sunnuntai 4. helmikuuta 2018




 Jos päivä olisi lintu, tämä sunnuntai olisi talitintti!
Auringonvalo lumikummulla kuin sen keltainen kupu.
Pirteä ja virkeä.
Lapsia pulkkamäessä,ihmisiä paljon liikkeellä,iloista naurua ja puheensorinaa.
Jokainen vastaantulija näytti olevan hyvällä tuulella.
Oikein harmitti, ettei minulla ollut mukana termarissa kuumaa kaakaota ja lauantaimakkaravoileipiä, niin kuin silloin kauan sitten hiihtolenkeillä isän ja pikkusiskon kanssa, kun kiersimme meren jäällä yhden tietyn horisontissa näkyneen saaren.
Kuinka oikealta sää tänään tuntuikaan!
Juuri nyt pitääkin olla näin.
Juuri nyt ei saa riittää sormikkaat, nyt pitää täytyä laittaa niiden päälle vielä paksut lapaset, jalkaan villaiset kalsarit ja toppahousujen suhina.
Tähän vuodenaikaan pitäisi voida pitää huopatossujakin päivittäin.
Taas mieleeni tulvahti niin monia nostalgisia muistoja samanlaisista sunnuntaipäivistä.
Niin hyvin muistan kotiintulon punaposkisena, kun oli koko päivän viettänyt liukumäessä tai hiihtolenkeillä tai muuten vain ulkoilemassa ja leikkimässä kavereiden kanssa.
Miten kotoisalta eteisessä vastaantuleva ruoantuoksu tuntuikaan.
Perheen kesken istutut sunnuntaipäivälliset ulkoilmasta virkistyneenä.
Omaan huoneeseen kantautuneet talviurheiluselostukset, joita isä olohuoneessa katseli.
Voi että. olenkohan tulossa vanhaksi, kun näin kovasti vanhat muistot lämmittävät.
En kerrostaloasukkaana saa ruokkia pikkulintuja pihalla.Kävelylenkkini päälle, kun kävin ostamassa meille köyhienritareiden tarpeet kaupasta (oli ihan pakko, koska niitäkin aina lapsena sai talvisunnuntaisin), ostin myös ison pussillisen talipalloja.
Menin sitten metsään ja ripustelin niitä puiden oksiin riippumaan pikku tirpusille pakkaspäivien ravinnoksi.
Ja toivon, että nämä tinttipäivät saisivat jatkua pitkään!














































24 kommenttia:

  1. Ihanaa kun on vihdoin tällainen kaunis, kirpeä ja kirkas talvi! Raikkaat kuvasi kuvastavat niin osuvasti juuri omaakin mieltäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki NIIN hyvää ulkoilla tuolla auringonpaisteessa! :) Ja ihan se lämmittikin kasvoja, kun pysähdyin ottamaan pienen d-vitamiini annoksen.
      Kyllä tämän päivän sää voittaa ne sateiset ja harmaat mennen tullen. Mielummin tätä pakkasta, kiitos.
      Kohtahan me sitten kolkutellaankin jo kerään korvaa. :)
      Kiitos Pilvi! <3

      Poista
  2. kuvat ja sanat toivat minulle mieleen omat hiihtoretket lapsuudessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihanaa muistella lapsuuden hiihtoreissuja? :)
      Tänään oli sellainen lapsuuden helmikuinen aurinkosunnuntai sää.
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  3. Ei silloin lapsena sormia ja varpaita palellut yhtä helposti kuin tänä päivänä, ei taida veri enää kiertää niin vilkkaasti:)

    Teillä nautitaan köyhiäritareita, meillä isäntä toivoi lettuja iltapalksi ja onhan flunssapotilaan toive täytettävä:)

    Kauniita pakkaskuvia tallentui kameraasi!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei! Kyllä tämän päivän ääreisverenkierto on jo toista luokkaa! :)
      Voi, ihanaa, että poteva saa lettuja herkutella, pitäähän häntä hemmotella!<3
      Minäkin kohta alan niitä köyhiäritareita paistaa, kun päivällinen alkaa olla sulanut vatsanpohjalta.
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  4. Lapsuusmuistot lämmittävät mieltä. Lapsena tuli paljon leikittyä ulkoa, vaikka vaatetus ei ollut sellaista suojaavaa kuin nykyajan lapsilla.
    Tämän päivän sää, jos mikä houkutti todella ulos ja liikkeelle. Kukapa tällaisella auringonpaisteella viitsisi murjottaa?
    Aurinkoista viikkoa Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, Ei silloin niin ollut varsinaisia suojaavia tai erikois- ulkoiluvaatteita, untuvatakista en varmasti ollut kuullutkaan. :)Ja ihan lumisina/märkinä kyllä kotiin tultiinkin.Muistan kun meidän piti lumiset ulkovaatteet riisua jo rappukäytävässä.Sää sunnuntaina tosiaan veti suupielet taivasta kohden. :)
      Kiitos samoin Sinulle Piipe! <3

