lauantai 6. lokakuuta 2018



Katsottuani televisiosta aamupäivällä HARU-yksinäisten saari,
 pienelokuvan Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän päivistä saarellaan, 
meri alkoi kuiskailla minulle "tule,tule!"
Vaikkei suojaisessa Saunalahdessa ole kaukaisen pikkusaaren karuutta,
pääsin silti sen uloimmilla rantakallioilla jatkamaan ohjelman synnyttämää
suolanmakuista tunnelmaa mielessäni.

Yksi haaveistani, jonka varmasti olen aiemminkin maininnut täällä blogissakin olisi päästä tähän aikaan vuodesta jollekin ulkomeren saarelle pieneen mökkiin viikoksi.
Minulla on joku sielun halu päästä näkemään syysmyrsky sinne, 
missä sen parhaiten kokisi.
Olisi upeaa istua turvallisesti sileällä rantakalliolla ja katsoa ja kuunnella raivoavaa merta.
Ja nauttia sitten mökin suojasta kynttilänvalossa tuulen ulinaa kuunnellen,
 ilman mitään nykyviihdykkeitä.

Enhän minä mikään meri-ihminen ole, en veneile ja niinpoispäin,
 vaikkakin meri on kuulunut elämääni aina.
Mutta minä suuresti rakastan tunnelmia, elän niistä.
Syksyllä aina tämä haave ulkomeren saaresta muistuu mieleeni.
Olen luultavasti kuljettanut sitä mukanani ajoilta,
 jolloin vaikutuin syvästi Myskyluodon Maija -sarjasta.
Mainitsen vielä, että ihan rehellisesti vain viikon turistiksi haluaisin fiilistelemään
sinne saarelle.
 Ei minusta, maakravusta olisi syksyllä tai talvella vakiasukkaaksi ulkosaaristoon.
Menisi varmasti pupu pöksyyn ja luulenkin, että saaristojen asukkaat ovat ihan omaa heimoaan, meren pieksemää ja suolan parkitsemaa.

Saunasta raukeana toivottelen leppoisaa lauantaiehtoota! <3 <3














14 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat. Kyllä syksyssä on karua tunnelmaa, josta tykkään vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Ymmärrän hyvin kaipuusi ulkosaaristoon juuri syksyllä, koska juuri saariston takia itsekin olen alkanut ymmärtää syksyn viehätyksen. Syksy kaupungissa ei niin viehätä. Sinun pitää nyt lähteä suunnittelemaan matkaa vaikkapa Utöhön tai Jurmoon, joista mm. pystyy vuokraamaan mökkejä ympärivuotisesti ja minne pääsee yhteysaluksilla. Hyvä kaveri ja kirja mukaan, niin ei pelota iltaisin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri Utöta olen itsekin mietiskellyt, ja katsellut niitä vuokramökkejäkin.
      Vielä pitää istuttaa tämä unelma siihen kaveriinkin niin valmista tulee.:)
      Idurissakin on maissa varmasti hienoa syysmyrskyisällä säällä.Mietin, miten ihanaa sitä on sitten katsella sieltä päätalon ikkunasta,tuvan lämmöstä.
      Kiitos Pilvi! <3

      Poista
  2. Sama täällä. en veneile enkä eikoisesti tykkää olla vesillä, mutta rannalla rakastan kulkea.
    Ja olen haavellut, että veilä joskus pääsisin hetkeksi johonkin pieneen saareen asumaan.
    Vaikka tuonne Haru-saareen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama minulla, en niin välitä vesillä olosta, mutta rannoilla ja saarissa kyllä.
      Ja kauniilla tyynellä säällä toki on mukavaa istua veneessäkin, muuten hiukan pelkään.
      Kokemuksena varmasti olisi hienoa asua hetki saaressa.
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  3. No niin. Olet lukenut ajatukseni? Täällä on kuule ihan samanlainen haave! :D Meitä haaveilijoita taitaa olla isompikin sakki. Mutta vielähän me saaret ja meret valloitamme! Kiitos tästä, ihana teksti, ihanat kuvat ja voi että tuota sun lähtevien lintujen kuvaa ihan ylhäällä, hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Suloisia muistoja on myös nuoruuden telttailusta Espoon saaristossa porukalla, kun istuimme tyttöjen kanssa ihan veden rajassa kalliolla ja yksi meistä lauloi kauniilla äänellään ja öinen meri oli rauhaisa ja lempeä.Kaikkein eniten pidän saarissa rantakallioista, sellaisista suurista, laakeista ja sileistä.
      Toivon, että me haaveilijat pääsisimme syysmyrskystä nauttimaan joku kaunis päivä sinne saareen.
      Ylilentävät kurjet on sisareni kuvannut Tanskassa. Pidän kuvaa itsekin upeana.
      Kiitos Satu! <3

      Poista
  4. Siinä on haave, joka kannattaa toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin uskon.Kyllä minä vielä sen toteutankin. :)
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  5. Ihanat kuvat! Voi tuo haaveesi kuulostaa tosi houkuttelevalta minunkin korviini, toivottavasti se vielä toteutuu osaltasi. Olisi ihana kokeilla vastaavaa perheenkin kanssa, ilman ATK:ta (niinkuin Mielensäpahoittaja sanoisi) ja muita viihdykkeitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana mielensäpahoittaja, josta tykkään ihan hirmusti ja tunnen sielunsukuisuutta. :)
      Uskon, että lapset olisivat haltioissaan (kun pikkuisen ehkä jännittäisikin), ja siitä muodostuisi hieno muisto heille.Nykylapsillekin olisi varmasti hyväätekevä kokemus olla hämärässä ihan rauhassa ja vain kuunnella luonnon ääniä.Vaikkakin saattaisivat ensin ehkä olla asiasta eri mieltä. ;)
      Kiitos Hensku! <3

      Poista
  6. Aivan ihanat kuvat ❤
    Oletkohan sinäkin sairastumassa saarihulluuteen? ;) Itsehän olen jo täysin toivoton tapaus :D
    Minäkin olen (jo lähes ikuisuuden) haaveillut, että pääsisin yhteysalus Eivorilla Utöhön nimenomaan talviaikaan kun on pimeää, hiljaista ja rauhallista. Syysmyrskyssäkin olisi kyllä hienoa istuskella pienessä mökissä takkatulen ääressä tuulen ja meren pauhua kuunnellen, ja kävellä rantakalliolle katselemaan myrskyävää merta.
    Eiköhän sovita että jonain päivänä tuon kaiken vielä pääsemme kokemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! <3
      :) Näin sovitaan! Kyllä minussakin pieni saarihulluus asuu lapsuuden Kustavi ajoista, nuoruuden Espoon saaristo ajoista ja tästä unelmastani lähtöisin.
      Halataan, jos törmätään toisiimme joku syksy Utön rantakallioilla! :)

      Poista
  7. Tove & Tuulikki <3 arvostan ja rakastan kumpaisenkin elämäntyötä. ..tai pikemminkin voisi sanoa -töitä. Haaveilun lomassa huolettaa merien tila. Toivottavasti jokaisesta meistä tulisi merien suojelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. :)
      Ja niin toivon minäkin sydämestäni.
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista