sunnuntai 12. heinäkuuta 2020


Voisin istua tässä koko tämän sadepäivän-kirjoitin muistikirjaani,
 voisin vain katsella pihaa ja tätä monotonista sadetta.
Huomaan hiljaisuuden ja sadenäkymän rauhoittavan niin,
että syvennyn kirjaanikin intensiivisemmin kuin yleensä,
 osaan olla ainoastaan tässä ja keskittyä kirjoitettuun.
Otin Helene-kirjan toistamiseen luettavakseni,
siinä Rakel Liehu kirjoittaa:
"Lapsuuden kesät-järjetön ylivoimainen argumentti kuolemattomuudesta."
Nostan katseeni lapsuuteni huolettomien päivien pihanäkymään,
jäädessäni miettimään tätä hienoa lausetta.
Vaihdan tuolissani hiukan asentoa,
eilinen ruohonleikkuu tuntuu kohta kuuskymppisen nivelissä ja lihaksissa.


Nukuin pitkästä aikaa yläkerran kesähuoneessa,
nuoret alakerrassa.
Pidän tämän huoneen tunnelmasta,
joillain huoneilla on hyvä karma.
Tässä samaisessa huoneessa nukuimme sisareni kanssa lapsuuden kesäviikot
maalla ollessamme.
Toinen sängyssä ja toinen sen alta vedettävässä laatikossa.


Laskeva aurinko hopeoi jättiläisen harmaata partaa, hahmon edetessä taivaalla pilven kärjessä vetäen saderintamaa yllemme perjantainiltana.


Ennen lähtöaamun sadetta oli aurinkoisia ja iloisia päiviä,
joita porukalla mummulassa vietimme.
Keräsimme mustikoita ja tutustutimme Riko-koiraa, sille uusiin maisemiin.


Reissussa oli mukanamme myös aivan oma tunnelatauksensa.
Aivan näinä tulevina viikkoina sukuumme saapuu pieni poika.
Hän liikutteli jäseniään äitinsä muhkeaa vatsakumpua pitkin
ja oli näin jo jotenkin läsnä.
Oma poikani taas lähdössä isänsä luo Kreetalle,
 ja tämä huolettaa minua koronan tähden.
Poika on jo eno palatessaan takaisin syyskuun alussa.


Kirjoitamme nyt omaa historiaamme tällä vanhalla maatilalla,
jolla kohta jo kuudes sukupolvi käyskentelee ensimmäisen lapsenlapseni myötä.
Minusta tämä on niin kaunis ja hieno asia ajatuksenakin.


Huomaan ihmetyksekseni, että kesää tuntuu jatkuvan vielä vaikka kuinka pitkään.
Yleensä tähän aikaan koen jo ensimmäisiä haikeudentunteita siitä,
että elokuu lähestyy.

Ihania kesäpäiviä viikkoosi!❤


14 kommenttia:

  1. Tuli ihan oma lapsuus mieleen, mamman ja papan koti maalla ja kesät♥
    Elätte todella jänniä aikoja....mamma♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat lapsuutemme päivät maalla!❤
      Kyllä tässä jännittää jo kovasti kun aika käy vähiin synnytykseen.😊
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  2. Kirjoitat niin kauniisti sukupaikan rikkumattomasta tunnelmasta. Mitäpä ihminen muuta tarvitsee kuin paikan, jossa tuntee olevansa kotona.

    Mainitset, että sinulla on muistikirja. Tuli mieleeni, että voisit kirjoittaa tulokkaalle kirjeen. johon kokoaisit ajatuksiasi odotusajalta. Kirjeen luovutushetki voisi olla vaikka, kun nuorukainen tulee täysi-ikäiseksi.

    Pian sato kypsyy. Jännittäviä kesäpäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä juuri muuta.Minulle tämä vanha mummulani on juuri sellainen paikka.

      Samantien kun kuulin,että minusta tulee mummi,aloin suunitella juuri tuollaista kirjettä tai ensimmäisen vuoden ajatuksiani hänen saapumisestaan maailmaan.Kirjoittaminen on helpoin,oma kanavani,tunteitteni esille tuomiseen.
      Olemme samoilla linjoilla!😊

      Kiitos ihanasta kommentistasi Piri ja mukavaa kesän jatkoa!❤

      Poista
  3. Parasta sadepäivän viettoa lukea ja välillä unohtua muistelemaan. Pitkälle ulottuu tarina paikalla, jota sinun on nyt aika asuttaa vapaa-ajallasi. Miljöö on omiaan tasapainottamaan mieltä ja ottamaan hetki kaikin aistein haltuun.
    Pirin ajatus on minunkin mielestäni kiehtova - kirjoittaa niistä moninaisista tunnelmista, joita sielussasi liikkui ja liikkuu ensimmäisen lapsenlapsesi syntymää odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuva,saman sävelinen sade ja hyvä kirja ovat oiva pari!
      Tämä tuleva pikkumies on todella jo kuudetta sukupolvea tällä tilalla myöhemmin tänä vuonna.Tosin paikka ei ole vanhempi kuin sotien jälkeinen.Sen rakensivat aikoinaan evakkokarjalaiset mummi ja vaari,vaarin vanhemmat,jotka ovat siis vanhimpaa sukupolvea, ja vaarin neiti-ihmiseksi jäänyt sisko.
      Mietitte Pirin kanssa aivan samaa kuin minäkin,tämän tulen toteuttamaan.Tyttärelleni lähetän tällä hetkellä sivu sivulta kuvia odotuspäiväkirjastani kun odotin häntä.Meillä raskaudet kulkevat niin käsikädessä,että kaikki päivämäärät täsmäävät,jopa laskettu päivä on sama.Nähtäväksi jää,syntyykö poika äitinsä syntymäpäivänä kenties.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  4. Ihan kutkuttaa tuo vauvan syntymän odotus. Iloitsen puolestasi! Pian saat kiikutella sylissäsi uutta tulokasta, jolle voit aikanaan siirtää suvun historiaa.
    Pikkuinen Lija täyttää tänään 8 kuukautta. On niin ihanaa olla mummu! <3
    Suloista kesän jatkoa Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tiedät tuoreena mummuna,kuinka kutkuttavaa tämä aika on,kiitos!😊
      Voi,onnea pienelle Liljalle 8 kuukaudesta!❤
      Minusta on niin ihanaa,ihanaa,että saan myös kokea mummuuden.
      Kiitos Piipe,suloisia kesäpäiviä sinne Sinullekin!❤

      Poista
  5. Upeat kuvat ja ihana kun saa asustella paikassa jossa on jo paljon kivoja muistoja:) Lapsuuden kesät oli niitä ihan parhaita! Silloin kun oli vielä niin tietämätön kaikista maailman myrskeistä ja myllerryksistä:) Voi miten jänniä aikoja siellä eletään! Mukavaa alkanutta viikkoa ja loppuodotusta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden aika oli niin suloista,vapaata kaikista suurista huolista.
      Ensimmäisen lapsenlapsen odottelu on niin jännää,että huh,huh!😊
      Kiitos Päde meidän kaikkien puolesta,mukavaa kesäviikkoa!❤

      Poista
  6. Ihana postaus <3 Onnellisia viimeisiä odotuksen hetkiä, kohta hän on täällä <3 Minäkin vietin menneennä viikonloppuna yhden sadepäivän ihan yksin, tai no, kissan kanssa. Siinä päivässä oli jotain maagisen turvallista - käpertyä sohvalle ja käydä sateen jälkeen pienellä mindfulness-kävelyllä metsässä. Jostain syystä tykkään sadepäivistä, vaikka nyt niitä on kyllä riittänyt vähän liiaksikin. Aurinkoa viikkoosi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hensku meidän kaikkien puolesta!❤
      Pidin niin kovasti tuosta "maagisen turvallisesta" kuvauksestasi sadepäivistä.
      Niissä todella on jotain turvaisaa (ehkä sen huomaa paremmin nyt poikkeusoloissa).
      Minullakin oli täydellinen turvantunne tuossa porstuassa istuessani tuolloin,en vain osannut niin ajatella,vaan koin vain rauhan ja hiljaisuuden.
      Ehkä juuri turvantunne olikin se pointti,että siinä oli niin hyvä olla ja katsella sadetta.Sade ottaa ikään kuin syliinsä.
      Minäkin tykkään sadepäivistä eri vuodenaikoina,kunhan tosiaan eivät jää päälle roikkumaan liian pitkäksi aikaa.😊
      Aurinkoa myös sinun viikkoosi!❤

      Poista
  7. Voi miten ihania tunnelmia loit. Tunnelmasi veivät minut välillä omien isovanhempieni luo avoimien ikkunoiden ääreen. Ne vanhat lukot ja haat ikkunoissa...
    Teillä on siellä onnellista odotusta. Mukavaa. Rikolle rapsutuksia ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla,että pidit tunnelmasta,kiitos Ninnu!❤
      Vanhoissa ikkunalukoissa on oma fiiliksensä,kun ikkunapoka on jo ajassa hiukan turvonnut ja ikkunaa pitää haan aukaisemisen jälkeen hiukan työntää auki.
      Ja avoimen ikkunan haan aukon voi pistää pokan "tuulinipukkaan"kiinni-mikä hieno keksintö!
      Riko kiittää rapsuista,luultavasti pyrkisi syliisi honkkelina hujoppina saadakseen niitä lisää.😉

      Poista