Tänään alkukevättä en löytänyt auringosta, enkä sen valossa kimmeltävistä hangista.

Se löytyi utuisesta, seepian hämärästä, tuhruisesta kosteudesta.

Talvea sulatellaan jo pois.

Kevättä löysin myös titityystä, joka kuulosti melkein oikealta.

Tosin laulaja painoi raskaasti lopputyytä jännästi alaspäin, vaikka

se silloin ennen laulettiin ylös ja keveästi.

Postaukseni toisessa osiossa kuljetan sinut menneeseen maailmaan.

Isäni äidin sisarella ja hänen miehellään oli ennenmuinoin antiikkiliike, jota sitten

jatkoi isäni veli, koska perustajapariskunnalla ei ollut lapsia.

Pääsimme joskus oman sisareni kanssa isän mukaan, kun hän lähti

veljensä avuksi purkamaan veljen ostamia kuolinpesiä.

Niiltä reissuilta meille kerääntyi kotiin mitä mielenkiintoisempaa 

pikkutavaraa, jota muutoin olisi viety roskiin.

Helsingissä on edelleen Widemarkin kelloliike.

Isäni veli osti lapsuudessani perustajaperheelle kuuluneen kuolinpesän.

Muistan kuinka sisareni kanssa keräsimme vanhoja pitsialushameita ja muuta sen ikäisiä

tyttöjä kiinostaneita hepeneitä roskiin menevistä.

Olen monasti ajatellut, että olisinpa nyt tuossa touhussa!

Kuinka osaisi tavaroista ottaa syrjään ihan eri näkökantilla.

Joka tapauksessa, paljon kaikkea jännää kulkeutui meille kotiin.

Muun muassa vanhat gynekologin instrumentit.

Vanhoja teatterimonokkeleita,viuhkoja,harja/peili settejä ym.ym. joita sittemmin käytimme ahkerasti leikkiessämme "vanhanaikaista".

Minulla on Widemarkin käyntikorttejakin pieni laatikollinen.

Olen näitä vanhoja papereita ja valokuvia nyt pyöritellyt ja mietiskellyt

näitä ihmisiä. 

Rouva Aino Enkvist on saanut postia ja hänen tittelikseen on kirjoitettu

tohtorinna.

Olisiko ollut kenties Johan Widemarkin vaimo, sisko, tytär?

Ja kuuluivatko lääkärin välineet hänelle?

Alla Widemarkien jäämistöstä löytyneitä  valokuvia.

Miten mielenkiintoista sukeltaa noihin aikoihin?

Näiden kuvien kohdalla kaikesta näkee, että kyse on vauraasta yläluokasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa! <3 <3