sunnuntai 24. toukokuuta 2020



Niin se taas viikko vierähti ja sunnuntaikin iltapuolella.Olipa jo kesäisiä päiviä nämä pari edellistä!Tänään tosin täällä oli astetta viileämpää ja pilvistä.


Tuli taas rantoja kierreltyä päivittäin.Huomaa päivä päivältä, kuinka rantamaisemakin kesäistyy.Uudet,vihreät kaislat työntyvät jo veden alta. Ja rantaleppien keväiset karhunkorvalehdet kasvavat kokoa auringonpaisteesta.



Kävelin lauantaina puolet pidemmälle, Saunalahden toiseen päähän. Ja oho! Pieni hiekkaranta oli täpötäynnä ihmisiä ottamassa aurinkoa ja uimassa, taitaa pitkähkö koronaeristys saada ihmisten päät jo hiukan pyörälle.Minä luotan vanhaan kansaan , joka on varovainen petollisilla kevätsäillä.




Samettiruusuni pääsivät jo koulintaan.Hauskasti se lajike, jonka siemenistä iti vähiten, osoittautui kuitenkin vahvimmaksi ja terhakammaksi. Muut odottavat vielä koulintavaihetta suuremmassa itämisastiassa.


Ja voi tätä tuulentuomaa koivua(siltä se minusta ainakin näyttää), joka on itänyt huomaamatta parveekkeellani multasäkin reunaan.Nyttemmin siirretty omaan suureen ruukkuunsa.Kiva kun luonto ottaa parvekkeeni itse haltuun tänä vuonna, aiemmin laitoin kuvan keltaisesta kukasta, joka myös iti sinne itsekseen.



Ihan kohta kukkivat lupiinitkin jo teiden varsilla, ennen niitä kuitenkin monen monta muuta ihanaista.Koiranputkikin on niin kaunis ja kesäinen.



 Tämän riippakoivun oksiston alle jään aina hetkeksi.On niin kaunis sekin kun harsomaisia oksiaan heiluttelee tuulessa, ja aurinko paistaa sädehtii niiden lomitse.


Yksi lempparini, ketunleivän kukkakin on jo auennut.Siitä tiedän, että mummulan piha on niitä nyt valkeanaan.



Eilen kuulin ensimmäisen satakielenikin.Mustarastas yritti vieressä pistää paremmaksi.



Tässä huonossa kuvassa (tarkennus ihan jossain muussa kun itse perhosessa,aurinko paistoi silmiin) aivan uusi tuttavuus minulle.Pieni lehdenvihreä perhonen, joka asettui tuolla tavoin jännästi sivuttain,lehden myötäisesti.Oikein oiva maastoutuminen.


 Ja viimeiseksi viikonloppuni pääasia.Kävellessäni sinne pidemmälle hiekkarannalle eilen,tapasin tämän pitkähännän pyöräilytiellä. Napsin siitä seuraavat kaksi kuvaa ja sitten päätin yrittää kannustaa sitä siirtymään siitä keskeltä tietä sivummalle.Pyöräilijöitä oli tosi paljon liikkeellä.Kaveri ei hievahtanutkaan.Lähempi tarkastelu osoitti, että osuin valitettavasti ennakoivine ajatuksineni liian myöhään.




Joku oli ilmeisesti jo ajanut sen kuonon päältä.Voi, voi...minä aina toivon, ettei tielleni osuisi  näitä haavoittuneita, koska otan asian niin tunteella.
Antoi minun ottaa sen kämmenelleni ilman minkäänlaista pakoyritystä.Otin tämän suuremman lähikuvan itseasiassa sen takia, että halusin nähdä vaurion mittasuhteet tarkemmin.Näytti siltä, että sen suu oli ehkä murskana ja se oli menettänyt toisen silmänsäkin.