      Poista
  5. Tuli minunkin mieleeni lapsuuden hiihdot äidin ja siskon kanssa. Hiihdimme keväisin hankikantoja pitkin läheiseen saareen. Tyyli oli luistelutyyli, vaikka sitä ei ollut silloin edes vielä keksittykään, siten vain pääsi kaikkein nopeammin ;) Eväänä oli pumppernikkeleitä ja kuumaa mehuakin joskus. Pumppernikkeleitä ei koskaan muulloin syötykään.
    Kiitos mukavasta muistoja herättävästä postauksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi! Että luistelutyylin edelläkävijöitä! :)
      Ja voi että,arvaappa vaan, kuka RAKASTI pumppernikkeleitä lapsena!
      Kävin ostamassa niitä pussin, jossa oli kaksi kappaletta koulun jälkeen aina, kun oli omaa taskurahaa, sitä tosin harvakseltaan oli.
      Pystyn niin muistamaan ensihaukun. :)Nyt luultavasti hampaani eivät enää kestäisi pumppernikkeliä puraista. Rakastamastani varrasleivästäkin olen joutunut luopumaan.
      Kiitos itsellesi pumppernikkelimuistoista Seija! <3

      Poista
  6. Sää on innoittaja monessa mielessä. Miten ihania muistoja se nosti sinulla mieleen. Aivan upea keskitalven keli sinne sunnuntaiksi tulikin. Luonto tarjoili täydellistä herkkua sielullesi ja silmillesi, sinä pikkulinnuille talipalloja ja itsellesi ja kuka nyt sattui saman pöydän ääreen köyhiä ritareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on. Sää on innoittajana ja vaikuttaa mieleen ja kehoon. Välillä nostattaa taivaisiin ja hyrisyttää onnesta, välillä painaa matalaksi ja kolotuttaa niveleitä.Tämän sunnuntain sää oli aivan aatelia kaikessa suhteessa.
      Kiitos Aimarii! <3

      Poista
  7. Ihanat talitinttipäiväkuvat.
    Saman olen täälläkin huomannut...lapsuuden ihanat muistot nousevat vähän väliä mieleen ja olen todennut, että se kuuluu tähän ikään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistellaan me kaikella riemulla! Onhan sitä elämää jo sen verran takana, että muistoja riittää! :)Ja lapsuudesta kantautuvat ne kauneimmat.
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  8. Voi miten kauniita kuvia❤ Huikasevan kaunis kontrasti kun kirkkaan sininen taivas ja valkoinen hanki! Mukavaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! <3 Kyllä ovat osanneet lippuumme värit valita täydellisesti. :)
      Siihen sopivat niin talvi kuin kesämaisemakin.
      Kiitos ja mukavaa viikkoa myös sinne! <3

      Poista
  9. Aivan ihania talvikuvia ja miten mukavia lapsuusmuistoja se mieleesi toikaan ♥
    Minäkin olen huomannut sellaisen ilmiön, että yhä useammin huomaan palaavani nimenomaan niihin lapsuusajan mukaviin muistoihin...hmmmm...kertonee siis jotain iästäni ;)

    Äsken töistä tullessani lähes kotiovellamme sijaitsevassa pihlajassa istuskeli iso töyhtöpäisten tilhien parvi ♥ Jäin toviksi kuuntelemaan niiden vaimeaa, helisevää "sirinää" ja heti tuli itselle jotenkin lämmin ja hyvä olo, kuin ne olisivat toivottaneet minut tervetulleeksi kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen niin koittanut katsella ja silmilläni hakea tilhiä tänä talvena, kun en ole pariin vuoteen nähnyt. Mutta vielä ei ole onnistanut.
      Voin kuvitella, että sinun oli kotoisaa töistä palata niitä ihastelemaan ja kuuntelemaan. Tilhi on niin kaunis lintu!
      Tästä minulle kumpusi muisto niistä pullukoista punatulkuista, joita oli PALJON lapsuuden talvina mummulassa kauralyhteellä. Nyt jos yhdenkin näkisi, ihanaa olisi. :) Silloin niitä tosissaan oli koko ajan lyhteellä kymmenittäin, kun keittiön ikkunasta niitä katseli.
      Kiitos Ansku! <3

      Poista
    2. Ainuttakaan punatulkkua en ole enää muutamaan vuoteen nähnyt! Olisi kyllä huikean hienoa nähdä edes yksi.
      Vielä 5 vuotta sitten vanhempieni asuessa Inkoossa, ihastelimme äidin kanssa monesti tupakeittiön isosta ikkunasta juurikin niitä mainitsemiasi pullukoita punatulkkuja, jotka saapuivat äitini runsaalle ruoka-apajalle herkuttelemaan. Ja niitä todellakin oli paljon :)
      Oi niitä aikoja ja ah näitä ihania, ikimuistoisia luontoelämyksiä ♥

      Poista
  10. Kiitos talvimatkasta, sitä voi muistoissa jatkaa ja jatkaa, jatkaa . . .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Muistot ovat ihania.
      Kiitos Suomalainen Kyproksella! <3

      Poista