Tänä vuonna maaliskuussa 80-vuotta täyttänyt rakas maamoni kävi eräänä sunnuntaina tammikuun ensimmäisen viikon päätteeksi, 57- vuotta sitten, pyöräyttämässä tytön, minut, esikoisensa, naistenklinikalla Helsingissä.

Kävin samassa vanhassa rakennuksessa ensi kertaa syntymäni jälkeen huhtikuun alussa, jättämässä sinne lisääntymiselimeni, kohtuni ja munasarjani.

Aiemmin kerroin jo kohdunsuun sähkösilmukkahoidostani.Patologi löysi näytteestä myös pienen alueen sitä s.llä alkavaa pahaa.

Lääkäri määräsi kohdunpoiston ja annoin suositukseen luvan poistaa myös munasarjat, ikäiselleni jo kutakuinkin turhina.

Siellä kun leikkauspäivän iltana, hiljaisessa hämärässä huoneessa hain unen päätä, halusin leikkiä mielessäni ajatuksella, kuinka ojensin elimeni lääkärille hopeatarjoittimella.Siinä jätin niille hyvästit syvästi kiitollisena kahdesta rakkaasta lapsestani, jotka niiden kallisarvoisten osieni ansiosta sain.Nyt annoin ne pois säilyäkseni itse terveenä.

Tunsinko itseni nyt vähemmän naiseksi?En tippaakaan.Rikotuksi kyllä, mutta en vajaaksi.Vaikka vatsani on kohdusta tyhjä, mieleni, sieluni ja sydämeni ovat edelleen naiseuteni, olen vieläkin ihan täysi itseni.

Katselin naistenklinikan vanhoja seiniä ja mietin, missäköhän näistä huoneista itse synnyin tuona tammikuun sunnuntaina, kauan sitten.Naisten kohtaloita ja elämää nähneet nämä seinät.

Kuinka tyytyväinen olenkaan kun saan toipua leikkauksesta juuri nyt, kauniin kevään korvilla. Voimat palautuvat pikkuhiljaa, kipuja minulla ei juurikaan edes ole ollut.

Tuolla hipsiessäni ulkona lintujen upeaa konserttia kuunnellen ja etenevää kevättä ihastellen ainoa harmini on se, etten oikein osaisi kävellä tarpeeksi hitaasti tämän hetkiseen kuntooni nähden. Askel kun on normaalisti rivakka, nyt pitää muistutella itseään hiukan hitaampaan tempoon. Eipähän ainakaan jää mitään huomioimatta.

Postasin tästä, koska haluan toistamiseen muistutella teitä siskoja papan ja mammon tärkeydestä. Omaksi onnekseni käyn niissä säännöllisesti, eikä paha päässyt  niskan päälle.

Täällä kaikki hyvin ja into pinkeänä kesää kohden.😊

Mukavaa viikonjatkoa!❤

Me: "will it be hot, cold, sunny or rainy today?"

Spring: "yes!"

Hyvää viikonloppua! <3

Saunalahden vesilinnusto on tällä hetkellä runsas.

En tiedä onko tämä joku muuton välietappipaikka niille.

Kovin ovat kuitenkin arkoja.

Jos yrittää rannalla päästä mahdollisimman lähelle,

lähtevät heti ulapalle päin tai lentävät pidemmälle.

Joten, minun on tyytyminen tähän kuvien tasoon pokkarillani. 

 Hiukan muista erillään ui lintu, joka oli minulle täysin outo, ennennäkemätön.

Muut suuremmalta osin näyttivät olevan koskeloita.

Kotona googlettelin ja huomasin nähneeni juhlapukuisen Uivelo koiraan.

Lintu näyttäisi pesivän pääasiallisesti pohjoisessa, 

mutta havaintokartassa juuri Saunalahden kohdalla näytti pesivän myös pari.

Tuntuu aina niin jännältä pongata itselleen uusi laji,

vaikken siitä kummoista kuvaa saanutkaan.

Joka päivä on pysähdyttävä lintuja seuraamaan.

Harmikseni kiikarini on maalla.

Aurinkoista sunnuntaita!<3

 Tupsukorvan urpulounas.

Extempore aamiaisretki Hirsalaan.

Tätä ihanaa kevättä on turha tässä enää sen kummemmin hehkuttaa,

 kuvat kyllä kertovat säästä.

Vähän ennen näitä kuvia ohi lensi neljän joutsenen parvi,

vähän harmitti ettei kamera ollut silloin kädessäni.

