Päivä 1.

Jokunen viikko sitten työpaikkani taukotilan vieressä makasi lokinpoika maassa.Se oli hyvin unelias ja roikotti siipeään omituisen näköisesti.
Kun se mielestäni oli luonnottoman flegmaattinen,soitin Helsingin eläinpelastusyksikköön ja lupasivat sieltä käydä katsomassa, onko vahingoittunut, kun emo on sen työntänyt pesästä.
No, sain sitten soittaa hetimmiten perään, ettei tarvitsekkaan tulla, siellä se nyt tepastelee, eikä ole köyhä eikä kipeä. 
Emokin näytti olevan hyvin kartalla ja kävi välillä oksentamassa pojalleen ruokaa.

Päivä 2.

Huomenta!
Joonatan (joksi me työkaverin kanssa sen ristimme)oli aamusta vastassa, nyt meidän puolellamme verkkoaitaa, jonne se oli päässyt pujahtamaan reunan reiästä.
Ei se ollut minusta moksiskaan, kun liikuin hitain liikkein ja juttelin sille rauhoittavasti.
Pistipä pienet baletitkin ilokseni.:)

Päivä 3.

Tuona aamuna en viitsinyt edes mennä ovesta ulos, koska Joonatan lepäili ovitrallin viereen käpertyneenä.Otin kuvia lasioven läpi.
Vasta myöhemmin kuvasin sen tepastelua.
Sitten koitti juhannus, ja vapaiden jälkeen emme Joonatania enää nähneet.Oli toivottavasti ottanut siivet alleen ja lähtenyt Kauppatorille harjoittelemaan munkin ryöstöä...kun en niitä cityhuuhkajia ja kettuja niin tutuksi tulleen kaverin kohtaloksi halua ajatella.