torstai 14. helmikuuta 2019


Hyvää blogiystävyyspäivää teille kaikille!<3



Hyvä ystävä saattaa puistella päätään ja uskaltaa vinkata neuvoja katsellessaan edesottamuksiasi.
Hän on se,
 joka ei kuitenkaan ajattele sinusta koskaan pahalla vaan toivoo sinulle aina parasta.


Surusi ja huolesi ovat aina hänenkin surujaan ja huoliaan.


 Hyvä ystävä on uskollinen, seisoo rinnalla vaikka mitä tulisi.
Eikä tulisi mielenkään pettää hänen luottamustaan,
tämä asia on kiveen kirjoitettu.


Jo ajatus hyvästä ystävästä kannattelee,
tiedät, että hän on olemassa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019


Tämä uusi vuosi alkoi itselläni hiukan ikävissä merkeissä.
Ensin löysin joulun jälkeen rinnastani pienen patin ja heti perään Papa-koe
antoi viitettä solumuutoksesta.
Kuinka pitkiä ovatkaan viikot, jotka joutuu odottamaan lisätutkimuksiin pääsyä.
Samalla yrittää elää normaalisti ja liikoja murehtimatta.
Ja kuitenkin ajatukset eksyvät niille pelottaville poluille.

Tänään ostin itselleni kauniin tulppaanikimpun ja sain onnekseni jättää tämän episodin 
taakseni.
Voin sanoa, että olo on kevyt ja onnellinen.

Kävin aamulla ystävättäreni saattamana kolposkopiassa,
 jossa vahvistui papassa näkynyt kohdunsuun muutos.
Lääkäri poisti muutosalueen sähkösilmukalla ja koko vierailu oli ohi 25-minuutissa.
Ihana mieslääkäri alkutervehtimisen jälkeen kysyi, 
että olenko perillä mitä papa-löydös tarkoittaa.
Vastasin, että olen yrittänyt kyllä googlettaa.
Johon hän sanoi, että syöpäähän tämä ei sitten ole,
ainoastaan hoitamattomana voisi vuosien saatossa siksi kehittyä.
Noiden sanojen saattelemana hartioiltani poistui todella painava taakka.
Sähkösilmukka-hoito kesti n.5 sekunttia, tuntui pieneltä poltteelta ja tehtiin paikallispuudutuksessa.
Papakokeen koen paljon epämiellyttävämpänä
Sain itse seurata toimenpidettä näytöltä, mutta vaikka en tuntenutkaan missään vaiheessa mainittavaa kipua, käänsin pääni toisaalle kun sähkösilmukalla alettiin kohdunkaulalla höylätä.
Puolen vuoden päästä menen kontrolliin ja tämä kuulemma hyvinkin monien,
jopa nuorten naisten  ongelma on suurimmalta osalta poistunut siihen mennessä.
Jos ei, sitä seurataan ja hoidetaan läpi elämän.
Meistä kaikista kolme neljästä saa papillooma-viruksen elämänsä aikana.
Onneksi nuoret tytöt nykyään rokotetaan sitä vastaan.

Viikkoa aiemmin olin jo saanut huokaista helpotuksesta rintapattini osalta.
Ultrassa ja kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa ei löytynyt mitään ylimääräistä.
Itseasiassa koko patti oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen,
 vaikka minut ensin tutkinut ja
 jatkotutkimuksiin lähettänyt lääkärikin sen selvästi löysi.

Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi näistä täällä blogissa avaudun.
Mutta, 
oman pysähdyttävän alkuvuoteni jäljiltä kirjoitan sen takia,
 että muistuttelen teitä muitakin siitä,
 kuinka tärkeää on käydä papa-seulonnassa ja
mammografiassa!
<3









maanantai 11. helmikuuta 2019



Tasan kaksi kuukautta sitten (11.12) Saunalahden pinta väreili pienistä laineista kauempana rannasta.
Rannan uomiin oli jo alkanut muodostua jääriitettä.
Sinne avoimeen veteen oli kerääntynyt vesilintuja hiljaiseen seurueeseen,
 jonka keskellä sopu näytti antavan sijaa eri lajien, merilokkien ja koskeloiden rauhassa lillua keskenään.




 






 Tämän postauksen pointti oikeastaan on se, että alla olevat kuvat on otettu Kuninkaankartanon puistossa Kauklahdessa 11.4. eli tasan kaksi kuukautta tästä päivästä,
vuonna 2015.
Tämän hetken harrastukseni on nimittäin käydä katselemassa vanhoista kuvistani talven poistumista ja kevään etenemistä päivämäärineen.
En tiedä, mitä luonteenpiirrettäni tämä kuvaa,
mutta jaksan paljon paremmin odottaa kun näen konkreettisesti, 
että 8 viikon päästä viimeistään voi todella jo valkovuokot kukkia. :)

Loskasta huolimatta toiveikkain mielin! <3














lauantai 9. helmikuuta 2019


Talvi on ollut kirkasta aurinkosäätä.


