perjantai 30. heinäkuuta 2021

Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän, Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän. Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän.

 Muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori. Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori. Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori.

 Kävi siinä vierahissa naapurista rastas. Tule, tule kummiks' peippo pyysi. - Kernahasti, vastas. Tule, tule kummiks' peippo pyysi. - Kernahasti, vastas.

 Sitten alkoi laulukoulu, tiri tiri teijaa. Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa. Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa. Eikä lapset liinahapset henno säikytellä, että rakkaat riemurinnoin saavat viserrellä. että rakkaat riemurinnoin saavat viserrellä.

Immi Hellén

 

Vietin taas ihanan viikon yksinäni omassa kesäkuplassani maaseudun rauhassa.

Tytär vei ja isäntä tuli hakemaan pois.


Jännä, miten aistit terävöityvät kun on luonnossa rauhassa yksin. 
Vastaanottokyky herkistyy, sitä huomaa helposti pienemmänkin, 
mikroskooppisenkin tapahtuman. 
Rupeaa ymmärtämään asioita.
Erottamaan lintujen laulusta varoitusäänet ja muut laulut toisistaan, huomaamaan, että tuossa kulkee perhosten valtatie, kymmenet perhoset lentävät juuri tuota samaa reittiä pitkin päivän aikana.


Vaikka helle kuivatti pääosan luonnon vehreydestä, 
yksittäisiä kauniita kohtia osui silmiin sieltä täältä.


Lyhyen sadekuuron jälkeen nurmesta kohosi pieniä keltaisia kukkia pihan täydeltä,
 ne helpottivat perhosten ja pörriäisten elämää.


Silti mummin aikoinaan istuttamat syysleimut ja muut keräsivät näitä kesäkukissa keikkujia pilvinpimein.


Näytti siltä, että joillain linnuilla saattoi olla jo toinen kierros poikasia menossa ruokittavina. 
Sitten oli näitä jo itsenäistyneitä söpösiä.


Suruvaippa lenteli pihalla monena päivänä, olen satavarma, että se oli sama yksilö. Kiinnostin sitä.
Siihen se tuli kun pesin uusia perunoita, siihen kun istuin ja ihastelin kaikkea autotallin kulmalla ja kun kiikuin riipputuolissani aitan tasanteella. 
Sitten yhtenä päivänä se viimein rohkaistui ja tuli riippukeinuun varpaitteni viereen auringon lämpöön.
Miten perhoseenkin voi kiintyä kun sen kohtaa monena päivänä peräkanaa.
Ainoa toiveeni oli, ettei sillä mitään viestiä ollut toimitettavana.
Ihan vain sen nimen perusteella.
Toinen kesäkaveri, Sakusammakko, suuri rupikonnan jötkäle lillui keraamisessa lammikossaan joka ilta. Edellisen postaukseni pienempi yksilö taisi olla sen kumppani. 
Tosin se suurempi saattaa olla rouva ja pienempi herra.
Sain niistä yhteispaljuilu-kuvankin, laitan sitten seuraavaan postaukseen.

Täällä keittelen hilloja ja etikoin valkosipulikurkkuja kaupungissa,
mielessä kuitenkin kaikki ihanuus maalla.
Tänään satoi kunnolla!
Mukavaa viikonloppua!❤

10 kommenttia:

  1. Ihana tuo Sinun kesäkuplasi! Maalla aistit todella herkistyvät.
    Perhosia on ollut valtavan paljon nyt loppukesästä. Niitä olen ihaillut ja yrittänyt saada joitakin kuvia, mutta mokomat ovat aika vikkeliä ja arkoja. No, jotain sain kuitenkin kuvatuksi; ehkä laitan niitä jossain vaiheessa blogiinkin. En muuten ole tiennyt, että perhosillakin on "valtaväyliä" lentämisreiteillä. Tämä oli hyvä tieto!
    Vesisade on virkistänyt luontoa kovasti. Kauan kaivattu sade! <3
    Hyvää viikonvaihdetta Sinulle, Siskonen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siskoseni Piipe!❤
      Onkin jotenkin paradoksaalista,että perhosia näyttää olevan tänä kesänä hurjat määrät ja sitten helle kuivatti niiltä kukkivat kukat,eli ravinnon...
      Vesisade virkisti!Niin ihmistä kuin varmasti luontoakin.Täällä asuinympäristössäni tuolla metsiköissä paljon lehti ja havupuitakin kuollut pystyyn,kuparin ruskeita ovat,puhumattakaan maastosta,mustikanvarvut myös ruskeina kuivina mattoina.
      Saa nähdä kun syksy lähestyy ja sateet,virkoaako luonto uudelleen viheriöimään.
      Hyvää viikonvaihdetta!❤

