perjantai 22. toukokuuta 2020


Taisi olla pari vuotta sitten kun pieni vene lipui itsekseen mereltä ja kolahti Saunalahden rantaan.
Mistä se tuli, mistä oli irti päässyt, mikä oli sen tarina, kuka tietää.
Se oli tullessaan vielä ihan hyvässä kunnossa.
Oletin, että joku käy karkulaisen pian siitä noutamasta takaisin.
Vaan eipä siinä sitten niin käynytkään.
Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodenajat kuluivat.
Tunnen surua sen kohtalosta.
Mitä suurta haaskausta!
Jos olisin tiennyt,että se jää oman onnensa nojaan,
ettei sitä kukaan kaipaakkaan, 
ettei joku veneihminen kysele sitä itselleen,
ettei edes kaupunki käy sitä siitä hinaamassa ja huutokauppaamassa löydettynä,
olisin ottanut omakseni.
No,nyt on jo liian myöhäistä.
Alkukevään tulva-aikaan se jo hörpiskeli vettä sisuksiinsa,
on raasua muutenkin käyty runnomassa.
Siinä se on rantautumiskohdallaan nyt ollut jo parisen vuotta,
söpö pieni paatti.
Olisin mielelläni nähnyt sen vielä sinisellä merenselällä putputtamassa,
kauniina kesäpäivänä.
Kaipa se puisena pikkuhiljaa maatuu sijoilleen
ja vain uneksii siinä entisistä päivistään merellä.










8 kommenttia:

  1. Voi vene parka..:( Ihme, ettei kukaan kaivannut. Sentään näyttää ensin ihan hyväkuntoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin kovasti ihmettelen,ettei sen omistaja ole etsinyt sitä.
      Mikä lie venhopoloisen tarina.
      Muistaakseni se rantautui kesäaikaan tuohon,en vain löytänyt enää niitä ensimmäisiä kuvia,joita siitä otin,mutta hyvässä kunnossa se on vielä tuossa ekassa kuvassa,jossa on sen ensimmäinen syystalvi.Nyt alkaa olla jo aika huonossa hapessa kahden talven jäljiltä.
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  2. No voi ei! Miten tämmöinen on mahdollista? Kukaan ei ole kaivannut venettään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi outoa se on kyllä.Kuinkakohan kaukaa se on siihen tullut,ja eikö siihen ole kukaan merellä kiinnittänyt huomiota kun on itsekseen ajelehtinut eteenpäin.Onhan tuossa Kivenlahden venesatama vieressä,mutta jos se sieltä olisi karannut,omistaja olisi varmasti löytänyt.Ellei sitten omistajalle ole jotain elämässä sattunut,eikä kukaan osaa venettä kaipaillakkaan.Mysteeriksi taitaa jäädä.
      Kiitos Piipe!❤

      Poista
  3. Meitä ihmisiä on niin moneksi! Ihmetellä vaan voi, miten jollakin on varaa, ehkä tuo on vain törkeää välinpitämättömyyttä. Niin, tai mahdollisesti juuri noin, kun kommenetissasi aminitset, kukaan ei kaipaa, jos omistajaa ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se kun nykyaikana on niin paljon tätä välinpitämättömyyttä.
      Tuskin tuo olisi tuossa päässyt tuohon kuntoon sata vuotta sitten,ehkä viisikymmentäkin riittäisi.Kyllä joku olisi ottanut selvää ja pelastanut itselleen.
      Yritin netistäkin löytää,onko kukaan kysellyt siitä mitään,mutten löytänyt riviäkään.Vähän harmittaa,etten itse ollut heti alussa aktiivinen asian tiimoilta,saan syyttää kyllä itseänikin.Olisimme voineet esim.isännän kanssa trailerilla kuljettaa sen maalle ja kunnostaa ja vuokrata sitten Espoosta sille laituripaikan.Kyllä olisi kelvannut kesällä välillä käydä merelläkin sisämaamökkeilyn lomassa.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  4. Hassua ettei kukaan venettä ole hakenut pois :( Aurinkoista sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,minä luulen, että periaatteessa olisi kyllä kelvannut monellekin,täällä kun asumme meren rannalla.Kukaan vaan ei ottanut asiakseen.
      Hyvää sunnuntain jatkoa,kiitos sinä Tähtienkoti blogista!<3

      Poista