Tässä meidän ihmisten elämänpäivien rinnalla tapahtuu niin paljon kaikkea mielenkiintoista eläinten elämänpäivien taholla.
Tänään seurasin suurella innostuksella Helsingissä varista. Se lennähti muina lintuina jotain suurehkoa löytämäänsä makupalaa nokassaan kantaen, suoraan jonkunnäköiseen hormiputkeen. Tässä vaiheessa se naulitsi mielenkiintoni.Että osaa lintu mennä piiloon syömään, ettei joudu nahistelemaan löydöstään muiden kanssa. Wau!
Kunnes hämmästykseni kasvoi astetta suuremmaksi. Ilmiselvästi harakka oli jostain takavasemmalta kuitenkin huomannut veli variksen harhautusoperaation. Se lennähti putken päähän ja niska kyyryssä yritti tihrustaa sinne sisään. Minua jo nauratti.
Harakka vaapotti ja vaapotti putken suulla ja välillä kurkki sinne sisään. Uskallus ei kuitenkaan riittänyt mennä perässä. Olisikohan lintujen hierarkiassa variksilla suurempi mahti?
Minun oli ihan pakko nähdä esityksen lopputulema.
Varis kun oli putkessa syönyt rauhassa syötävänsä, se pölähti ulos ja näytti jopa voitonriemukkaalta levittäytyessään siivilleen ja porhaltaessaan hölmistyneen harakan ohitse matkoihinsa.
Minun oli vielä katsottava, menisikö harakka nyt etsimään putkesta jämiä, mutta ei.
Ilmeisesti se ei joko uskaltautunut, tai sitten se ei kykene "ajattelemaan" mahdollisia jämiä, näkemättä niitä.
Postauksen kuvat ovat parin viikon takaiset, toisesta variksen ruokailutilanteesta.

Minä tykkään variksista ihan hirmusti. :)

Mukavaa alkavaa viikonloppua! <3

Wc.n oven viisauksia meillä kotona

Shhh...

Minusta näkyi korva ja silmä roskakatoksen roskasäiliöstä. Pesukoneen kautta pääsin tänne

asumaan.

Ihan rakkauttaan se tuossa näykkii

Olen kettu, mutten ollenkaan viekas ja ovela.

Ihan tällainen symppis vain.

Keväästä haaveilija

Minä olen tällainen kirppiskakadu.Kiinanruusukin voi hyvin, kun kuvittelee elelevänsä

eksoottisemmassa paikassa.

Vaikka olen koiraenkeli, asun täällä emäntäni sydämessä ja näissä kuvissa työpöydän yläpuolella.

Minä olen uusi tulokas, mutta tuo vanhempi pässi on jo yli 40-vuotias.

Tässä viisaus kukoistaa ja aroillakin hyvä olla

Lurps!

Myöhempään iltapäivisin venyvä valoisuus on NIIN mieltä piristävää!

Eihän tässä postauksessa ollut päätä eikä häntää, mutta pistin tiistai illan ratoksi :)

 Jos päivä olisi lintu, tämä sunnuntai olisi talitintti!

Auringonvalo lumikummulla kuin sen keltainen kupu.

Pirteä ja virkeä.

Lapsia pulkkamäessä,ihmisiä paljon liikkeellä,iloista naurua ja puheensorinaa.

Jokainen vastaantulija näytti olevan hyvällä tuulella.

Oikein harmitti, ettei minulla ollut mukana termarissa kuumaa kaakaota ja lauantaimakkaravoileipiä, niin kuin silloin kauan sitten hiihtolenkeillä isän ja pikkusiskon kanssa, kun kiersimme meren jäällä yhden tietyn horisontissa näkyneen saaren.

Kuinka oikealta sää tänään tuntuikaan!

Juuri nyt pitääkin olla näin.

Juuri nyt ei saa riittää sormikkaat, nyt pitää täytyä laittaa niiden päälle vielä paksut lapaset, jalkaan villaiset kalsarit ja toppahousujen suhina.

Tähän vuodenaikaan pitäisi voida pitää huopatossujakin päivittäin.

Taas mieleeni tulvahti niin monia nostalgisia muistoja samanlaisista sunnuntaipäivistä.

Niin hyvin muistan kotiintulon punaposkisena, kun oli koko päivän viettänyt liukumäessä tai hiihtolenkeillä tai muuten vain ulkoilemassa ja leikkimässä kavereiden kanssa.

Miten kotoisalta eteisessä vastaantuleva ruoantuoksu tuntuikaan.

Perheen kesken istutut sunnuntaipäivälliset ulkoilmasta virkistyneenä.

Omaan huoneeseen kantautuneet talviurheiluselostukset, joita isä olohuoneessa katseli.

Voi että. olenkohan tulossa vanhaksi, kun näin kovasti vanhat muistot lämmittävät.

En kerrostaloasukkaana saa ruokkia pikkulintuja pihalla.Kävelylenkkini päälle, kun kävin ostamassa meille köyhienritareiden tarpeet kaupasta (oli ihan pakko, koska niitäkin aina lapsena sai talvisunnuntaisin), ostin myös ison pussillisen talipalloja.

Menin sitten metsään ja ripustelin niitä puiden oksiin riippumaan pikku tirpusille pakkaspäivien ravinnoksi.

Ja toivon, että nämä tinttipäivät saisivat jatkua pitkään!

Sydäntalvi. Kaunis sana.

Talven sydän.

Talvi sydämessä, sydän jäässä.

Sydänveri. Lämmin, punainen.

Kylmän väri sininen.

Sydäntalvi, siniverinen.

Tämä oli taas yksi niistä päivistä...
Ja myös yksi niistä päivistä, jolloin ymmärrän taas niin hyvin tämän blogimaailman antaman voiman ja hienouden.
Vaikka te kaikki ihanat naiset olette siellä ruudun takana usein tuntuu, että olette ihan oikeita, hyviä ystäviä.
Stressipäivän ruokkiksella päätin vilkaista blogeja, josko niistä saisi tsemppiä loppupäivään.
"Bäng"! Seijan hetken heijastuksia blogissa ahmin Seijan sanoja, niin kauniita ja toivorikkaita. Seuraavaksi Anskun Tuulta ja Tyrskyjä. Juuri kun kaipaat lempiväriä keltaista kuin hukkuva, Ansku tarjoili sitä koko sivullisen. Hilu Maatiaiskanasen Elämää
blogissa taas nostatti hymyn ja sulatti niskajumin ihanien kanojensa kesälaidun kuvilla ja tarinoinnilla.Ninnun Kuvittelun ilo blogin symppis koirateos liikutti.

Nämä uudet postaukset kerkesin lukemaan ja ajattelin teitä kaikkia sydämeni lämmöllä.
Annoitte niin paljon voimaa.Kuinka tuntuikaan, että juuri tänään nämä postaukset osuivat ja upposivat.<3
Ja kuinka monet, monet kerrat olen saanut teistä joka ikisen postauksesta hyvää mieltä, jonkun punaisen langan päästä kiinni tai ihan vaan valtavaa visuaalista ja ajatelmallista mielihyvää.
Olen ikionnellinen teistä kaikista, kiitos! <3
Juhlin tänään blogiystävänpäivää hiukan etuajassa. :)