sunnuntai 26. huhtikuuta 2020


Joku on saattanut ihmetellä, mihin katosi postaukseni Iiriksestä,
Kreetalla lasteni isän koiralle syntyneestä pienestä koiratytöstä, 
joka tyttäreni piti tuoda Suomeen.
Iiriksen tarinalla oli valitettavasti surullinen loppu.
Iiris sairastui ja menehtyi ja sovimme tyttäreni kanssa,
että poistan postaukseni.
Oli liian vähän aikaa Sisunkin menetyksestä,
halusimme hetkeksi unohtaa nämä koirasurut.


Luulimme, ettei tyttäreni perheeseen uutta koiraa nyt tullutkaan.
Mutta, 
eihän se näin mennyt.
Iiriksen velipoika samasta pentueesta palautettiin ex-miehelleni.
Sen ottamisen kanssa oli ilmeisesti tehty hätiköity ratkaisu.
Näiden käänteiden jälkeen,
saanko  esitellä nuoriherra Rikon,
joka matkusti viime jouluna Kreetalta Suomeen!
Tyttäreni sanoin,
varsinainen Scooby Doo, hulabaloo ja touhupetteri!
Rauhallisen ja sielukkaan Sisun totaalinen vastakohta.
Riko on vinttikoiramaisen hoikkeliini,
pitkäsääri jolle elämä on nyt suurta seikkailua,
ja siihen seikkailuun on heittäydyttävä täysin palkein!
Olen kerennyt tavata Rikon vain kerran, johtuen tästä poikkeustilasta.
Ihana häslä, joka työnsi päänsä syliini ja meinasi tulla perässä koko kaveri.
Mutta älköön kukaan käsittäkö väärin,
Riko on myös hyvin fiksu.
Se on oppinut jo jos jotakin.
Alun haukut yksinollessa ovat taakse jäänyttä.
Se luottaa jo, että takaisin tullaan.
Ja vaikka se on avuliaana kaverina avannut joitain posteja,
se ei ole syönyt niitä.😉
Riko ei myöskään saa tulla vastaan eteiseen,
koska tilanne on sen luonteelle liian innostava.
Minua niin nauratti, kun se kiltisti katseli eteisen ja olohuoneen välisen verhon
välistä kunnes saavuin olohuoneeseen kyläillessäni.
Se odottaa kiltisti ruokaansa ja alkaa syödä vasta kun on saanut luvan.
Kulkee jo kuulemma paremmin hihnassa jne.jne.
Ilolla odotan hetkeä, kun Riko pääsee maalle ensimmäiselle visiitilleen.
Sillä on ajokoiraa äidin puolelta geeneissään,
saas nähdä voiko kaveria pitää vapaana pihalla vai onko otettava
pitkä juoksuhihna käyttöön, joka Sisulle aikoinaan hankittiin,
ja sittemmin heti tarpeettomaksi todettiin.
Jännää myös nähdä,miten Riko suhtautuu pieneen ihmisveljeensä,
joka loppukesästä saapuu elämäämme.
Ihana raikulipoika Riko!😊


8 kommenttia:

  1. Voi ihana, ihana! Miten kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana on!Minustakin hyvin kaunis.
      Kun alun villiys hiukan rauhoittuu,Rikosta kuoriutuu kelpo kaveri!😊
      Kiitos Satu!❤

      Poista
  2. Mukava kun Riko on saanut kodin Suomesta.
    Häntä ei talvella erota lumihangesta, upean valkoinen hauveli :)

    Leppoisaa Vapun aikaa Sinulle! ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,kyllä Riko lumihankeen helposti maastoutuu.😊Ehkä kirsu paljastaisi.
      Kiitos samoin Sinulle Tarja!❤

      Poista
  3. Voi, miten ihana lohtukoira. Teidän pieni, iloinen Riko. Olen niin iloinen puolestanne ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo lohtukoira.❤
      Riko on elämäniloinen ja vielä hiukan hömelö,mutta ei sillä vielä ole ikää vuottakaan,että sehän on ihan normia.😊
      Kiitos kovasti Ninnu!❤

      Poista
  4. Suloinen Riko♥
    Varmasti hänkin rakastaa veljeään, kuten tulee veli rakastamaan Rikoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana hunsvotti!😊
      Minustakin on mukavaa ajatella,että nämä kaksi poikaa tulevat kasvamaan yhdessä seuraavat 10-15 vuotta.Tulevan lapsenlapseni elämän ensi metreihin tulee kuulumaan karvainen kaveri.
      Kiitos Hannele!❤

      Poista