita, puolukoita ja vähän sokeria ja ripaus suolaa.
Herkuttelin tekoiltana ja seuraavana aamuna kylmän kauramaidon kanssa.
Ohraryynejäkin ostin,niistä on tarkoitus hauduttaa hyvä uunipuuro.
Poika on jo useamman kerran leiponut vuokaleipää ja sämpylöitä.
Kotikutoisuus on ruoankin suhteen nostanut nyt päätään poikkeustilassa.
Karjalanpiirakoita teen ensi viikolla.

Asiasta kolmanteen. En ehkä ole ainoa,
 jolle on saattanut kerääntyä jokunen suihkusaippuapullo kylppärin kaappiin.
Ostettu kun on halvalla saatu tai ei ollutkaan mieleinen.
Olen täyttänyt niillä nyt käsisaippua pumppupulloa,
kohta on kaikki käytetty tiuhaan käsienpesuun pois kuleksimasta. :)


Piri (kiitos vielä! :)) vinkkasi minulle tuossa taannoin asuinseudullani olevista rautumaonkalosta ja muinaishaudasta.
Oli pakko lähteä etsimään ensin tuota rautumaonkaloa.
Rautumaonkalo on myös tavallaan hiidenkivi.
En olisi voinut kuvitellakaan, 
että se sijaitsi paikassa, jonka ohi päivittäin olen kävellyt jo vuosia.
Olen kyllä ihmetellyt rauta-aitaa kalliolla,
jonka ohi metsätie kulkee.
Olen ajatellut, että mikä on sen logiikka,
kun se suoja-aidaksikin on väärinpäin.
Kipusin nyt tarkastamaan, josko olisi rautumaonkalon kanssa jotain tekemistä.
Ja siinähän se oli!
Se on metrin leveä ja kaksi syvä ja nyt täynnä vettä.
Yhtenä päivänä oli sitten varoitettava lapsia,
 jotka siinä aitaa vasten kurkkivat, 
etteivät mene aidan sisäpuolelle kun itsekseen olivat liikkeellä.
Kaksikin metriä kylmää vettä voi olla lapselle vaaraksi.
Ihmettelen, kun ei onkalosta ole mitään kylttiä tai varoituksen sanaa.



Seuraavaksi kiipeän kesemmällä korkealle Kummelinvuorelle etsimään sen muinashaudan. Siitä myöhemmin.
Nyt ei auta liukastua ja katkoa luitaan. ;)


Täällä merellisen Saunalahden rannoilla on myös vanhoja rannikkopuolustusväijyjä.
Jo raunioituneita pyöreitä tiilirakennelmia kuvailin viime syksynä.
En tiedä onko niissä tykkejä käytetty vai ovatko vain tarkkailuun tehtyjä.




Mukavaa viikonloppua!<3



9 kommenttia:

  1. "Karjalanpiirakoita teen ensi viikolla"....ja mikäs se sinun osoite olikaan...siis karjalanpiirakat ja itsetehtynä...namm...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään niistä ihan hirveesti itsekin,kunnon rukiista ja hiukan rapeakuorisina,ja voita ei säästellä voitelussa.😁
      Jos olisi sellainen kone,niin laittaisin sinulle lämpimäiset mielelläni tulemaan!😊
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  2. Minulle maistuisivat karjalanpiirakat myös!
    Samanlaisia aatoksia on minun päässäni ruuanteon suhteen muhinut, Mies käy kaupassa kerran viikossa, eikä todella tee heräteostoksia.
    Kuten sinä, minä kaivoin myös pakastinta, otin marjoja, tein marjasoppaa. Leivoin myös porkkanarieskoja ohrajauhoista.
    Ehdit lenkkeilläkin ja löytää uusia kohteita. Meillä satoi lunta tuiskuamalla. Otin lauantain iisisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vielä mustaviinimarjoja ja pari sekamarjapussia pakkasessa.Marjasoppa olisikin hyvä idea.Sen kylkeen sopiikin hyvin ensi viikon riisipuuron jämä mikä jää karjalanpiirakoista,kiitos vinkistä!
      Lenkillä on pakko käydä joka päivä,jos nyt ei ihan hurja ilma ole,muuten alkaa miettiä turhaan näitä korona-asioita...ulkoilma raikastaa ajatukset joka kerta.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  3. Kunpa menneisyyden jäljet osaisivat puhua. Noita metsittyneitä rakennelmia kun katsoo, tulee tämä mieleen. Meilläkin on keskellä metsää täällä saaressa ihmeellinen kivijono - selvästi siis ihmisen rakentama. Mitään taloa siinä ei ole koskaan ollut ja arvoitukseksi taitaa ikuisesti jäädä, mistä on kyse.

