lauantai 20. kesäkuuta 2020



Vanhasta retrolakanasta ompelemani juhannuskolttu jäi henkariinsa,
vaikka uumoilin se päällä liihottelevani mummulan nurmilla juhannuksena.
Eipä noussut lippukaan siellä salkoon heinäseipään viereen,
niin kuin mietittiin heiniä sille hangolla kasatessamme juhannuskoristeeksi.
No, tuleehan näitä juhannuksia.
Sain maanantai aamuaikaiseksi hammaslääkärin varattua,
joten tärkeysjärjestyksessä tänä vuonna mennään.
Kolmenkin kuukauden jonoihin kunnallisella puolella tottuneena,
otin ajan kun sen sain.
Lohjennut hammas on jo odotellut paikkaamistaan pitkän tovin koronan takia.

Juhannusta on siis vietetty kotosalla.
Eilen herkuteltiin pojan kanssa uusia perunoita ja kalaruokaa kylkeen.
Kävelyretketkillä ihasteltu suven suloisuutta.

Pari yötä sitten, juuri ennen keskikesän juhlaa,
ihmetelty spektaakkelimaista ukkosta!
Olihan jytäkkä!
Varmasti minun elämäni kovaäänisin ja mahtavin ukkonen!
Taivas jatkuvasti valkoisenaan salamista ja ne jyrähdykset,
voi taivaan tulet sentään!
Tuntui, että kerrostalo tärisi kun luonto näytti mahtiaan.
Oli aivan päällä!
Tämän shown katsoin ja kuuntelinkin mielummin kaupunkikodin suojissa.

Ennen juhannusta kävi myös tytär kylässä.
Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!
Ollaan viimeksi tavattu koronan takia reilun kolmisen kuukautta sitten.
Kuvia olen onneksi saanut raskauden etenemisestä.
Nyt viimeisellä kolmanneksella raskaana oleva tytär 
oli tässä välissä muuttunut olemukseltaan aika tavalla,
kuulemma jo hiukan vaikeaa suuren massun kanssa.
Sydämessä asti tuntui onni, kun pieni siellä potki mummille,
kun pidin kättäni tyttären vatsalla.

Juhannus ei ole oikein juhannuskaan ilman kesäkukkakimppua.
Omani keräsin kävelyretkeni varrelta.
Aiempi pieni kimppuni alkaa jo varista toisessa vaasissa.
Parvekkeella itse siemenistä kasvattamani samettiruusut alkavat aueta,
toivottavasti maalle viemäni taimetkin voivat siellä hyvin.

Säät ovat suosineet juhannuksen viettoa tänä vuonna.
Täällä kotosalla on saanut ottaa käyttöön taas erilaiset viilennystoimenpiteet.
Eilen keksin laittaa suuren kylmäkallen pakkasesta peiton sisään,
ah kuinka oli ihanaa pitää siinä jalkojaan tv.tä katsoessaan.
Avaan parvekkeen oven heti herätessäni ja laitan sen visusti kiinni heti kun aurinko kääntyy paistamaan parvekeseinällemme.
Se paistaa siihen koko päivän ja asunnossa lämpötila nousee,
vaikka pitäisi säleetkin kiinni.
Illalla taas ihana avata ovi ja päästää viileämpi ilma sisään.
Hetkittäin ollut kova ikävä viileän puutalon tupaan maalla.

Ihanaa juhannuksen jatkoa!<3














 




10 kommenttia:

  1. HArmi, kun noin kaunis mekko jäi juhannuksena käyttämättä, mutta onneksi kesää on vielä paljon jäljellä ja saat viipotella mekossasi.
    Meillä on tuollainen koneellinen lämmön talteenotto viilennyksellä. Tänäänkin, kun olimme koko päivän poissa kotoa, viilennys oli päällä ja oli mukavaa palata viileämpään kotiin..:)
    Kohta olet mummo♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,kyllä mekolle tulee vielä käyttöä.😊
      Voin vain kuvitella kuinka teillä kodin viileys näillä kuumilla säillä on mukavaa.
      Ei ole enää montaa viikkoa mummiuteen,ajatella,että ensi juhannuksena pieni on jo melkein vuoden!
      Kiitos Hannele!❤ Kävin juuri blogissasi ja siellä sinäkin parhaassa seurassa juhannusta viettelet.😊

