torstai 14. heinäkuuta 2022



Tämä kesä on mennyt minulla syvälle ihon alle ja sielun sopukoihin.
Olen aina rakastanut kesää,
mutta juuri tällä nimenomaisella on ollut joku syvempi merkitys.
Olen mietiskellyt,johtuuko mahdollisesti ahdistavista pandemiavuosista.
Kun olisi luullut,että koko maailma jakaa saman mikroskooppisen pienen,
mutta valtavan uhan ja puhaltaa samaan hiileen sen taltuttamiseksi.
Mutta ei riittänyt tämäkään järkytys,
naapurissa suuruudenhulluus roihahtaa sodaksi Euroopassamme.
Kaiken tämän käsittelemiseen on tarvittu paljon voimavaroja.
Kesäluonnossa löytynyt kirkkaasti se kontrasti pahan ja hyvän välillä,
elämän suuremmat sävelet,kauneuden ydin.
Siksi tämä kesä on ollut erityinen.


Kun itse ei voi kertakaikkiaan ymmärtää sokeaa vallanhimoa miltään kantilta.
Ja sitäkään ei voi ymmärtää,kuinka paljon tuskaa ja kärsimystä voi yhden,
universumin edessä pienenpienen ihmisen ylikorostunut ego saada aikaan.
Tuhannet ja taas tuhannet pantu taistelemaan 
jonkun säälimättömän mielenliikkeiden mukaan.
Valtikkaa heiluttava on syntynyt tänne aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä,
äitinsä haarovälistä.
Miten kehittyy ylikorostunut omanarvontunne?
Miten rakennetaan autoritäärinen valta?
Minkälainen ihmisluonne siihen halajaa?
Miten ylipäätään yksi ihminen voi nousta niin suureen valtaan?
Missä vaiheessa häviää nöyryys elämän edessä ja rakkaus ja kunnioitus elämää kohtaan,
ja muuttuu mistään piittaamattomaksi vallanhimoksi?


Näitä olen mietiskellyt kesän aikana.
Kun omassa rinnassa heläjää kaiken kauniin edessä.
Kaiken pienenpienenkin yksityiskohdan.
Perhosen siiven isku,siiven kaunis metallinhohto ilta-auringossa.
Pienten siivekkäiden iltayön karkelot peltomaisemaa vasten.


Kirkas kastepisara vihreällä lehdellä aamuaikaisella tai sateen jälkeen,
kottaraisparven lentoonlehahdukset pellolla,
kun kymmenien lintujen uloimpien siipisulkien kärjet hohtavat kultaa,
 auringon siivilöityessä niiden läpi,lintujen tehdessä yhtäaikaisia lentokäännöksiä suurena parvena.


Pieni leppäkerttu,joka kipuaa korren päähän ja levittää sekin kauniit läpinäkyvät siipensä lentääkseen ison kiven juureen.
Pääskysten elämäniloinen lentotaiturointi iltataivaalla.
Kaunis metsämansikka,joka pilkistää pientareen heinien alta auringonpaisteessa,
Muurahainen,joka kortta kuljettaa.


Kaikella luonnossa tarkoitus,kauneus ja elämä.
Katsooko itsevaltias koskaan luontoa tällä silmällä,
näkeekö kaikkeuden ja kauneuden.
Epäilen,että ei.
Ei kukaan,joka ymmärtää elämän,luonnonkauneuden,voi tehdä hirveitä,
tuhoisia päätöksiä,unohtaa kaiken omien päämääriensä edessä.


Itse kun nöyränä ja onnellisena tuolla tutkii ja ihastelee,
on niin hyvin vaikeaa ymmärtää,
että tänä kesänä istutaan pöydissä hiomassa sotastrategioita,
suunitellaan tuhoamista ja pahaa.
Maailma näyttäytyy tänä päivänä kovin pelottavalta,
kaikin puolin.

Ja kun se ihmisen suuri onni olisi siinä,
ihan silmien edessä,
pienestä sadepisarasta heijastuvassa kesämaisemassa.


