lauantai 13. marraskuuta 2021

 

Veden liike hypnotisoi minua samalla tavalla kuin tulenliekkikin. Rakastan täällä blogeissakin vesikuvia, aallontyrskeitä, rantaan lipuvia laineita, myrskyaallokkoja, heijastumia väreilevässä vedessä. Olen vuosien aikana kuvannut paljon vettä itsekin. Kiehtoo jähmettää kaunis liikehetki kuvaksi. Tässä yhtenä päivänä yritin saada vangittua rantaan uivien laineiden ja rantakallion kohtaamishetkeä. Vesimassa muuttaa muotoaan, se ei koskaan lyö rantaan täysin samalla lailla. Ikuinen liike, joka hioo kiven pintaa väsymättä, seespäivinä lepää, jatkaakseen taas. Kuvia tuli paljon. Suurempina kuvina veden kauneus-kuin sulaa lasia, tulisi paremmin näkyviin, mutta keräsin omasta mielestäni parhaat otokset pariin kollaasiin. Marraskuun harmaus siirtyy näissä veteen. Harmaan teeman jatkona näin myös harmaahaikaran rannassa. Se nousi suurille siivilleen edessämme, kun olimme ystävättären kanssa kävelemässä, katosi niemen taakse. Uskoin sen laskeutuvan niemen kärkeen ja niin se olikin tehnyt, kun vähän ajan päästä sinne kerkesimme. Arka lintu nousi kuitenkin jälleen siivilleen, ja kuva jäi saamatta.          Näyttävä lintu!

Syysmeri on niin hieno. Olen kiitollinen, että saan asua näin lähellä merta. Kun muusta lähiluonnosta katoaa syksyisin suurin viehätys ruskan jälkeen, merestä ja rannasta sen löytää aina. Olisi ihanaa tehdä pieni filmi veden liikkeestä rantakalliota vasten jonkun kauniin musiikin säestyksellä. Merestä kun puhutaan, pikkusysteri on tänään kokenut jotain, joka on omakin suuri haaveeni. Hän on miehensä kanssa ollut Norjassa valaita katsomassa. Oli kuulemma ollut sykähdyttävä kokemus nähdä ryhävalaita ja orcia. Minulle nousee kyyneleet silmiin jo pelkästä ajatuksesta, nähdä valtavat, älykkäät meren nisäkkäät luonnossa, se olisi ravistuttavan upea kokemus. Odotan jännityksestä pinkeänä hänen videoitaan tapahtumasta. Toivon sydämestäni, että valaat uivat vielä merissä kun lapsenlapseni lapset täällä kulkevat.

Mukavaa viikonloppua!❤



14 kommenttia:

  1. Niin kaunis postaus. Liikutuin ihan kyyneliin sekä kuvistasi, että lukiessani ajatuksistasi merestä, valaista, luonnosta...
    Lämmin kiitos sinulle, sekä sydämellistä sunnuntaita ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos itsellesi ihanasta kommentista Ansku!❤
      Sinä,jos joku ymmärrät meren kauneuden,usein blogissasi ihailen kuviasi tästäkin aiheesta,kauniita tyrskähdyksiä rantakallioon jne.
      Emme näe meren elämästä kuin pintaa,mutta aivan yhtä upea se siellä salassa on kuin muukin luonto,onneksi on luonto-ohjelmat!
      Valaat puhuttelevat minua jollain,hiukan mystiselläkin tavalla,olen aina tuntenut niihin vetoa.Liikutun,kun näen niitä luonto-ohjelmissa.
      Olisi luultavasti tajunnanräjäyttävää kokea ne läheltä omassa elementissään!
      Sydämellistä isänpäiväsunnuntaita sinne sinullekin!❤

      Poista
  2. Meri on kaunis. Syksyllä, talvella, keväällä ja kesällä. Aina.
    Samoin metsä ja sen elämä. Yksi päivä pihalla aloin kuuntelemaan mikä ihme naksutus kuuluu. No, kaksi oravaahan ne olivat syömässä kuusistamme käpyjä. Siinä ne rauhallisesti söivät, eivätkä välittäneet yhtään, vaikka olin ihan lähellä.