Se matkusti ensin kämmenelläni ja sitten  kamerani pussukassa kanssani kotia kohti.
Poikkesin matkalla kaupassa ostamassa tarpeellisen ja pistin pussukan avoimena anorakkini suureen rintataskuun.Kun olin kassalla kaivamassa taskusta pankkikorttiani sisilisko, jonka olin jo kerennyt ristiä Toivoksi-ihan sen itsensä tähden,(Toivo on poika, vaikkei siinä esim.takajalkojen jälkeen näekään selkeää paksumpaa kohtaa, eikä niskaleveymääkään, mutta sen vatsa on punainen, tytöillä se on keltainen.Toivo voi olla nuori uros) kiipesi taskusta rinnukselle.En tiedä huomasiko kukaan, kun keski-ikäinen rouva pisti liskon varovaisesti takaisin taskuun ja vetoketjun kiinni.Samalla mietin, että hienoa, se lähti liikkumaan, ehkä se ei ollutkaan aivovaurioitunut.Kotona kyhäsin sille pikaterraarion suureen muovilaatikkoon.Toivo liikkui terraariossa jo ihan mukavasti ja otti aurinkokylpyä.Se aukoi välillä suutaan kuin olisi yrittänyt loksauttaa leukaluunsa taas paikoilleen.Jossain vaiheessa verinen klöntti sen suupielestäkin oli poissa.Ehkä se oli vain hyytynyttä verta jonka se oli johonkin kohtaan terraariossa hangannut pois.Sen pieni kielikin lipoi aivan normaalisti ja suu näyttikin ehjältä kun se sitä aukoi apposelleen.Koska sen toinen silmä oli vaurioitunut, sen liike ei ollut aivan sisiliskomaisen sulavaa, vaan sillä oli pieniä hahmotusongelmia esteiden kanssa, muuten näytti siltä, että se alkoi selvitä tällistään.
Se käänsi päätään katsoakseen minua hyvällä silmällään,kun menin lähelle.
Lähdin rantaan purkin kanssa ja kaivoin sille pari matoa iltapalaksi.Vaikka mato kiemurteli sen näkevän silmän vieressä, se ei syönyt.Mikä tietysti on aivan ymmärrettävää.Se saattoi edelleen olla shokissa tai ainakin suu saattoi tuntua siitä siltä, ettei ruoka maittanut.Toin sille tullessani terraarioon yöksi pari kaarevaa, kevyttä männyn kaarnapalaa yöpymispaikaksi ja jätin sen rauhaan toipumaan, ilta-aurinkoon terraarioonsa parvekkeelle.Kun myöhemmin kävin kurkkaamassa,se oli jo vetäytynyt vaihtolämpöisenä 
kaarnamajaansa iltavilakkaa karkuun.



Tänään aamusella kurkkasin ja se oli edelleen yöpaikassaan.Sillä hetkellä en siis vielä tiennyt, oliko se selvinnyt yön yli.Hiukan myöhemmin huomasin, että se oli liikkunut toiseen kohtaan majassaan, joten ainakin se oli elossa.Tänään oli pilvinen ja eilistä huomattavasti viileämpi päivä, joten annoin sen olla ihan rauhassa.Tiedän, että sisilisko varastoi ravintonsa energiaa häntäänsä pahan päivän varalle ja käyttää tätä varastoa tarvittaessa ja horrostaessaan talvisin.Sille oli nyt tärkeää toipua rauhassa.

Suunnitelmani on katsoa tuleeko se huomenna piilostaan aurinkoon.Ja jos, yritän vielä tarjota sille syötävää ja jos se muutoinkin näyttää pirteältä,palautan sen luontoon.Ainakaan sen ei tarvinut tulla lintujen kiusaamaksi siinä vaiheessa kun se oli ihan tokkurassa, eikä varsinkaan jäädä kokonaan pyörän alle.Sisiliskokin voi elää kymmenen vuotta, toivottavasti Toivolla on vielä niitä monta jäljellä.



Tuometkin kukkivat rannassa jo valkoisenaan!