Kameratta olin myös valkohäntäpeura uroksen ja kahden rouvansa 

kipitettyä tien yli edessämme niin, että hännät vain heiluivat.

Grillille koivuklapit Espoon kaupungin vajasta, kiitos taas niistä!

Kohta perään halloumia, kesäkurpitsaa ja makkaraa.

Ja minulle teevettä.

Tässä kohtaa pieni vinkki (ei mainos) aivan älyttömän hyvästä teestä,

jota ostin ekaa kertaa Lidlistä makkaroiden ja muiden mukana menomatkalla.

Pitää sisällään mm.

36%inkivääri

omenan puristemassa

omena

luontainen aromi

sitruunahappo

karhunvatukanlehti

sitruunaruoho

1% sitruunankuori

sikurijuuri

lehmuksenkukka

(ei suositella raskaana oleville)

Kun olimme asettuneet omalle grillikatoksellemme ja nauttineet kotvan luonnon äänistä omassa rauhassamme, hiekkatiellä ajoi auto ohi.

Kumpikin meistä harmistui silminnähden ja varmasti mietti omassa mielessään, 

että voi hitsi, tuleeko tänne muitakin.

Ja samassa remahdimme nauramaan omaa "suomalaista mettäläisyyttämme". 

Kävimme myös kallioilla kuikuilemassa, 

josko olisi kyitä näkynyt.

Ei näkynyt kivenkolossa muuta kuin peuran aamukakat.

 

Ja tuttu karvasarvi!

Tosin viimeviikkoisella

joka minua puiden välistä katseli, oli hiukan pidemmät sarvet.

Olisipa tuo valkoinen läntti pyllyssä toisinpäin,

kun on niin selkeä sydän.

Söpöliini poika, ei paljoa susikoiraa suurempi.

Ei se meitä paljoa säikkynyt.

Katseli vain suurilla silmillään.

Kotimatkalla auto piti pysäyttää kun isäntä huomasi minulle leskenlehdet!

Piti sitten "naapurikylässä,"

Sarfvikissa ne ekat käydä kuvaamassa.

Kun isäntä oli heittänyt minut omaan kotiini, 

en ottanut edes kenkiä jalasta kun jatkoin normilenkilleni rantaan.

Ilma oli kuin morsian, en kertakaikkiaan halunnut vielä jäädä sisälle.

Pitkältä kuvasin joutsenparin

ja jäin katselemaan harakan touhuja ruovikossa.

Se kaiveli maasta ällöä mössöä ja lensi sitten se nokassaan pois.

Olikohan pesätarpeeksi vai ravinnoksi?

Ja löytyihän se pikkuaurinko sitten omaltakin kylältä!

Nautiskellaan keleistä! <3

 Voihan kevätkaihonkukka (toivottavasti talvehtinut hyvin maalla penkissään) sentään,

kuinka meri kimmelsi tänään!

Laineet saavat jo vapaasti liplatella Saunalahdessa.

En ole nähnyt vielä yhtäkään kukkaa luonnossa.

En istutettua, enkä luonnonvaraista.

Tänään tutkin rantapiennarta tarkkaan siitä kohtaa,

missä leskenlehden yleensä olen ensimmäisenä nähnyt.

En löytänyt pikkuaurinkoa, mutta tämän aurinkoon

lämmittelemään tulleen sislarin kylläkin!

Vaihtolömpöinen kaveri on yhtä lailla varma merkki kesäistymisestä.

Saunalahden pohjukassa oli satamäärin vesilintuja.

En ole moista ruuhkaa siellä ennen nähnytkään.

Olisi ollut oikea bongareiden paratiisi,

tosin lisäkseni muita ei kyllä näkynyt.

Linnuilla näytti olevan kevätkekkerit meneillään.

Lennähtelivät, oikoivat siipiään vedessä ja pärskyttelivät sankoin joukoin.

Samaan kuvaan niitä oli mahdoton saada.

Aurinko sulattaa vauhdilla viimeisiä lumia.

Kunhan nyt ei sitä takatalvea tänä keväänä enää laittaisi.

Kotona punaherukan ja sireenin oksat ihanasti jo hiirenkorvilla.

Kivan aurinkopäivän kruunasi vielä siskolta Tanskasta tullut

 pieni tervehdys-kortti.

Se on huhtikuu!

Upeaa uutta viikkoa kaikille!<3