sunnuntai 16. elokuuta 2020


Nokkosperhonen liiteli maalla kukasta kukkaan,
ja minä kuljin kameran kanssa perässä.
Aurinkoisten ja viileämpien päivien välillä on tähän aikaan vuodesta suuri ero.
Kun on pilvistä huomaa helpommin,
 kuinka monet kasvit ovat saavuttaneet kasvukehityksensä loppusuoran.
Nyt kypsyvät marjat ja siemenet lähtevät lennoilleen monista kukista ja kasveista.
Silmä huomaa ympärillä paljon lakastunutta.

Ja sitten on ne ihanat aurinkopäivät,
kun edellä mainittuja asioita ei huomaa lainkaan.
Perhoset lentelevät ja kukat kukkivat kesäisessä paisteessa,
väritkin palaavat haalistuneista sävyistä taas kirkkaiksi.


Ihanaa, että myös itse kasvattamani samettikukat kelpasivat niin hyvin perhosille ja pörriäisille.


Tänä vuonna on saanut valtavasti ilmaista satoa!
Mustikkaa, villivadelmaa,
ja nyt sieniä!
En ole eläessäni nähnyt näin paljon kanttarellia!
Metsässä keltaisia saarekkeita silmänkantamattomiin.
Ei ole ollut tapana valikoida vain parhaita päältä,
mutta tänä vuonna näin oli pakko tehdä.
Minä vaihdoin jo kopankin kevyeeseen Ikean kassiin,
kun en turhaa painoa halunnut kannella.
Kyllä me isännän kanssa ainakin lähemmäs 50 litraa
toimme kaupunkiin sukulaisille ja oli meillä pari kolme tilaustakin.
Ja sinne jäi metsään vielä valtavat määrät.
Toivottavasti ihmiset hyödyntävät sienien ja marjojen mahtivuotta.
Mustikkaakin keräsimme,
olivat suuria ja astiat täyttyivät joutuisasti.






Myös puutarhassa ja kasvimaalla kypsyy.
Omia perunoita herkuteltiin paikan päällä,
papuja ja kesäkurpitsaa otin mukaani kaupunkiin.


Mesimarja on alkanut kiinnostaa minua.
Se on ennen jäänyt itseltäni kokonaan vaille huomiota.
Tänä vuonna siitäkin olisi saanut hyvän sadon.
Vaikka olen sen tunnistanut, en ole marjaa tuntenut juurikaan,
en ole edes tiennyt kerätäänkö sitä.
Nyt luin, että monen mielestä parhaita marjojamme.
Harmittaa oikein, kun en kerännyt tällä reissulla kun sitä oli paljon.

(Sain asiantuntevalta taholta viestin sähköpostiini,että kuvassa on Lillukan,
eikä Mesimarjan marjoja.
Kiitos vielä Anneli,että jaoit minulle uutta tietoa!❤)


Mustatorvisientä hurisi kuivurissa pariin otteeseen.
Kiitollinen kuivattava, kun on niin ohutmaltoinen.




Quasimodon rillit roikkuivat otsalla, niityllä metsän reunassa.


Alla näkymä kanttarelli esiintymästä.


On joku uskaltanut kärpässientäkin maistaa.
Jännät nuo sen pilkut,
aivan kuin olisi siihen pensselillä töpötelty.


Sarvijaakko viihtyi pihalla.
Pongasin sen paristakin eri kohtaa saman päivän aikana.



Olen korona-ajan mummi.
Maski päällä uskalsin tänään ensimmäistä kertaa pientä miestä hurmaantuneena katsella vaunuissaan,
 sen, mitä liikutukseltani pystyin näkemään, kun veimme nuorille tuomosia maalta.

Kesäistä alkavaa viikkoa kaikille!❤

12 kommenttia:

  1. Hyvä sienisaalis on kyllä todellinen onni. Meillä on ollut vähän kuivaa, mutta löysin kuitenkin eilen vähäsen kanttarelleja ja vaaleaorakkaita, joten jotain kuitenkin olen minäkin saanut kerättyä. Odottelen sateita innolla. Eiköhän niitä sieniä ala tulla heti kun vain saadaan vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä maalla ilmeisesti satanut aurinkopäivien lomassa sopivasti kun sienet ovat noin pontevasti ryöpsähtäneet kasvamaan.
      Vesihän se on tässä asiassa pääosassa.On meilläkin ollut vuosia kun metsänpohja ratisee saappaan alla kuivuuttaan,eikä sienen sientä.
      Toivottavasti alkaa sadella siellä teilläkin päin,sillä lailla sopivasti.😊
      Itse löysin myös lampaankääpää,josta tykkään kovasti pihvinä leivitettynä.Pitäisi noita orakkaita kokeilla joku päivä,itselleni vielä vieras vaikka niitä paljon näkee.Pitää aina kokeilla alta,että onko pillejä,orakas vai lampaankääpä.
      Kiitos M.T.Ainasoja!❤

