torstai 24. marraskuuta 2022


En voi sanoa,että olisin näinä päivinä ollut parhaimmillani.
Monina hetkinä kaikkea muuta.
Tähän on tietenkin vaikuttanut koronaan sairastuminen vajaa kaksi viikkoa sitten.
En ole saanut vakavia oireita,itseasiassa päässyt melko vähällä,
mutta väsymys on ollut hetkittäin ylivoimaista.
Koska vireystasoni ei olisi tähän aikaan vuodesta muutenkaan hääppöinen,
on ollut hiukan tahmeaa. 


Eniten aluksi tympi se, ettei päässyt ulkoilemaan.
Pikkuhiljaa,noin viikko ensioireista,uskaltauduin varovaisille kävelyretkille.
Muuten olisin luultavasti sulanut patjaani,niin raskaalta olo tuntui.
Aluksi hengästytti,mutta päivä päivältä pystyin pidentämään lenkkiä.


Tänään tapahtui jotain aivan ihanaa!
Voisin kutsua sitä jopa jollain lailla hengelliseksi kokemukseksi.


Olin juuri laskeutumassa metsästä takaisin isommalle tielle,josta jatkaisin rantaan.
Yht'äkkiä tuli aivan hiljaista,siis totaalisen hiljaista.
Tämä asia on hyvin harvinainen aistimus täällä asuinsijoillani.
Oli kuin harmaus,samalla raskas ja henkäyksen kevyt olis asettunut harteilleni,
pehmeänä ja suloisena.
Ajattelin siinä,että mitä ihmettä tämä on!
Mielialani nousi kuin kevyt höyhen tuulenvireessä.
Hiukan pidenpään kadoksissa ollut ilo ja hyvä olo palasivat kehooni.
Kaikki raskauden tuntemus rinnasta hävisi ja mieli oli kevyistä kevyin.
Jos kokemus oli jatkoa koronasta johtuville,oudoille tuntemuksille,
tämä oli erittäin miellyttävä ja tervetullut.

Uskon kuitenkin, että äitiluonto tuli ja auttoi taas kerran.
Piristi toipuvan ja näytti kauneutensa hetkellä,
jona olin ajatellut,ettei tästä harmaasta päivästä mitään löydy.
Kaikki nämä kuvat otin tuon jännän kokemuksen jälkeen ja kotiin palattuani tunsin itseni virkistyneeksi ja onnelliseksi.


Luonto on kaunis ja ihana.
Harmaan ja kylmän kaudenkin aikana. 
Ja metsän voima on suuri.
Kävin sen taas tänäänkin kokemassa.

Ihanaa marraskuun loppua ja ensimmäistä adventtia!
<3

 

14 kommenttia:

  1. Hyvä, hoitava, ihmeellinen kokemus! Tarvitsit sen tähän hetkeen.
    Hyvää ja lempeää adventinaikaa Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hetki oli aivan ihana,ja todella hoitava!
      Kiitos Piipe ihanasta kommentistasi,hyvää ja lempeää adventinaikaa sinne Sinullekin!❤

      Poista
  2. Ei voi olla totta! Me kävimme perjantaina entisillä kotikulmilla kävelemässä, ja yhdellä metsäpolulla totesimme mieheni kanssa melkein yhteen ääneen, että tulipa yhtäkkiä hiljaista. Olimme melkein keskustan tuntumassa, joten se tuntui oudolta, minusta jopa pieneltä ihmeeltä. Metsä otti meidät hiljaiseen syliinsä ja se tuntui todella hyvältä. Kävin pikkuisen enkelityttöni haudalla ennen kävelyä, joten olin tuntenut haikeutta ja vähän suruakin, kun niin harvoin hänen haudalleen pääsen, ja pala kurkussa katselin myös entistä kotiamme. Siinä hetkessä, kun siellä metsäpolulla seistessämme "kuuntelimme hiljaisuutta" tunsin oloni keveäksi ja tyyneksi. Autolle palatessamme totesin kipparilleni, että tuntuu tosi hyvältä lähteä ajamaan kotiinpäin. Kaikki haikeus ja suru oli poissa.
    Sinun kokemuksesi oli vielä voimakkaampi, mutta hämmentävältä ja hienolta tuntui myös tämä oma hetkeni siellä tutun, pienen metsän keskellä.
    Kiitos kun jaoit tämän hoitavan ja hienon kokemuksesi ❤︎
    Hyvää adventtisunnuntain iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta,että teillä samanlainen hiljaisuuden kokemus!
      Se oli niin ihmeellinen ja voimaannuttava?
      Täälläkin kun kuuluu tuo Kauklahdenväylä ihan koko ajan,en ymmärrä vieläkään,mitä siinä silloin tapahtui,kun kaikki äänet yht'äkkiä katosivat.
      Hyvänolontunne oli aito ja vahva kehossa.
      Aivan ihanaa,että meillä oli sama metsäkokemus,kutsuttakoon sitä vaikka omaksi pieneksi joulunihmeeksemme!❤
      Liikutti tieto enkelitytöstäsisiki.❤
      Kiitos Ansku itsellesi,kun jaoit oman kokemuksesi,ihanaa joulunodotuksen aikaa sinne Sinulle!❤

