Extempore aamiaisretki Hirsalaan.

Tätä ihanaa kevättä on turha tässä enää sen kummemmin hehkuttaa,

 kuvat kyllä kertovat säästä.

Vähän ennen näitä kuvia ohi lensi neljän joutsenen parvi,

vähän harmitti ettei kamera ollut silloin kädessäni.

Kameratta olin myös valkohäntäpeura uroksen ja kahden rouvansa 

kipitettyä tien yli edessämme niin, että hännät vain heiluivat.

Grillille koivuklapit Espoon kaupungin vajasta, kiitos taas niistä!

Kohta perään halloumia, kesäkurpitsaa ja makkaraa.

Ja minulle teevettä.

Tässä kohtaa pieni vinkki (ei mainos) aivan älyttömän hyvästä teestä,

jota ostin ekaa kertaa Lidlistä makkaroiden ja muiden mukana menomatkalla.

Pitää sisällään mm.

36%inkivääri

omenan puristemassa

omena

luontainen aromi

sitruunahappo

karhunvatukanlehti

sitruunaruoho

1% sitruunankuori

sikurijuuri

lehmuksenkukka

(ei suositella raskaana oleville)

Kun olimme asettuneet omalle grillikatoksellemme ja nauttineet kotvan luonnon äänistä omassa rauhassamme, hiekkatiellä ajoi auto ohi.

Kumpikin meistä harmistui silminnähden ja varmasti mietti omassa mielessään, 

että voi hitsi, tuleeko tänne muitakin.

Ja samassa remahdimme nauramaan omaa "suomalaista mettäläisyyttämme". 

Kävimme myös kallioilla kuikuilemassa, 

josko olisi kyitä näkynyt.

Ei näkynyt kivenkolossa muuta kuin peuran aamukakat.

 

Ja tuttu karvasarvi!

Tosin viimeviikkoisella

joka minua puiden välistä katseli, oli hiukan pidemmät sarvet.

Olisipa tuo valkoinen läntti pyllyssä toisinpäin,

kun on niin selkeä sydän.

Söpöliini poika, ei paljoa susikoiraa suurempi.

Ei se meitä paljoa säikkynyt.

Katseli vain suurilla silmillään.

Kotimatkalla auto piti pysäyttää kun isäntä huomasi minulle leskenlehdet!

Piti sitten "naapurikylässä,"

Sarfvikissa ne ekat käydä kuvaamassa.

Kun isäntä oli heittänyt minut omaan kotiini, 

en ottanut edes kenkiä jalasta kun jatkoin normilenkilleni rantaan.

Ilma oli kuin morsian, en kertakaikkiaan halunnut vielä jäädä sisälle.

Pitkältä kuvasin joutsenparin

ja jäin katselemaan harakan touhuja ruovikossa.

Se kaiveli maasta ällöä mössöä ja lensi sitten se nokassaan pois.

Olikohan pesätarpeeksi vai ravinnoksi?

Ja löytyihän se pikkuaurinko sitten omaltakin kylältä!

Nautiskellaan keleistä! <3