8 kommenttia:

  1. Kyllä oli niin koskettavaa ja syvällistä pohdistaa, totta joka sana. Eipähän ne strategit ehdi ihastella vaikka perhosen lentoa, kun sen sijaan suunnittelevat tuhoamiskoneiden lentoreittejä ja tuhoamiskohteita. Sota on jotain niin käsittämätöntä ja surullista, itsekästä, pahaa, saatanallista. Mikä vimma saa ihmisen tuhoamaan ja tappamaan, ryöstämään, raiskaamaan?
    Etsitään ja ihastellaan me näitä luonnon pieniä, suuria ihmeitä. Kitos koskettavista kuvistasi! Etähalauksin Piipe <3

    VastaaPoista
  2. Mietin pitkään laitanko tämän postauksen blogiin.
    Päädyin kirjoittamaan omia tuntojani rehellisesti tästä ristiriidasta uutisten ja luontokokemuksien välillä tänä kesänä.
    Kun on niin vaikeaa ymmärtää tätä tuhoamista.Minkä tähden?
    Keskellä kaunista kesää.
    Mietityttänyt myös valta,maailmassa on näitä itsevaltiaita nyt niin paljon.
    Miten siihen päädytään,että miljoonat kumartelevat yhtä,joko pakosta tai aivopestyinä.
    Millaista on elää tuollaisessa yhteiskunnassa,jossa demokratialla ei ole mitään sijaa.
    Mutta juu,keskitytään me kauniiseen ja hyvään,ihastellaan ihanaa kesäluontoa,joka tarjoaa nyt niin paljon ihmeellistä ja mieltä ylentävää.
    Kiitos ihana Piipe,että jaoit mietteitä kanssani,mukavia kesäpäiviä,aurinkoa ja suven suloa sinne suunnallesi,halauksin!❤❤

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Maarit,ihanaa kesää sinulle sinne kauniille villallesi!❤

      Poista
  4. Kauniit kuvat ja syvällistä pohdintaa. Tähän ei ole mitään lisättävää. Itse pysyttelen luontoäidin helmoissa keskittyen kaikkiin ihanuuksiin, joita luonto antaa aistieni nautittavaksi ihan joka päivä ❤
    Tuota niin valtaisaa vääryyttä en pysty käsittämään, enkä oikein edes käsittelemäänkään ilman että tulen todella surulliseksi. Kiitos kun jaoit tämän kauniin ja koskettavan postauksen ❤ Aurinkoista ja antoisaa kesän jatkoa sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kesäluonto nyt.Siellä todella irtautuu kaikesta pahasta.
      Minäkin kuljen tuolla aistit apposillaan!
      Käsittämätöntä kauneutta ja käsittämätöntä julmuutta,surua on hetkittäin ollut vaikea käsitellä,siitä tämäkin postaus syntyi.Kun oli päästettävä ulos omaa hämmennystään.
      Kiitos Ansku ihanainen,aurinkoa ja aistiantoista kesän jatkoa sinne sinullekin!❤

      Poista
  5. Voi että miten upea kirjoitus. Näin viiveellä kommentoin, ja olen iloinen, että juuri tämä kirjoitus osui silmieni eteen. Puit äärimmäisen hienosti sanoiksi sen, mitä uskon, että moni on kokenut juuri nyt, mutta ei ole löytänyt yhtä hyviä ilmaisuja ja sanoja kuvaamaan ristiriitaa, mikä on nyt vallalla. Olen aivan samoin kuin sinä juuri luonnon kauneuden äärellä tänä kesänä pohtinut, että eikö tällä kauneudella - elämällä - ole mitään merkitystä tuolle silmittömän julmalle tyypille ja niille, jotka hän on lietsonut mukaan. Se on kauniin luonnon keskellä tuntunut niin järjettömältä ja valtavalta kontrastilta. Olemme onnekkaita voidessamme rauhassa oleilla tämän kauneuden keskellä. Ja jokainen noista kuvista kirjoituksessasi on taideteos, jossa luonnon ihmeellisyys tulee esille niin kauniisti. Ihan sydän pakahtui tätä lukiessa ja katsellessa. Ihanaa loppukesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kiitos Pilvi kommentistasi,lämmitti!<3
      Todellakin niin järjetöntä tämä tappaminen ja sotiminen.Pelottaa,mihin tämä vielä johtaakaan.Miksei ihminen osaa elää rauhassa luontoa kunnioittaen ja tästä ainokaisesta elämästään nauttien.Pitää olla tuollaisia vallanhimoisia tyyppejä,joilla on jo kaikki,mutta mikään ei riitä.Niin surullista.Pienten lasten elämä päättyy keskellä kaunista kesää ja yksi pyörittelee ökykelloaan ranteessaan ja hautoo seuraavia sotakäänteitään.
      Pakko on työntää näitä ajatuksia sivuun ja itse yrittää olla onnellinen.
      Kiitos,ihanaa loppukesää sinullekin!

      Poista