Tuusula.
Halosenniemi,Aleksis Kiven kuolinmökki,Rudolf Koivu ja Martta Wendelin Tuhat ja yksi yötä-näyttely,Lottamuseo,Jäniksen vuosi kesäteatteri.

Upea kesäretkipäivä.Ainoat tipat vettä kesäteatterin aikana katoksen alla.Sää sitten yllätti!

Nyt on nähty ja koettu.Aimo siivu suomalaista taide-ja kulttuurihistoriaa.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Aamuauringon kukat

Olisihan se ihanaa kirjoittaa, että nämä kauniit kukat kuvissani kylpivät lämpimässä kesäkuun aamuauringossa.
Vaan eivätpä kylpeneet.
Aamuauringossa kyllä, mutta hyytävän kylmässä.
Tuossa kun aamusella bussille kävelin uudestaan esiin kaivamassani välikausitakissa, olisin mieluusti ottanut vielä päähäni pipon ja käsiini sormikkaat.

Sääennuste ei juurikaan lupailekkaan aikaisempia lämpöjä pitkään aikaan...
Tässä juuri pähkäilen, mitä huomenna päälle työpaikan kesäretkelle.
Kesäteatterissakin istumme ulkosalla pitkän tovin.
Pukeutumiskysymys, mutta olisin kyllä toivonut hiukan leppoisampia kelejä juuri tälle retkelle.:)

Ensi viikko kesälomaa ja nokka kohti mummulaa.
Tulkoot vaikka pieniä miehiä taivaalta,tämä ei vällää!
Ja voihan se sää yllättää!? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato!

Olen omassa elämässäni aika tarkka väreistä.
Jokaisella oma makunsa, ja minun silmääni omat jutut pitää olla mieleisessäni väriharmoniassa keskenään.
Poistan häiritsevän tekijän heti, koska se suorastaan kirkuu minulle.

En ole koskaan tavannut villissä luonnossa mitään, mikä ei olisi väriharmoniassa keskenään.
Luonto on mielestäni taiteilija täydellisellä värisilmällä.
Joskus paletista on maalattu niin uskomattomat kontrastit ja huikea sopusointu, että katselee, ihastelee ja huokailee.

Tällä hetkellä silmiäni hivelevät lilan ja sinisen ja jokusen vaaleanpunaisenkin erisävyiset lupiinit vihreän sävyjä vasten.
Yht´äkkiä yhdistelmä toi mieleeni riikinkukon, muoto- ja värikieleltään.

On uskomattomia väriskaaloja taivaalla, sammaleiden ja jäkälien väriharmonia ja listaa voisi jatkaa ja jatkaa.
Nyt viileämmällä mielestäni värit hohtavat jotenkin syvempinä, kuin lämpimänä päivänä.Vai kuvittelenko vain?

Joka tapauksessa kesällä värit ovat minusta lämmön lisäksi ihan parasta.

Aamutee vielä hiukkasessa auringonpaistetta.
Parvekkeella myös kohmeisen kaverin kohtaaminen.Pyörähti reppana lattialle, kun nypin orvokeista huonot pois.
Aika nopsaan ylväät pilvet valloittivat taivaan ja tuulikin nousi.
Hyvä päivä puuhastella vain kotona eilisten ylppärijuhlimisien jälkeen.

Olemisen -ei sietämätön- mutta ihastuttava keveys!
Kesäelon keveys.
Toivotan ihanaa viikonloppua kaikille ja onnea valkolakkinsa saaville!

Minä olen kuin tatti.
Lehtipuutatti.
Elän sielullisessa symbioosissa lehtipuiden kanssa.
Vaikkakin tammikuussa syntyneen sielunpuu voisi hyvinkin olla havupuu,minä rakastan lehtipuita.
Tattina en väsy näkymään lehtipuun tyveltä ylös oksistoon kesäisin.
Uskon myös vakaasti puuhalauksen voimaan.
Ajatukseni puista persoonina vahvistui, kun luin, että puutkin todistetusti nukkuvat öisin.

Valtavat ikitammet,vaahterat ja lehmukset ovat yhtä mielenkiintoisia ja kunnioitusta herättäviä, kuin vanhat linnanrauniot.
Mitä niiden ympärillä onkaan satoina vuosina tapahtunut, kun ne ovat siinä paikallaan seisseet.

Mielestäni ajatuksessa puun paikallaan pysymisessä sukupolvien vaihtuessa on jotain todella hienoa.
Jos kuvattaisiin filmille nuoren taimen kasvua valtavaksi puuksi ja elämää jokunen sata vuotta siinä ympärillä,ja katsottaisiin se sitten pikakelaukslla, wau! 

Yllä olevat riippakoivutkin ovat tuossa seisseet ja "nähneet" nuoret isovanhampani ja muun talon väen touhuissaan.Äitini ja siskonsa kasvun tyttösistä naisiksi.Minut tuotuna juuri syntyneenä ensi kerran näytille ensimmäisenä lapsenlapsena.
Nyt minä siinä niiden alla tattina tätä kaikkea mietin.
Ja kannan huolta lahosta ja salamoista ja myrskyistä.
Jokainen vanha koivu, joka joudutaan mummolan pihamaalta kaatamaan,vie palan sydäntäni mennessään.

Ei pidä ymmärtää väärin.En väheksy havupuita lainkaan.Hienoja ovat valtaisat kuuset ja männytkin.Pihkan tuoksu ja kangasmaa.Havupuumetsät ja käppyräiset saaristopuut.
Ne vain ovat luonamme koko vuoden havupuvuissaan.
Kun taas nämä kesän kaunottaret lehdystävät vain hetken.

Yksinäinen vanha omenapuu
taivasta kohti kurkottuu,
rungoin mustin, ryhmyisin,
oksin haaraisin ja kyhmyisin.

Se harvenneena yhä lehtii
ja vielä kukkiakin ehtii,
Ainakin tämän kerran,
tämän yhden kesän verran.

Vaan kukat vanhan puun
on kauniimmat kuin muun,
nuoremman ja elävämmän,
elämää täyden, verevämmän.

Se elää enää jatkoaikaa.
Sen elämä on silti taikaa,
täydellisen kukan tehden
- viimeistellen terälehden.

                       

Juhlistan kesäkuun ensimmäistä päivää rakkaalla,lapsuuteni omenapuun kukilla ja netistä löytämälläni runolla.Kiitos sen kirjoittajalle, kuka hän lieneekään.
Runo on kuin tehty tästä minulle tärkeimmästä puusta. <3