    Rakastan asua täällä maalla, vaikka kaikkialle on pitkä matka. Kävimme pikkuisen (mikä pikkuinen, tammikuussa täyttää jo viisi) kanssa Korkeasaaressa perjantaina ja reissu oli ihana, mutta kyllä oli päivän päätteeksi kiva tulla tänne kotiin, maaseudun rauhaan. Hyvää kuntoilua reissu kyllä oli. Sanoin tytölle, että me varmaan käveltiin 15 km, mutta poika 55 km. Mikä elämänilo ja mikä tieto eläimistä♥♥ RAKASTAN niin, että sattuu♥♥
    Onneksi nähdään taas tänään, kun tulevat miestä onnittelemaan...:)

    Ihanaa viikonloppua sinulle Mirjam-Matilda♥ Aurinkoa päivääsi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on!
      Sinulla on onni asua maalla,metsän vieressä.Tiedän,kuinka ihanaa on omalla pihalla seurata esim.oravia,tämän ihanuuden koen itsekin kesäisin maalla.
      Eilen pääsin hiukan suurempaan metsään,kun ystävättären kanssa autoilimme ensin asioilla ja lähdimme sitten kävelyllekin.Kuinka nautinkaan suurien kuusien,kaatuneiden puiden,oikean metsän syysraikkaasta tunnelmasta sammaleineen. Oman ulkoilureittini varrella olevat lähimetsät ovat pieniä plänttejä puita,joiden ympärillä on kerrostaloja,joten metsäkokemus ei sillä lailla oikeasti täyty.Vaikkakin nämä pikkumetsät ovat minulle kultaakin arvokkaampia talvikausina.
      Odotan innolla pääsyä Korkeasaareen pikkumiehen kanssa,kun hiukan kasvaa.Hän on siellä jo kyllä käynyt äitinsä kanssa ja oli kuulemma hyvin kiinnostunut eläimistä,mutta tulee olemaan mukavaa sitten jutustella kaikesta hänen kanssaan hiukan myöhemmin.Teillä oli varmasti aivan ihana päivä!😊
      Ymmärrän hyvin myös,että oli kiva palata maaseudulle kaupunkivilinän jälkeen.
      Hyvin ymmärrän myös tuon rakkaudesta sattumisen!Miten lapsenlapsi onkaan rakas!❤
      Kiitos ihanasta kommentista Hannele,aurinkoista isänpäiväsunnuntaita sinne sinulle!❤

      Poista
    2. Kiitos♥
      Sehän on onni, että yleensä on metsää lähellä....vaikka pikkuruinen palsta. Yksi puukin tuo jo metsän lähelle♥ se on itsestä kiinni...:)

      Poista
  3. Meri on aina erilainen. Pidän myös kovasti rannassa kävelystä ja meren katsomisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meren aaltoilussa ja tulen liekissä on samaa,kummatkin muuttavat jatkuvasti muotoaan ja kiehtovat.
      Kiitos Sussi!❤

      Poista
  4. Veden liikettä ei väsy katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän siitä tosi paljon.Vesi on niin kaunis aines,myös jäätyneenä.
      Kiitos Maarit!❤

      Poista
  5. Meren ääni on myös voimallinen. Sen sointiin vaikuttaa tuuli, joskus meri ärjyy, se loiskii rantaa, liplattaa. Mainingit ovat kuin sulaa hellyyttä. Kyllä minäkin merestä pidän, mutta ärjyvänä ja vaahtopäisenä vain rannalta katsellen ja kuunnellen.
    Oletko kokeillut saada kuviin meren ääniä? Näissä kollaaseissakin se voisi olla upea lisätehoste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit kauniisti meren liikkeistä.
      Minäkin tunnen tiettyä pelkoa ja kunnioitusta kun meri on vaahtopäinen.
      Kyllä olen elämäni aikana viihtynyt pläkäkeleillä veneissä,mutten yhtään hinkua merelle kun on tiedossa myrskyä.Silloin rannalla on hieno katsella.
      Meren äänet viimeistelisivät kyllä kuvat hienosti.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  6. Veden ja tulen äärellä on hyvä olla, antaa ajatusten leijua, hyvin rentouttavaa.
    Katsoessani kuvia kuulen melkein veden pärskähtelyä, kuohuntaA, solumista...Kaunista!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa aallon lyödessä kallioon on jotain rauhoittavaa ja rentouttavaa kun sitä jää katselemaan,niin kuin on tuleen tuijottelussakin.
      Kiitos Tarja!❤

      Poista