Ilo kasvaa ihmisillä suuremmaksi päivä päivältä.

En ole yksin tämän tunteen kanssa, 

vaistoan sitä ylenmäärin kanssakulkijoissakin tuolla ulkona.

Talven pimeys alkaa olla taputeltu ja väistymässä valon tieltä.

Tuo siniseltä paistava aurinko saa helposti suupielet kohoamaan hymyyn.

Jaamme helposti vieraan vastaantulijan kanssa hymyn osoituksena siitä,

että minä "ymmärrän."

"Sinä toinen suomalainen,

 jaamme tämän yhteisen salaisuuden tästä helinästä rinnassa."

Sisimmissä ailahtelee ajatuksen onni keväästä ja kesästä.

Miltä tuntuvatkaan sielussa taas kerran puissa kahisevat lehdet,

vapaat vedet, lämpö ja kaiken paljaan peittävä vihreys!

Nautin suunnattomasti kävelylenkistäni tänään.

Palatessani huomasin, että piha-alueemme pensaissa on jo pulleat lehtisilmut.

Jos tuuli ei olisi ollut ajoittain jopa navakkaa,

olisi ollut täydellinen lenkkisää.

Suloista sunnuntaita!<3

Harakka hangella hajareisin kovassa tuulessa.

 Kaverukset.

 Variksella helpompaa pyrstönsä kanssa,

siihen ei tartu tuuli.