sunnuntai 25. maaliskuuta 2018





Kevät leikkii kuurupiiloa.
Antaa usein öisin vielä talven voittaa hippaset.
Taitaa päivin lepäillä ja keräillä voimiaan, vetistelee harmaita pilviään, lumia sulattelee.
Vielä uinuvat maan kätköissä kevään pienet auringot, vuokot valkoiset ja siniset.

Linnut tietävät kertoa tulevasta.
Niitä ei harmaus hämää.
Kovasti niillä jo kiirus.
Antavat uskoa meillekin.








torstai 22. maaliskuuta 2018




Kunpa voisi astua sisään unelmaansa. Siihen hartaasti ja vuosia haaveiltuun ja hellästi vaalittuun. Jättää taakseen puuduttavat päivät, nämä jotka tuhlatuilta tuntuvat. Miksi minä joukon jatkona tuolla valtavassa ihmismassassa vaellan turtana, kun sisin huutaa aivan jotain muuta.

 "Minä olen valvonut tuhat yötä.Tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa.Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä. Elämäni kintereillä ajanut eteenpäin" (Edu Kettunen)


Kun on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Vähemmän edessä, kuin takana. Että kuka sen määrää, että vapaudut vasta tietyssä iässä unelmillesi.
Miksi ihanan oman viikonloppuelämän jälkeen koittaa aina se maanantai. Maanantai on kuin harmaa työhaalari, joka puetaan ylle ja raahustetaan joukon jatkoksi. Näin minusta tuntuu. Onnellisia ne, jotka kutsumusammatissaan uurastavat.
Lukija saattaa ajatella, että kevät masentaa,näin ei kuitenkaan ole.Raskas työviikko vain imee naisesta mehut.Tässä kohtaa jo mietin, etten varmasti julkaise moista valitusvirttä kun vasta viimeksi kirjoitin, kuinka onnellinen olin. Mutta tätähän tämä elämä on, välillä kuin tanssia kukkamekossa ja välillä näitä totaalisia väsymyksen ja kyllästymisen hetkiä.
Vertauskuvallisesti olo on kuin noilla viime viikonloppuna kohtaamillani purjeveneillä, jotka pressujensa alla odottavat vapaita vesiä. 
Huominen vielä ja alkaa viikon talviloma. Jos en sanoisi, että tulee niin tarpeeseen! ;)

                                                    Anyway hyvää viikonloppua! <3 <3 <3

















sunnuntai 18. maaliskuuta 2018


Eilinen, lauantai oli minulle erityisen hieno päivä.
Joskus lähtee ilo ja hyvä olo lentoon heti aamusta ja jatkuu ihan iltaan asti.

Eilen aamulla inspiroiduin Maijun kauniista ja herkästä kommentista.
Oikein tunsin, kuinka luova ja herkkä osa minusta herääntyi ja avautui, pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen kukkaansa.
Maijun kommentissa oli kaunis, tulppaanien tuoma sanoma.
Joten sukelsin niiden maailmaan tutkimaan. 
Minullakin näitä on täällä kotona kolmenlaisia.
 Tuoreet, taiteelliset ja kuivuneet, joita en raaski heittää pois vaan pidän lasimaljassa.
 Tai no, taiteellisia ovat kyllä jokaisessa vaiheessaan.

Ja kyllä! 
Nämä kertovat jokainen oman tarinansa.

Mukaan kukkaloistoon liitin kirppikseltä löytämäni kukkatyön ja Jatta Krögerin öljyvärimaalauksen.

Ulkoiluretkelläni heti perään kaikki oli kuin kirkasta lasia. Värit uskomattoman kirkkaat ja ääriviivat terävät.
Upea hankikanto ja pääsin paikkoihin, joihin en yleensä pääse.

Kuin helmenä päivään, ykköseltä tuli myös uusintana Petteri Saarion "Erämaan lumo"(Lapin mahtavat kansallispuistomme).
Sarjan kaikki jaksot nähtävissä Areenassa, dokumenteissa.
Tämänkin jakson kohdalla nieleskelin alusta loppuun liikutustani kyyneleet silmissäni.
Miehellä on ääni, jota voisin kuunnella loputtomiin, kauniit mielenkiintoiset ajatukset ja valtava rakkaus luontoa kohtaan.