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3


8 kommenttia:

  1. Voi pientä rassukkaa! Onneksi otit sen hoiviisi. Toivotaan, että Toivo siitä tokenee.
    Suloisen lämmintä kevätviikkoa teille molemmille, sekä Sinulle että Toivolle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivolle näyttää kuuluvan ihan hyvää tänään.Se oli aamulla noussut kaarnanpalan päälle,mutta meni majaansa takaisin kun nostin terraarion enemmän aurinkoon.
      Pistin sen eteen madon,muttei se edelleenkään ole ruoasta kiinnostunut.Äsken kun kurkkasin ikkunasta,sen pää näkyy kaarnan alta ja sen näkeväkin silmä oli kiinni,se vaan torkkuu ja ehkä keräilee voimiaan koettelemuksen jäljiltä.
      Taidan siirtää kotiuttamista luontoon vielä huomiseen,että saa rauhassa vielä toipuilla.
      Kiitos Piipe,ihanaa kevätviikon jatkoa Sinullekin!❤

      Poista
  2. Ihana sinä, pelastamassa sisiliskoa♥♥.
    Ystäväni sanoi, että hän katsoo aina kanava Friiltä tulevaa eläinten pelastus ohjelmaa. Ajattelin sitten minäkin alkaa sitä seuraamaan, mutta enhän pystynyt edes ensimmäistä kertaa katsomaan ohjelmaa loppuun. En vaan pysty katsomaan eläinten (enkä ihmistenkään) kärsimystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele!❤❤
      Minäkin katsoin tuota kyseistä ohjelmaa jonkun kerran,ja odotin aina loppua,kun siinä kerrotaan mitä pelastetuille nykyään kuuluu,ja tarinoilla yleensä on onnellinen loppu.Mutta samoin kuin sinulle,sen katsominen aiheutti liikaa ahdistusta,varsinkin nyt koronan aikana,joten olen jättänyt katsomatta.Varsinkin viattomien eläinten ja ihmislasten kaltoinkohtelua en kestä yhtään.
      Toivon,että tuon Toivon kanssa loppu hyvin,kaikki hyvin.😊

      Poista
  3. Onni olet tälle pienelle liskolle, kiitos kun pelastit.

    Kesä alkaa olla herkän kauneimmilla.
    Eilen näin täällä ensimmäiset pääskyset tälle kesälle. Ihanasti sydämessä väräjää kun pääskyseten viserrystä kuuntelee ja niiden iloista lentoa seuraa.
    Ei paina ihmisten murheet.
    Onneksi löytyy sinullekin rauhallisia reittejä ulkoillessa ettei tarvi mennä riskeeraamaan ihmisten keskelle.

    Kauniita kuvia.
    Hyvää viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitinikin kertoi tänään nähneensä ensimmäisen pääskysen.Itse en ole vielä nähnyt.
      Kesä kukoistaa kohta täydessä loistossaan,ihan kuin olisi ihan tavallinen vuosi.Ihmisten murheet unohtuu kun keskittyy seuraamaan sen puhkeamista.
      Olen hieman nyt suurentanut "reviiriäni"kun alkaa tympiä aina samat reitit.Kyllä muita pystyy välttelemään hiukan kauempanakin.😊
      Kiitos Tarja,Hyvää viikkoa sinne Sinullekin!❤Toivo kävi tänään jo kiinni matoon terraariossaan,mutta sylkäisi kuitenkin pois.Kyllä alkaa näyttää siltä,että se pärjännee luonnossakin.

      Poista
  4. HYväsydäminen eläintenhoitaja olet.
    Ehkä sisilisko selviää hoitosi ansiosta. Eikö niilä ole taoto kasvattaa uusia "osia", kun vikoja tulee. Ainakin häntänsä sisilisko pystyy katkaisemaan tiukan paikan tuleen.Siellä on kesä tuomenkukkineen, riippakoivuineen ja edelliset päivät ilmeiseti hyvin lämpimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattoi olla,että sai ehkä toipua ensitokkurastaan paremmassa rauhassa täällä minun luonani.Jos olisin sen jättänyt siihen pyörätielle,varis tai harakka olisi tehnyt selvää nopeasti.Näinhän luonto toimii,mutta en raaskinut jättää.
      Ehkä se selviää hyvinkin yksisilmäisenäkin.
      Sinä kyselitkin jo jonkin aikaa sitten,että oliko se yksi suuri puu yhdessä kuvassani tuomi,enkä osannut silloin vastata.Tuomi on,nyt se täydessä kukassa!😊
      Kyllä täällä nyt on jo täysi kesä.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista