keskiviikko 26. tammikuuta 2022

 


Pari vuotta jo,kaikkina vuodenaikoina,suuren kiven kohdalla olen pupua moikannut.
Ja surettanut samalla kun siltä puuttuu korvat.
Tuolta söpöseltä,jolla on niin nätti vaaleanpunainen nenukin.
No nyt on korvat,tätä tämä koronakotinyhjääminen teettää.
Juuri tuollaisiksi olen ne aina kuvitellut.


Täällä luonani luonto ja eläimet ovat muutenkin vahvasti läsnä.
Eläinhahmoja kurkkii joka puolelta.
Siskolta lahjaksi saama,Teemu Järven hieno karhu,
lymyili yhtenä kirkkaana päivänä hienosti lehvistön seasta,
kun aurinko loi seinälle läntin,ja taulun lasi nappasi kuvajaisia ympäristöstä.
Karhu on voimaeläimeni.
Nimenikin juontaa Ursuksesta.

 

Eikö se ole niin,että se mitä halajat,
ilmestyy eteesi milloin mistäkin.
Tänään kevättunnot runosta.


Tällä hetkellä ulkona sataa taas pyryten lunta.
Toivon,että se toisi nahkean lumipeitteen jään päälle,
tuonne kulkureiteille.
Eilen oli toivottoman liukasta,ihan pelotti köpötellä eteenpäin,
vaikka oli nastatkin päällä.


Pikku tuvassani tuoksuu lämmin leipä.
Pitkästä aikaa pyöräytin huomiseksi sämpylät,
kun saan tyttären pienen kanssa taas kylään.
Ruis,ohra ja kokojyvä vehnäjauhoja,
ruis ja kaurahiutaleita.
Maistiaisen kun söin,ei tarvinut kuin voita päälle!


Päivitin inspiskirjaa eilen.
Huomioin,että sama kevään ja värien hinku vuodesta toiseen tammikuun lopulla.
Kuvat vuosilta 20,21 ja 22 näihin aikoihin.
Ja harmaat ja liukkaat päivät silloin tällöin ärsyttävät.😉




Mukavaa loppuviikkoa!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun Sinäkin näet erilaisia hahmoja luonnossa. Ihan on pupun näköinen tuo kivi. Kiva, kun "maalasit" sille korvat. :)
    Ja hauska juttu: minäkin tein eilen illalla sämpylöitä, kun lämmitin leivinuunia. Rupesi vaan niin kovasti leivotuttamaan, vaikka en juuri koskaan työpäivän jälkeen leivo; viikonloppuisin kuitenkin erittäin usein.
    Hyvää loppuviikkoa Sinulle, kamuseni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,olen huomannut,että tämä taipumus,joka on ollut lapsesta asti,jos mahdollista,on nyt koronataipaleen aikana vain lisääntynyt.Tuo lohtua ja henkistä jaksamista välillä elellä mielikuvitusmaailmoissaan,vähän satuilla,nähdä oikean maailman sisällä näitä hahmoja,maahisia ja menninkäisiä.😊
      Ja leipominenkin ajaa samaa asiaa.Kun vaivaa leipätaikinaa hissukseen ja haistelee sitten sitä kotoista,vastapaistetun leivän tuoksua,tulee hyvä mieli.Siinä on ikiaikaisten asioiden äärellä,jotka antavat turvantunnetta.
      Käytän nyt kaikki mahdolliset mukavat asiat hyödykseni,kun harmittaa liukas keli ja ei jaksaisi yhtään enään tätä koronaakaan.😉
      Kiitos ihana kamuseni Piipe,mukavaa alkavaa viikonloppua!❤

      Poista
  2. Varsinkin hämärän tullen minäkin näen jonkun kannon, puunrungon, kiven ja tykkypuun jonain muuna, kuin se on. Usein eläimenä ja/tai satuolentona.
    Toivoa on, ehkä uusi lumi tarrautuu jäähän ja liukkaus katoaa. Liukkaat kelit ovat tosi kelju juttu. Täällä ei ole ollut toistaiseksi sitä ongelmaa.
    Myös minulla on ollut tänään leipomispäivä! Tein pullaa, korvapuusteja ja oikaisin voi-kaneli-sokeri sötkötyksen kaupan kanelikreemillä. Hyvää tuli. Käsiala ei kuitenkaan tuollainen, mitä sinun herkkusämpylöissäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on meidän rikkaus tämä mielikuvitus.Ja tuo elämään tietynlaista elämyksellisyyttä,eikö vain?Olisi vähän tylsää,jos KAIKKI olisi vain oleva ja näkyvä.Rinnakkais,satuelämä inspiroi.
      Samalla siinä pysyy yllä tietty lapsenmielisyys,jota vaalin,etten kävisi liian tosikoksi.
      Oli aivan ihana keli tuossa toissapäivänä kun lähdin iltasella kaupassa käymään,kun tosiaan oli uusi nuoskalumi satanut jään päälle ja tahmeana antoi pitoa.Öinen vesisade oli sitten sen sulattanut pois ja aamuyön pikkupakkanen luonut uuden luistinradan.Kovasti täällä etelässä nyt sää sahaa edestakaisin.
      Arvaappa alkoiko tehdä mieli tuoretta korvapuustia kun luin,mitä kirjoitit.
      Sämpylöistä saan suht nätit,mutta ikinä en ole onnistunut korvapuustien kanssa,niin kuin esimerkiksi jauhopeukalo siskoni,jonka korvapuustit ovat kuin leipomon vitriinistä,samoin äitini aikoinaan teki sieviä.
      Omatkin ovat olleet makoisia,joka tietysti tärkeintä,mutta ulkonäössä ei ole hurraamista ollut.
      Kiitos Aimarii,mukavaa viikonloppua sinne pohjoiseen!❤

      Poista
  3. No, pupuhan siinä torkkuu selvästi. Mies aina nauraa, kun katselen pilviä ja näen niissä jos jotakin kuvia..:)
    Hieno tuo siskoltasi saama karhutaulu!
    Kevät tuntuu vaan menevän kauemmas ja kauemmas. Lunta on niin, ettei enää tiedä mihin sitä lykkisi. Tykkään lumitöistä, siis nyt, kun pihamme on pieni, mutta kun kinokset alkavat olla talon korkuisia meinaa voimat loppua. Ja tuo, talon korkuisia, on sitä vilkasta mielikuvitusta ...:D Ja voi mahoton, kun tuo alkaa sulaa, mutta nyt nautitaan tästä kauneudesta.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Mirjam-Matilda♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi,pilvistä näkee vaikka mitä kuvia!😊
      Teemu Järvi osaa uskomattoman hienosti maalata eläimiä.Erityisesti ihailen sitä,kuinka hän parilla siveltimenvedolla saa liikkeen kuvattua niin aidosti.
      No lunta tuli,ja tulee edelleen!Ei tässä ihan kohta kevät ala.
      Muistan edellisessä asunnossa(rivitalon päätyhuoneisto),kun aurari aurasi kauhean kasan lunta,koko matkalta,meidän etuoven eteen,kun ei enää pystynyt työntämään sitä kauhallaan syvemmälle eteenpäin.Se talvi kiivettiin parrikaadin yli,kun lähdettiin kotoa,ennen kuin sitten keväällä suli pois.😁
      Kerran oltiin joulun jälkeen isännän kanssa Pohjanmaan mökillä.Tykkäsin kovasti heilutella lapiota ja tehdä käytäviä saunalle,vajaan jne.umpihankeen.
      Nykyään en lumitöitä pääse tekemään,kun kerrostalossa asun.
      Aina runsaslumisten talvien jälkeen sitä sitten kuitenkin ihmettelee,kuinka nopeasti valtavatkin lumimassat alkavat sulaa,kun sille tielle lähtevät.
      Kiitos Hannele,mukavaa tätä viikkoa sinullekin!❤

      Poista