      Poista
  2. Kyllä mummi on saanut hienon sienisadon. Ja torvisieniäkin...namm.
    Vielä tulee aika , kun saat pinoisen painaa rintaasi vasten♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna näyttää,että kaikista sienistä saadaan mahottoman hieno sato!
      Pakko on tämä koronan piru kestää,tämän mummiuden kanssa kaikkein vaikeinta.
      Kun olisi niin ihanaa saada pieni syliin.Mutta mistä sitä voi olla varma,ettei ole vaikka ruokakaupasta juuri saanut tartuntaa,ja tämän pienen kanssa en ota mitään riskejä.
      Mutta,kyllä tulee vielä aika,kun saan hänet syliini.😊
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  3. Voi että mikä keltainen saalis! Tämä vuosi on ollut täälläkin päin aika satoisia, mustikkaa varsinkin on riittänyt. Kanttarellejakin olemme löytäneet poikkeuksellisen paljon, muttei saaliimme kyllä läheskään vedä vertoja teidän säkeille :) Täälläkin maskeja hankittu varmuuden varalle... :/ Voi sentään, tämä aika jää kyllä poikkeuksellisena mieleen mummeille ja lapsillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihmeen hyvä satovuosi metsän antimista!😊
      On tämä kovin poikkeuksellisen ikävää elää tämän pandemian kanssa.
      Vaavin lisäksi jännitän,pääseekö poikani edes palaamaan Suomeen isänsä luota Kreetalta,missä on kyllä erittäin hyvä tilanne koronan suhteen,mutta lentääkö siinä vaiheessa enää mikään kone sieltä tännepäin kun hän on kotiinpaluun suunnitellut.
      Taitaa taas syksymmällä astua voimaan kaikki tapaamisrajoitukset ja muut.Ihan hirvittää kun on pitkä talviaika edessä.
      Eipä tässä kuitenkaan auta kuin jaksaa.😊
      Kiitos Hensku!❤

      Poista
  4. Kantarelli oli mielestäni herkullisin sieni.
    Antoisasti on sieniä metsässä.
    Näyttää tulleen omenoitakin hyvin tänä vuonna.

    Elokuu on perhosten aikaa. Vielä tovin lentävät ennen kylmyyttä.
    Ulkoillessa tuntee jo syksyn henkäilyn, lämpö ailahtelee.

    Toivottavasti pääset pian ottamaan pienokaisen syliisi.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tosiaan sieniä,millä herkutella!😊
      Satoisa vuosi kaikesta.
      Minäkin olen huomannut jo syksyn henkäilyn.Se on jännä tunne.Kesän ja syksyn rajalla henkäilee.
      Minäkin toivon,että olosuhteet muuttuvat ja saan jatkaa tätä upouutta mummiutta vapaasti ja vaille pelkoa.
      Kiitos Tarja!❤

      Poista
  5. Nyt on herkkuja silmälle ja suulle. Koronakesä antaa jotain hyvääkin, vaikka on niin monessa ja paljon tehnyt kiusaa, pahaa mieltä, tuskaa ja ongelmia.
    Täällä ei kantarelleja ole, eikä juuri mustikkaa. Kärpäsieniä monenlaisia ja noita sarvipäitäkin.
    Varmasti kesässäsi parasta kuitenkin pikkumies!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain hyvää tässäkin kesässä on tämä huima metsän sato.Ja saimme hetken huoahtaa tuon korona kurimuksen otteesta.Pelottavasti taas kuitenkin nostaa päätään.
      Pikkumies on kiistaton kohokohta päivissäni.Ei kulu tuntikaan, etten ajattelisi häntä.Hän johdatteli minut tunnetilaan,joka vielä puuttui elämästäni.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  6. No voi mahoton, miten paljon kanttarelleja! Noilla herkuttelee monta kertaa. Mitenkähän meitä onkin siunattu tänä kesänä noin runsailla metsän antimilla?
    Ihania mummoiluhetkiä Sinulle! <3
    Liljakin kävi äsken konttailemassa mummulan pihanurmikolla ja siellä hihkui innoissaan, kun me äidin kanssa kaivelimme kukanjuurakoita uutta kukkapenkkiä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna tosiaan saa herkutella metsän antimilla!
      Et arvaakkaan,kuinka minä odotan,että vaavi kasvaa ja esimerkiksi ensi kesänä jo tähän aikaan saattaa taapertaa maalla.😍
      Mummius,korona ja pääkaupunkiseudulla asuminen ovat hiukan surullinen kombo...kun ei voi olla täysin varma,onko saanut mahdollisesti tartunnan jostain,eikä pienen kanssa halua ottaa mitään riskejä.Nytkin olemme suunnitelleet yhteisen,vauvan ensiesittelykävelyn ulkotiloissa maskit päässä pienellä ydinperhe porukalla.Kun tästä kurimuksesta päästään,pusutan pojan päästä varpaisiin!❤❤
      Kiitos Piipe!❤

      Poista