    Huh, onneksi en ole ollut näkemässä tuota talvista näkyä :). Meillä Tammisaaressa tuli vain ohutta lumipeitettä, joka suli heti maahan.

    Seuraavaksi, kun saan tarvikkeet hankittua, ryhdyn oitis vispipuuron tekoon. Puolukoita löytyy nimittäin myös pakkasesta. Alkoi heti tehdä mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa osaisivat!Olen usein miettinyt keskenäni niitä katsellessani,että kuka niissä on oleillut ja heidän tarinoitaan.Tiilirakennelmissa on myös upotettuina rautaisia osia,joista olen päätellyt,että olisiko niitä tykkejäkin niihin istutettu.
      Rantaluonnosta löytyy usein muinaisia hautoja,tiedä vaikka teidänkin kivijono olisi jonkun viimeinen leposija?Ja jotkuthan niistä saattavat olla myös muinaisten kalastajien uhrauspaikkoja.
      Ikivanhat kivirakennelmat ovat hyvin kiinnostavia.
      Se taannoinen aamuinen lumimyräkkä ei tosiaan ollut mieltä ylentävä enää näihin aikoihin,hyvä jos pääsitte siellä vähemmillä tuiskuilla.😉
      Minäkin olin unohtanut,miten hyvältä hiukan kirpakka vispipuuro maistuu,suosittelen!
      Kiitos Pilvi!❤

      Poista
  4. Tykkään nyt siitä, että tulee tyhjennettyä kaappeja ja pakastinta, käytettyä kaikki pois. Uskon ja toivon, että tämä jää myös tulevaan toimintatavaksi. Karjalanpiirakoita haluiaisin osata tehdä. Äitini on mestari siinä. Pitää pyytää koulutus kunhan tästä koronasta päästään. Porkkanarieskaa tein viime sunnuntaina, ehkäpä tänään sämpylöiden vuoro...

    Ihanaa löytää läheltä uutta! Kaikkea hyvää sinne, valoa, seikkailuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!Kun kaupan anti ei ole jatkuvasti,koska vain saatavilla(omasta tahdosta kylläkin)tulee pengottua kaappeja ja pakastinta aivan eri tavoin.
      Minäkin toivon,että tämä loppuunkäyttäminen istahtaa toimintatavaksi kun sitä tässä nyt pidempäänkin ehkä joutuu hyödyntämään.
      Tiedätkö,ihan turhaan karjalanpiirakoiden tekoa mielletään vaikeaksi.Piirakkataikinan teko on naurettavan yksinkertainen ja riisipuuron osaa tehdä jokainen.Helpoin tapa on kaulia taikina pöydällä ohueksi isoksi levyksi jauhoja avuksi käyttäen ja painella sopivan kokoisella kulholla siitä pyöreitä piirakan aihioita,tyyliin joulupiparit.Aihion keskelle vähän puuroa ja kahden puolin rypyttää sormilla muotoonsa.Itsekin aikoinani luulin paljon vaikeammaksi.Meillä mummi ja täti tekivät pitkänkaavan kautta ja kaulivat jokaisen piirakkka aihion erikseen,makuun ei vaikuta oikaisu.😊
      Ja voitahan ei voitelussa uunista tullessa säästellä!😉
      Kokeilemasn vaan!
      Porkkanarieskat kuulostavat niin herkuilta myös,taidan itse opetella niitä tekemään,Aimariikin tuolla aiemmin ne mainitsi.
      Kotikulmiltakin löytää näköjään vaikka mitä uutta,onnekseni sain vinkkiä kun en itse ollut näistä tietoinen.
      Valoa, seikkailuja ja kaikkea hyvää myös sinne sinulle Satu,kiitos!❤

      Poista
  5. Kiitos oikaisuvinkistä, kyllä mä vielä kokeilen!! Joo, äiti just kaulii jokaisen erikseen... Hei Valion porkkanarieskat, siinä hyvä ohje!

    Kiitos, tänään extempore-vapaapäivä ja olen ihan virtaa täynnä! Voi hyvin!

    VastaaPoista