      Poista
    2. Kiitos samoin sinulle ❤❤❤
      ps. https://tuultajatyrskyja.blogspot.com/2015/02/enkeleita-onko-heita.html

      Poista
    3. Voi Ansku.❤
      En meinannut saada kyyneleitä millään loppumaan luettuani tämän kauniin,äidintuskantäytteisen ja rehellisen kirjoituksesi.
      Sinun sydämessäsi siis kulkee mukana tämä pieni enkelityttö.Annika.
      Vaikka suru on jo varmasti helpompaa nyt, vuosikymmenten jälkeen,ei se äidin sydämestä ikinä lähde.
      Nyt ymmärrän metsäkokemuksesi hiljaisuuden hetkenkin niin paljon paremmin,kuinka ihanaa on ollut,jos rauha on siinä laskeutunut sieluusi pienen haudalla käynnin jälkeen.
      Kiitos,että laitoit linkin,halaan sinua täältä lämpimästi ja mietin häntä minäkin varmasti tänään useaan otteeseen.❤

      Poista
    4. Lämmin kiitos ja halaus sinulle myös ❤❤❤

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Maarit,sitä samaa toivottelen täältä Sinulle!❤

      Poista
  4. "Luonto on kaunis ja ihana. Harmaan ja kylmän kaudenkin aikana. Ja metsän voima on suuri."
    Alleviivaan täysin tämän ajatuksesi. Minä tunsi keskiviikkona itseni alavireiseksi pitkään jatkuneen huimauksen vuoksi, mutta joku sisälläni hoputti lähtemään Kärryvaaraan. Kun lopulta ylhäällä istuin ja katselin kaunista talvimaisemaa alapuolellani, tunsin varmaan samoin, kuin sinä. Ison huojennuksen ja ilon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon voima parantajana on kiistaton aina kun meillä ihmisillä on vaivojamme.
      Mekin kummatkin,alavireiset,saimme omilta retkiltämme helpotuksen.
      Voin vain kuvitella,kuinka kaunis on ollut sinunkin talvinäkymäsi sieltä ylhäältä alas.
      Kuinka luonnossa kaikki henkeäsalpaava kauneus ikäänkuin imeytyy meihin,virkistää ja täyttää solumme toivolla,että kyllä tämä taas tästä lutviutuu.
      Muutos mielialassa monasti on ihan käsinkosketeltavaa,lähtee allapäin ja palaa hyvillä mielin.
      Onneksi meillä on luonto,sen voima ja turva.
      Kiitos Aimarii,mukavaa marraskuun loppua sinne Sinulle!❤

      Poista
  5. Luonto antaa iloa, lohtua, voimaa ja paljon muuta.
    Ollaanpa maalla tai kaupungissa niin luontoa löytyy että fyysistä kuntoaan voi yllä pitää ja akkujaan ladata.
    Hiljaisuutta myös kun kaupungin keskustaan ei kävele.
    Päivittäin on vähintään kerran lähdettävä ulkoilemaan, usein kahdestikin päivässä niin hyvältä se tuntuu.
    Kyllähän se korven hiljaisuuden ja koskemattomuuden kaipuu aina välillä kaivertaa mieltä.
    Mukavaa joulun odotusta sinulle!❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensin,anteeksi kun vasta huomasin kommentin.
      Totta!Luontoon ja ulos on päästävä joka päivä!
      Täällä kaupunkialueella kestää hiukan kauemmin löytää luonnonrauha,mutta kyllä sen löytää.
      Maalla nautin sitten sielu sepposellaan rauhasta ja hiljaisuudesta.😊
      Kiitos Tarja,tässä vaiheesaa toivotan myös oikein hyvää joulua!❤

      Poista