Aamulla matkustin Helsinkiin viemään 20l kanttarellia toimistolle työkaverilleni.
Menomatkalla bussissa jo tunsin itseni metsäläiseksi.Suretti kaunis kaaliperhonen, joka räpisteli bussissa ikkunaa vasten.Tunsin sitä kohtaan sielujen sympatiaa.
Juuri maalta ja metsästä tulleena, koko hellepäiväinen pääkaupunki tuntui niin vieraalta ja oma olo oli outo.Tunsin itseni täydellisesti ulkopuoliseksi.
Suuri kaiho päästä nopeasti takaisin maalle, kulkemaan paljain jaloin ja haistelemaan niityn ja metsän tuoksuja.
Retken ainoa ihana asia oli Tanskasta vierailemaan tullut systeri.
Menimme nimikkokahvilaani Ursulaan istumaan ja vaihtamaan kuulumiset.
Siinä saivat sitten kyytiä keski-ikäisten naisten vaivat ja muut karjalaisella hirtehishuumorilla höystettynä. :)
Olipa taas niin mukavaa istua pikkusiskon kanssa nenät vastakkain.
Huomen aamuna nopeasti nopeasti takaisin mummulaan maalle!
Ihanaa helteistä viikkoa kaikille! <3 <3
Mehukkaan näköisiä kanttarelleja olet löytänyt ja herkkutattejakin!
VastaaPoistaRentoisaa maalaisloman jatkoa sinulle!
Kiitos Seija! <3 Kanttarellia ollaan kerätty jo reipas 40l.Omaa herkkuani ovat herkkutatit, joita olen nyt kuivannut talven varaksi ison purkillisen.Olisin toivonut niitä lisää, mutta ilmat eivät tainneet suosia tattiloita.
PoistaKanttarelleja...nam!
VastaaPoistaVarmaan teillä juttua riitti siskon kanssa.
Nautinnollista loman jatkoa!
Kiitos Sirpa! <3 Oli ihanaa tavata pikkusisko.Olemme kyllä kuin paita ja peppu. :)
PoistaKuukaudet välissä eivät merkkaa mitään.Aina, kun tavataan on meidän keskinen henki päällä.Itku tuli, kun saatoin siskoa autoon mummulassa, ja oli lähdössä takaisin Tanskaan seuraavana päivänä.
Ihana metsä ja ihanat Helsinki-kuvat. Kivaa, että Kotka-apteekin kotka on paikoillaan :) (onhan se se? :-]).
VastaaPoistaYmmärrän surun tunteesi kaaliperhosta katsellessasi. Meillä on yhdessä huoneessa kolminkertaiset ikkunat ilman saranaa, mutta niin vain painavat lasit irrotettiin, kun huomasin perhosen pyristelevän ikkunalasien välissä. Ei sitä voinut jättää pelastamatta. Olisi tuntunut julmalta. Kiikutin perhon sitten ulos orvokille lepäämään :).
Voi, olen Ninnu pahoillani, en taida tietää kotka-apteekkia.Ja minä luulin patsasta korpiksi tai varikseksi. :) Siinä se oli ihan kauppatorin kulmalla.
PoistaAivan ihanaa kuulla, että sinäkin olet perhosten ym pelastaja! <3 Olisin niin halunnut pelastaa tuon kaaliperhosenkin, mutta en voinut täydessä bussissa hyppiä sitä metsästämään.Maalla juuri kannoin kämmenen sisällä kaikki lentäväiset tuvasta ulos, jos vahingossa olivat sisälle joutuneet.
Minä "sielutan" jopa kanttarellitkin! :D En voi jättää pientä kanttarellia yksin kohtaan, josta olen kerännyt suuremmat pois.Ihan hoopoa, mutta kävisi sitä sääliksi, kun jäisi siihen yksin.
Kiitos Ninnu! <3
Ymmärrän tuon kanttarelli-ajatuksen :). Olen sortunut vastaavanlaiseen ajatteluun :).
Poista:) <3
PoistaIhania kuvia, varsinkin nuo metsäkuvat ovat jotenkin niin ihanan viileitä! :) Voin tuntea pehmeän polun jalkojeni alla, haistaa metsän ihanat tuoksut ja rauhoittua ympäröivän vihreyden ja luonnon äänien keskellä. Komean sienisaaliinkin olet saanut, nam!
VastaaPoistaTaidan olla vieläkin henkisesti saimaan vehreissä saarissa mustikanvarpujen keskellä ja vilvoittavien vetten äärellä, eikä kaupunki houkuttele nyt yhtään.
Olipa ihanaa että sait pitkästä aikaa istua pikkusiskosi kanssa nenät vastakkain ♥
Leppoisia lomapäiviä sinulle sinne maaseudun rauhaan ♥
Voi Ansku ymmärrän sinua aivan totaalisesti!Sinä olit siellä vesillä ja rantamilla ja minä tuolla maaseudulla mummulassa.Tälläkin hetkellä, kun tulimme käväisemään muutamaksi päiväksi kaupunkiin olen henkisesti täysin vielä maaseudulla.Ihan oikeasti pelottaa, kun lomat loppuvat vajaan parin viikon päästä...kun haluaisi, että tämä kesä ja loma vain jatkuisivat ja jatkuisivat.
VastaaPoista"pikkukikkon" (pikku Ursulan ässävikainen versio, joka jäi elämään ;)) kanssa oli aivan ihanaa taas tavata.Sinähän sen kaikenkattavan siskonrakkauden tiedät myöskin! :)
Kiitos Ansku ja saimaanraikkaita voimia sinulle kaupungissa oloa varten. <3