      Poista
  2. Voin niin samaistua tuohon tunteeseen, kun aistit terävoityvät havainnoimaan pienimmätkin äänet ja muutokset ympäristössä, joka kauempaa tarkasteltuna näyttää täysin stabiililta. Vasta ihan läheltä koettuna ne pienimmätkin nyanssit oppii erottamaan. Tämä pätee myös veneilyyn liittyvään äänimaailmaan. Alussa kaikki kolahdukset, narahdukset ym. "epäilyttävät" äänet herättävät niin huolen, kuin meikäläisen jopa sikeästä unesta ;) Pikkuhiljaa sitä oppii erottamaan ympäröivän luonnon, kuten esim. lintujen, sekä oman veneen äänimaailmaan kuuluvat, täysin vaarattomat äänet niistä oikeasti huolestuttavista ja reagointia vaativista. Sitä vaan oppii sopeutumaan ja sulahtamaan lopulta sujuvasti osaksi luonnon omaa äänimaailmaa ❤
    Perhosia on ollut todella paljon liikkeellä, mutta kuvia niistä en ole saanut otettua. Ovat liian vikkeliä liikkeissään, tai sitten minä olen vielä entisestäänkin hidastunut ;) Riistapolkuja näkee luonnossa ja linnuilla on omat lentoreittinsä, joten miksei siis perhosillakin olisi omat valtaväylänsä. Kerrassaan kiehtovaa!
    Vettä on tänään satanut ainakin täällä Inkoossa oikein urakalla. Ukkonenkin on jyrähdellyt ja salamointia olemme saaneet seurata ihan lähietäisyydeltä. (välttämättä ei niin kovin kivaa, jos minulta kysytään ;))
    Pääasia kuitenkin, että luonto saa kipeästi kaipaamaansa vettä, joten vietetään virkistävä viikonvaihde vaihtelevasta kesäsäästä nauttien. Ihanaa, että pääsit taas kerran kokonaisvaltaiseen kesäkuplaasi ❤ Voi hyvin siskonen siellä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsit täydellisesti,mitä tarkoitin tuolla ääniherkistymisellä.
      Uskon,että olet kokenut juuri saman meren ja veneilyyn liittyvässä äänimaailmassa.
      Kun vertaa tätä herkistymistä sitten esim.kaupunkielämään ja aistiylitarjontaan huomaa,kuinka kuormitumme kaikenlaisista äänistä,jotka eivät ole luonnollisia,emmekä näin ollen osaa eroittaa äänimassasta yksittäisiä,herkempiä ääniä.Jotkut,jotka eivät viihdy luonnossa pitkiä aikoja,eivät milloinkaan saa kokea tuota herkistymistä,joka meillä kuitenkin on geeneissämme ajoilta,jolloin elimme luonnossa,siellä hengissä selviten.
      Hyvin kiehtovaa oli huomata kuinka perhosia lensi meno-ja tulosuunnissa pellolta metsänreunaa pitkin ohi navetan,pihalle asti,jossa selkeä reitti hajosi kunkin yksilön lentäessä kuka mihinkin kukkaan.
      Kun tämän oivalsin,oli mukavaa istua navetan kulmalla ja katsella kun niitä tuli ja meni täsmälleen samaa reittiä.😊
      Minäkin tulin maalta pois ihan ennustettujen ukkosten takia,niitä en yksin halua kokea puutalossa.😉
      Kyllä täällä kaupungissakin hyvässä muistissa on viimeisin kunnon ukkosmyräkkä,kun oli kuin olisi maailmansota syttynyt!Mutta täällä tuntee olevansa eri tavalla turvassa noilta luonnonvoimilta.Ymmärrän hyvin,ettet sinäkään nauti salamoinnista veneessä...
      Kiitos Ansku,siskoseni,lempeitä tuulia merelle!❤❤

      Poista
  3. On ihanaa, kun voi vetäytyä tuollaiseen kesäkuplaan♥
    Täälläkin on ihailtu perhosten lentoa ja kimalaisten touhuja...molempia on ollut todella paljon.
    Sateen saimme mekin eilen ja oli niin syksyinen tunnelma, kun keltaiset lehdet tuulessa
    lenteli. Uskon, että luonto kyllä selvisi tuostakin kuivuusjaksosta, mutta koville varmasti on ottanut.
    Hyvää viikonloppua sinulle♥ sinne hillopatojen äärelle..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!❤ Voi Hannele,tuo paikka on minulle niin rakas,että kuplailen siellä niin mielelläni.😊
      Perhosia todella on ollut todella paljon.Jostain luin,että helteen rutikuivaksi kuivattama maanpohja saattaa estää perhosentoukkia kaivautumasta ja se sitten näkyy ensi vuoden perhosmäärässä.Nähtäväksi jää.
      Oma asuinalueeni on mäen päällä,joten kaikki vedet valuvat muutenkin alaspäin.Sen huomaa tuolla maastossa,surullisen näköistä on.Itse mietin vielä sieniäkin,että jos ei saada elokuussa kunnolla vettä,ei tule sieniäkään.
      Hyvää viikonloppua sinullekin siskoseni täältä hillopatojen ääreltä!❤❤
      Pikkumiehellä on nimiäiset ja yksivuotissynttärit ensi viikonloppuna,teen sinnekin pikkuleipiä,joten keittiöhommissa viihdytän itseäni täällä.😊

      Poista
    2. Voi hyvänen aika, onko siitäkin jo vuosi, kun pikkuinen syntyi. Kyllä aika rientää ja pienistä sen erityisesti huomaa.

      Poista
    3. Ajattele!Aikaa kiitää eteenpäin niin,ettei perässä meinaa pysyä!😊
      Pienistämme sen huomaamme.

      Poista
  4. Immi Hellénin runo on ihana muisto lapsuudesta (lauluna).
    Ihana on myös suruvaippa. En usko, että tuo mitään viestiä. Itselleni tuli mieleen, että ehkä se on joku edesmennyt lemmikki, joka tuli kertomaan, että kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,mikä ihana ajatus,kiitos siitä!Jään siihen.Ajattelin edesmennyttä Santtuani monta kertaa kun kuljin pienen tammen ohi,jonka olen sen tuhkien päälle istuttanut.
      Josko olikin Santtu.❤
      Lokoilin riippukeinussa ja katselin ylös koivujen oksiin ja tuo laulu alkoi soida mielessäni.Silloin lapsena sitä mummin kanssa yhdessä laulettiin.
      Kiitos Ninnu ihanasta kommentista!❤❤

      Poista