Hellin ja vaalin tätä rauhaa, joka on asettunut minuun.
Kehun ja taputtelen sitä ja itseäni.
Nautin, kun pystyn keskittymään kaikkeen, mitä teenkin.
Liekö juhannuksen rentouttava alusviikko maalla vielä kanna.
En höntyä ajassa eteenpäinkään,niin kuin yleensä.
Vaikka sitä loman alkua odotankin, en tuskastu.
Tiedän lämmöllä, että se lähestyy.
Pidän tästä fiiliksestä todella paljon.
Puuhastelen ja teen kaiken niin, etten hermostu enkä kadota mieleni ihastuttavaa tasaisuutta.

Olen hiljaa, aivan hiljaa.
Hiljaisuudessa voin
paremmin kuulla oman ääneni;
oman sydämeni ajatukset.

Hiljaisuudessa ei ole mitään
kuitenkin se on täynnä
ihmetystä ja uusia asioita.

Hiljaisuus voi täyttyä,
hiljaisuus voi tyhjentyä
- ihan miten haluat.

Voit muovata sitä 
kuin taiteilija,
tehdä siitä oman näköisesi;
paikan jossa sielusi lepää.

www.runotalo.net

Pilkon naattisipulia pakkaseen talven keittoihin tuomaan terveisiä kesästä.
Kirsikoita ja tummaa suklaata jälkkäriksi.
Enni Mustosen "Ruokarouvaa" maltillisin sivumäärin työmatkoilla,että kirja ei loppuisi ennen lomaa.Odotin niin kirjan ilmestymistä, että saisin uppoutua taas tuttuun tarinaan.
Ostan yleensä kirjat kierrätyksestä, tämän hain juhlallisesti kirjakaupasta ja lukemattoman kirjan avaaminen oli jo nautinto sinällään.
Posti toi uuden nettikirpparilta ostetun tuikkukupin kokoelmaani tulevan syksyn iltoihin.
Tässä ja nyt on niin hyvä olla! <3

Sireenien ja lupiinien jälkeen,onneksi saa vielä nauttia tästä vaaleanpunaisen ja vihreän kauniista kontrastista horsmien avauduttua.

En ole niinkään ruusujen ystävä, mutta näistä yksikerroslehtisistä,joihin juhannusruusukin kuuluu,pidän

Kovalla helteellä jo pelkkä vehreän saniaisen katseleminen katveessa helpottaa tukalaa oloa.

Aivan uusi tuttavuus minulle...tietääkö joku tämän luonnonkukan nimeä? Hyvin oli tahmeavartinen.

Hymyilytti tämä maahan viskattu kyltti eilisessä kuumuudessa. :)

Punttipöksy oli löytänyt muhkean madon.

Ihana pieni kippo kavereineen.En tästäkään tiedä,minkä kukinnon kota on.

Tämän mönkijän menoa oli hauska seurata.Mitäköhän siitä joskus siivilleen nousee?

Kartanon kesälampaat eivät olleet kuvaustuulella.Tämä ainoa otos, jossa näkyy pää...peppua minulle vain näyttivät, mokomat.

Kaksi terälehteä kuin kutsuivat minua kuvaamaan. :)

Vaaleanpunaista ja vihreää <3

Kerttu päiväunilla turvallisessa paikassa.

Pitkään on nukuttu,katsottu kaikki aamun luonto-ohjelmat köllötellen,herkuteltu aamiainen,nautittu pienestä tuulenvireestä merenrannalla.
Kastettu varpaat mereen ja mietiskelty vain positiivisia ajatuksia.
Vaikka ei niihin mollisointuisiin ole ollut edes aihetta.
Viikonloput ovat pieniä kesäloman hituleita, sitä varsinaista odotellessa.
Kaunis ja kuuma päivä.
Nyt pikkuhiljaa taivaalle kerääntyy ilmeisesti alkupaloja huomisesta säästä.
Eli,huomenna sitten sisustellaan ja luetaan ja vieraillaan nettikirppareilla.
Kohta saunaan!
Kyllä nämä kesäiset elonpäivät ovat tajuttoman ihania! <3

Nauti uusia perunoita ja voita. Mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, Varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, Oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, Siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, Unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, Laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, Tapaa ystäviä, tuttuja. Älä murehdi ötököitä, Vietä rauhallisia kesäöitä.

Ota hyvä mieli auringosta, Onnen korsi heinikosta. Nosta ilonpilke silmäkulmaan, löytyy ratkaisukin joka pulmaan. 

Alkuun pistin netistä löytämäni värssyt viikonlopun kunniaksi.

Aion lekotella paljon,nukkua pitkään,puuhastella pikkuisen ja herkutella.

Ottaa huomenissa hiukan aurinkoa ja käydä merenrannassa.

Lukea ja saunoa.

Vierailla nettikirppareilla.

Ehkä sisustella pienimuotoisesti.

Mietiskellä paljon ihania juttuja

Ja toivotella teille kaikille ihanille,persoonallisille ja upeille naisille (myös miehille, jos joku komeamman sukupuolen edustaja tänne eksyy)ihanaa kesäistä viikonloppua! <3

Hakkaa hei! Hakkaa hei!
Muistan nämä huudot niin selvästi lapsuudestani,kun mummi ja Helka-täti huutelivat äpyleitä metsäniityltä navettaa kohti.
Ja, kuinka rouvat sitten lyllersivät utareet pulleina ja kellot kilkattaen verkkaisesti huutajia kohti.
Tuossa heinälatoon vievän rampin alla saimme seurata aikuisen vieressä toimitusta, kun lehmä kerrallaan työntyi ahtaasta portin aukosta ja hävisi navetan ovesta omalle paikalleen.
Lehmien nimistä muistan enää vain Lauhan,olisikohan ollut minulle mieleisin. Navettaan mahtui lypsäviä seitsämän ja vasikat päälle.
Navetassa oli aina erityinen tunnelma lapselle.Lehmän kylkeä niin suloista taputtaa ohi mennessään.Aluksi naiset lypsivät käsin, sitten siirryttiin "nykyaikaan" ja koneet saapuivat.
Taitaisivat mummi ja vaari olla ihmeissään nykypäivän navettameiningistä.
Lapsuudestani kantaa suuri rakkauteni lehmiä kohtaan.Ei ole lempeämpiä silmiä, kuin lehmän silmät ovat.
Niiden olemuksessakin on jotain hyvin rauhoittavaa ja kotoista.

Kanalasta kipitimme iltasella hakemaan pesistä tuoreita munia, että mummi tekisi meille munakokkelia.
Kukkoa muistan pelänneeni ihan tosissani,ja taisi joku niistä aika äkäinen ollakkin.

Alimmaisessa kuvassa minä ja sisareni hiekkalaatikollamme ja taustalla näkyvät kanat.Kuinka paljon piha onkaan muuttunut noista päivistä.
Ei ole enää hiekkaisia,tallattuja polkuja.Ei talon väkeä, joka niitä ravasi päivittäin edestakaisin.Ei lehmiä, eikä kanoja.Hiljaiseksi on piha käynyt.
Vaeltelen välillä tyhjässä navetassa ja muistelen.Silloin saan kaiken niin elävästi mieleeni.
Kaikki on jäänyt kuin niille sijoilleen ajoilta,kun isovanhemmat ikääntyivät ja lehmät myytiin.
Mutta hyvä niin,paikka on ihania muistoja täynnä.