keskiviikko 27. maaliskuuta 2019


Yksikseni tänään kävelyretkellä.
Ajatukseni kouluaikaisessa keväässä kauan, kauan sitten.
Silloin kun ystävättären kanssa keskityimme tutkimaan lumettomia pälviä luonnossa.
Muistan hyvin, kuinka onnentunne uudesta keväästä valtasi mielemme.
Koen saman taas uudelleen tässä kävellessäni.
Muita ei näy, saan itsekseni kulkea ja nauttia talitinttien konsertista.
Pysähdyn ja otan yllä olevan kuvan varvikosta.
Näkymä on niin kovin keväinen sinistä taivasta vasten.
Kuvanoton jälkeen jään sijoilleni, vaikka tarkoitus oli jatkaa heti matkaa.
Tämä on niitä upeita luonnossa herkistymisen hetkiä, kun aistit puhuvat.
Vaistoan hyvin voimakkaasti, etten olekaan yksin.
Silmä etsii ja etsii runkojen välistä ja sitten vastaankatsoja löytyy.
Se seisoo hievahtamatta paikoillaan, 
katsoo suoraan minuun ja olettaa ilmeisesti maastoutuvansa hyvin.
Kuvien jälkeen tuijotamme hetken vain toisiamme silmiin.
Luulen, että se edelleen kuitenkin tuntee olonsa turvalliseksi.
 Hymyilen sille ja käännyn jatkamaan hissukseen matkaani.
Sivusilmällä näen sen valkoisen pyllyn, joka vilahtaa menemään.
Yllättävä kohtaaminen nostattaa tunnelmani kirkkaansiniseen kattoon asti,
hyvä etten viheltelemään ala!
Myöhemmin pysähdyn kuvaamaann vanhaa koivunrunkoa, 
jossa usea kääpä pitää kotiaan.
Huomaan, että puu on merkitty kaadettavaksi,
sitä hetken mielessäni harmittelen.
Olisi monelle luontokappaleelle hyödyksi.
Mutta ihminen toisin on kuitenkin päättänyt.
Kartanolla jään katsomaan veden voimaa ja mahtia sillalle.
Ihan hirvittää, millä voimalla se jalkojeni alta syöksyy alas menojaan.
Valmiiksi herkistynein aistein, asettelen askeleeni varovasti,
ettei jalkani lipeä kuvatessani liukkaalla laudalla.
Palaan isännän kotiin virkistyneenä ja keväästä onnellisena.

Ajatella, että viikonlopuksi luvattu jopa yli kymmentä plusastetta!

Mukavaa loppuviikkoa!<3<3


























6 kommenttia:

  1. Lunet om vähissä ja arvaan, miten iloitset.Tuoksuukin varmaan keväältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinä ihan oikein arvasit! Ja kevät tuoksuu nyt vahvana.
      Kiitos Aimarii!<3

      Poista
  2. Valkohäntäpeura ja ihanat vanhat puut, hienoja kuvia!
    Kartanon mailta löytyy paljon kuvattavaa.

    Aurinkoa viikonlopuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postauksesi innoittamana kävin kurkkaamassa, miten siellä on kevät edennyt. :)
      Kiitos Sirpa!<3

      Poista
  3. Mikä ihana kohtaaminen! Ja herätit muiston... osasin koulussa joskus ala-asteella ainona luokasta selittää mikä on pälvi :D Olikohan se tähtihetkeni? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tiedän niin hyvin kuinka tärkeä tuo tähtihetki on ollut sinulle!
      Minä kerran pistareissa olin ainoa, joka vastasi oikein presidentti-kysymykseen Kekkonen.Opettaja mainitsi siitä jakaessaan kokeet takaisin ja muistan sen onnistumisen tunteen vieläkin! :) Sain vielä lisähehkutusta kotona, kun vanhempani sanoivat kuinka ylpeitä minusta olivat, kun osasin ajatella itse, ja osasin erottaa tarkoituksella harhaanjohtavan kysymyksen aihealueesta.Olenkin monesti ajatellut, kuinka tärkeitä kehut ja onnistumiset meille ovat kasvumme tiellä? Mekin nämä muistamme vielä. :)
      Kiitos Satu kun jaoit muistosi!<3

      Poista