Useimmin kuitenkin sakean harmaata pöppöröä.


Keskitalven aurinko luo ihanan illuusion keväästä.


 Lumi on peittänyt penkin.
 Se on kuitenkin uskollisesti pitänyt koko talven seuraa mystiselle,
 syksyllä rantaan tuulen tuomalle, niille sijoilleen jätetylle 
suloiselle pikku veneelle joka taustalla näkyy.


Säälittää sen kohtalo, mistälie karannut.
Kohta kokonaan rikottu.
Eikö kukaan ole sitä kaivannut...
Mielelläni olisin omakseni ottanut jo silloin syksyllä
 jos olisin tiennyt, että noin hylätään.





                               Nyt meille ON tullut lunta.
Espooseen suojasäillä kerääntynyt jo lampia ajoteille.
Ens viikolla ne ovat jo pieniä järviä kun leudot jatkuvat. 


Kumpi kuva samasta näkymästä piristää? :)





Silmäkarkki-koivunikin näyttäytyvät kävelyretken varrella
monin eri tunnelmin,riippuen säästä.


Pakko oli tässä männäpäivänä aurinkosäästä piristyneenä
 kerran tehdä se talvinen somesydänkin.


Onkohan vuoden vesimäärä oikeasti vakio,
niin kuin isäntä väittää?
Vettä ei saatu viime kesän hurjilla helteillä,
 niin kuin alla surullisesti näkyy.
Nyt sitten luonto työntää mahtimääriä lunta...


Tänään en lähde liukastelemaan, saati kastumaan ulos.
Mutta illalla on sauna,ah! :)
Mukavaa viikonloppua!<3<3
Kevättä kohti näissä rospuutoissa!<3


tiistai 5. helmikuuta 2019


Odottavan aika on pitkä.
Kärsimättömän vielä pidempi.





Kuivuneiden tulppaanien kautta ajatukset kesän kukkiin.


Kukkaketoihin.


 Kesäaamuihin.


Iltoihin.


Paikoista rakkaimpaan.
<3

lauantai 26. tammikuuta 2019


Luin aamulla Tiiun Puutarhahetki-blogista,
että tänä viikonloppuna on BirdLife pihapongaus-tapahtuma.
Olen joskus tästä kuullut, mutta nyt juuri lenkille aikovana innostuin asiasta.
Meillä ei kerrostalon pihalla saa syöttää pikkulintuja, joten niitä ei juurikaan talvella näy.
Mutta päämääräni olikin suunnata metsän syöttöpaikalle.
Lenkin alussa näin korpin tai variksen, joka lensi ohi Saunalahden sillan kohdalla kalvakkaa aurinkoa(kuuta?) kohti.
Sitten en tuntiin nähnyt linnun lintua.
Keskityinkin suht sakeassa lumisateessa zoomailemaan lumikiteitä lapasistani ja takiltani.
Silmälasipäiselle tämä oli vaikeaa, kun lunta satoi samalla näkökentän eteen.
Metsän syöttöpaikalle päästyäni seisahdin pettyneenä katselemaan kahta syöttötelinettä,
ei sitten minkäänlaista eloa...
Toissapäivänä oli sini-ja talitiaisia vaikka kuinka paljon niitä kuvatessani.
Olin jo lähtemässä eteenpäin kun hieraisin silmiäni.
Syöttöpaikan välittömässä läheisyydessä istuskeli lumisadetta uhmaten kaksi peipposta(!)
Puoli kuuta peipposesta...
Googletin kotona ja vertasin kuviani, ja eikö nämä nyt peippoja ole?
Wikipedian mukaan urokset saapuvat enen naaraita maalis/huhtikuussa.
Mielestäni nämä ovat kaksi urosta.
Ja pieni määrä peippoja talvehtii Suomessakin.
Eli, taisin osua pariin kaveriin tästä pienestä joukosta.
Jos ei nyt sitten joku asioista paremmin perillä oleva oikaise lintuja muuksi lajiksi.
Kuvat ovat huonotasoisia, jouduin kameroimaan kovin kaukaa.
Vaikken näiden kolmen linnun lisäksi muita nähnytkään,
kirjasin oman havaintoni innoissani BirdLifen listalle.
Samalla liityin myös vuosikannattajaksi.
Parin viime vuoden uusina lintuhavaintoina omalla kohdallani voisin mainita puukiipijän ja tämän talven urpiaisen.
Siinä vasta hauska punabaskeri!
Kovasti säälittää ensi yönä ja huomenna nuo punakupuiset kaverukset ja muutkin
pikkulinnut, kun pakkanen taas kovasti kiristyy.

Hyvää viikonlopun jatkoa!<3