      Poista
  2. Tiedätkö mitä? Nyt ihan naurattaa: olen kuluneella viikolla ommellut vanhasta VIHREÄSTÄ verhosta kesämekkoa!!!Olemme siis samanlaisia kierrätyksenkin suhteen. :)Mekkosi on nin ihana! varmasti käyttöpäiviä vielä tulee. <3

    Omassa blogissani toivottelin Sinulle onnellista oloa kesäpaikallanne, kunnes täältä luen, että olettekin kaupungissa. No, onnellisia päiviä myös pääkaupunkiseudulla, voi hyvin, Sielunsisko! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!😊 Tämä on kyllä hulvattoman hauskaa,kuinkakohan monia yhtäläisyyksiä vielä löydämmekään!?
      Juu,tämä juhannus meni nyt kaupungissa,ihan mukavaa on ollut kun on ottanut sen asenteen.😉
      Kiitos Piipe,Sielunsisko!❤Ihanaa uutta,alkavaa kesäviikkoa!

      Poista
  3. Kai sentään mekon yllesi laitot kaupunkioloissakin. Mekko on vallan verraton kuuman ilman asuste.
    Suunnitelmat ei aina mene, kuten on halunnut, mutta varmasti oikealla asenteella muutoksista selviää hyvin.
    Meillä ei ole ollut vielä ukkosia, eikä isompia helteitäkään. Suht lämmintä kuitenkin. Vettä tuli ennen jussia niin paljon, että janoinen luonto sai yllin kyllin.
    Minun juhannukseni meni Mölkkyä pelaten, uiden, jäätelöä syöden, vierailullakin makkaraa paistaen.
    Hyvää jatkoa juhannukseen ja kesään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy kyllä myöntää, etten laittanut.Meni tämä juhannus ihan kotikalsareissa kun ei sen kummemmin tullut juhlittua.Ajattelin mekkoa maalle,kun olisi vedetty lippu salkoon,haettu koivut portaiden pieleen ja kippistelty keskikesälle.Mutta kyllä varmasti mekkoa tulee käytettyä maalla ihan arkenakin,tuollainen väljä puuvillainen on mukava kesällä.
      Se on hyvä, että vettä tulee aika-ajoin, niin luonto pysyy vehreänä.
      Sinun juhannuksesi kuulostaa mitä mainioimmalta juhlan vietolta!
      Kiitos Aimarii,mukavia kesäpäiviä sinne pohjoiseen!<3

      Poista
  4. Voi, miten kaunis kimppu ja muutenkin ihan juhannusmaiset keskikesän kuvat, vaikket maalla ollutkaan. Tuosta tyttäresi raskaudesta tuli mieleeni juuri tänään lukemani uutinen, että odottaessani esikoista juhannuksena vuonna 1999 oli Suomen kaikkien aikojen kuumin juhannus. En muista onneksi kovin kärvistelleeni, mutta kovia helteitä ei toki kukaan odottaja toivo! Itse sain synnyttää heti juhannuksen jälkeen, joten vauvan kanssa saatiin sitten nauttia kahtena erillisenä kappaleena heinäkuun helteet :). Toivottavasti ei tule nyt liian hiostavia helteitä tytärtäsi ajatellen. Hyvää vointia ja mieltä loppuraskauteen ja kivaa, kun pääsette vihdoin näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että yrittelin itsekin nostatella sitä juhannustunnelmaa täällä blogissa kun jäi ylimääräistä aikaa tänne tänä vuonna.:)
      Kun tulin Kreikan helteitä pakoon vuonna 1988,joitakin kuukausia ennen esikoisen laskettua aikaa,minua odotti täällä ihan samanmoiset helteet.Mutta helle on kuitenkin Suomessa erilaista.Kreetalla minulla oli ollut hirmuiset turvotukset jaloissa, mutta täällä ne melko heti laskivat, vaikka kuumaa tuonakin kesänä täällä piteli.
      Vauvan kanssa on mukavaa sitten "kahteen jakautuneena",kun on vielä kesäiset säät,niin kuin sinullakin esikoisesi kanssa.Muistan kuopuksen kanssa, joka syntyi syyskuussa, että heti melkein piti niitä toppajuttuja ja villaisempaa alkaa pujotella. :)
      Minäkin toivon, että tytär säästyy ihan siellä raskauden loppumetreillä liiallisilta helteiltä,aika muhkea hän jo nimittäin oli kun kävi.
      Kiitos Pilvi!<3 Hyviä vointeja teille myös!<3

      Poista