Luonnon kauneudesta koskettuneena ja edelleen erikoisen hyvällä tuulella, päätin pitkästä pitkästä aikaa ruveta leipomaan mustikkapiirakkaa, mummulan metsän mustikoista.
Mukaan laitoin myös vadelmia ja rahkapohjan.
Minulta loppui luomuvehnäjauho kesken, ja jatkoin taikinaa luomu vehnä/ohra-lettujauholla hiukan epäilevin mielin.
Ohra antoi kuitenkin pullataikinaan tosi hyvän lisämaun.

Päivälliseksi kylmäsavulohta, keitettyjä perunoita, porkkanoita ja parsakaalia.

Kuudelta saunaan. 
Onneksi en ole perunut taloyhtiön saunavuoroani, vaikka usein olenkin lauantaisin isännän kotona viikonlopun vietossa.

Erinomaisesta päivästä, hyvästä ruoasta ja saunasta rentoutuneena, illalla olikin täysi työ pitää silmiä auki telkkarin ääressä sohvan nurkassa.

Ei haitannut, uskoin näkeväni oikein hyviä unia!
Ja koska menin aikaisin nukkumaan, heräsin tänään tosi aikaisin hyvin levänneenä.
Päivästä siis  tulee pitkä ja kerkeää vaikka mitä!

Mukavaa sunnuntaita sinne Sinullekin! <3 <3












































lauantai 17. maaliskuuta 2018


Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien? Vai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen.
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien. Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.
Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen. Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin. Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi. Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden.
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien. Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.
J.Kuoppamäki
Eipä tähän juuri lisättävää. :) Ihanaa aurinkoista viikonloppua!!! <3 <3























torstai 15. maaliskuuta 2018



Helsinki 07.30


 Espoo 17.30
 

Uskomattoman valoisaa jo aamuaikaisesta
ja iltaisinkin!
Kello on tätä kirjoittaessani 18.26 ja ulkona on vieläkin ihan valoisaa ja aurinko näyttää juuri vasta laskeneen.
Hiphurraa! :)
 Kyllä jaksaa niin paljon paremmin arjen aherrusta!
Pienet tulppaanini näyttävät hiukan pioneilta nyt kun ovat auenneet, jännä lajike.

Ja tästä sitten kohti viikonloppua!
Sylintäydeltä aurinkoa meille kaikille! <3 <3



keskiviikko 14. maaliskuuta 2018



Tuliaisia ja terveisiä.

Ihastelin joulun aikaan tyttäreni insta-tilillä hänen Kreetan reissullaan
kuvaamia, meren rannalle tuomia aarteita.
Vitsiksi sanoin, että olisin ottanut kauniit suolansyömät niin mielelläni tuliaisiksi olettaen, että Anna jätti ne kuvaamisen jälkeen sijoilleen.
No yllätykseni oli suuri, kun tyttölööri olikin kuljettanut ne repussaan koti-Suomeen ja sain ne oikeasti terveisinä entiseltä kotisaareltani.
Huomaa hyvin eron Kreetan talviauringossa ja Suomen iltahämärässä (sisätiloissa) kuvattujen kuvien laadussa. :)









Kuvaterveisiä sain myös siskorakkaalta Tanskasta.
Kun en ole onnistunut punatulkkua kotimaassa vuosiin bongaamaan, sain edes ihastella tanskalaista palleroa.
 Näinköhän tuo laulaa jyvä suussa, niin kuin tanskalaiset hauskasti kieltään puhuvat. :)
Sisko lähetti kuvat jo joitain viikkoja sitten. 
Vaikka Siperian kylmä ylti sinnekin asti, 
kevät on kuitenkin huimasti edellä siellä.
























Ja huomenna jo taas torstai!
Oikein mukavaa loppuviikkoa! <3 <3

Hilun Maatiaiskanasen Elämää-blogissa on muuten arvonta käynnissä, jonka palkinto
on vertaansa vailla!! Itseltäni meinasi alaleuka loksahtaa sijoiltaan! :)