maanantai 24. lokakuuta 2022


Kohti vuoden loppua kuljemme.
Viikon päästä jo marraskuu.
Marras-lukemani mukaan vanha indoeurooppalainen lainasana,
joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa.
Vaan kuoleeko luonnossa yleensäkään mikään.
Vai meneekö vain kiertoon ja elää muussa muodossa.
Nämäkin kauniit lehdet putoavat ja maatuvat emopuunsa juurille.
Puu lahjoittaa takaisin maalta saamansa.


Osaisipa ihminenkin elää näin.
Kunnioittaisi ja vaalisi luonnon lahjaa.
Mietin tuossa taannoin,että mitä ihminen antaa luonnolle,
niin kuin kaikki muu luonnon elävä.
Mieleeni ei tullut yhtään mitään.
Kaikki hyvä,minkä luonnon eteen teemme, 
on vain korjaustayritystä aiheuttamistamme vaurioista.
Me vain otamme hyödyn,
antamatta juurikaan mitään vastalahjana.
Tästä mietelmästä havahtuneena olen omalla kohdallani alkanut kerätä eteeni osuvan muovin pois luonnosta kävelyretkilläni.
Ei ole minun roskiani,mutta oma mikroskooppisen pieni tekoni luonnolle kuitenkin,
joka keventää omaa sieluani.


Aurinkoisina päivinä silmäni osuvat kymmeniin ihaniin näkymiin,
ja ikuistan niitä mielelläni kameraani.


Kuivuvassa on oma kauneutensa siinäkin.


On ollut tuulisia päiviä,on ollut sateisia päiviä,
on ollut aurinkoisia ja lempeitä päiviä.
Niska notkolla kuvailin tilhiä koivun latvassa.
Kyllä on kaunis lintu!
Minusta oli niin hienon näköistä,
kun tämä alla olevan kuvan yksilö etukenossa halkoi nokallaan tuulta,
oksa heilui vaakatasossa,
ja linnun töyhtö heilui takana niin virtaviivaisesti.
Myrskylintu!




Olen ollut hiukan nöyrän anteeksipyytäväinen havupuille näinä päivinä.
Kesä meni taas lehtipuita rakastaen.
Niiden runsasta,kahisevaa,vihreää lehvistöä.
Nyt,kun lehtipuut alkavat vaatimattomamman olomuotonsa ajan,
katseeni löytää taas havujen vihreän.
Huokailen sitä,kuinka kauniit ne ovat auringon siivilöityessä neulasten lomitse.


Ihanaa,kun metsätiellä kuuluu tuttu koputus.
Olen nähnyt paljon tikkoja tänä vuonna.


Maalla pihapiiriin ilmestyivät nämä keskenään keskustelleet harmaapäätikat.
En tiedä,oliko siinä reviiristä mielipide eroa,
vaiko iskä osoittamassa pojalleen,että lähteä täytyy nyt kun on jo iso poika.


Ahmin nyt näitä näkymiä luonnossa,
kun vielä on värejä.
Kohta se aurinkokaan ei löydä enää herkullisen näköistä vihreää sammalta kannon nokasta,tai puolukanvarpuja.
Kohta se kimmeltää valkoiselta hangelta.
Alkaa luonnossa kulkevan väridieetti.


Mutta vielä leiskuvat värit,ihanaa!


Tänne Espoon rannoille luvassa sateita huomisesta moneksi päiväksi.
Ei haittaa,jos ei valtoimenaan tule.
Olen nauttinut monet lenkit pienessä tihkusateessa tänä syksynä.
Ja meinaan tehdä sen jatkossakin.


Voi hyvin sinä,joka täällä piipahdat!
Palaillaan asiaan!


8 kommenttia:

  1. Kiitos, Sielunsisko, tästä postauksesta! <3 Kyllä tämä meidän juhlavuotemme on hurahtanut nopeasti ja pian ollaan vuoden lopussa. Tasan kahden kk:n päästä on jo joulupäivä.
    Hyvää lokakuun loppua ja marraskuuta Sinulle! <3

    VastaaPoista
  2. Piipe piipahti,kiitos!😊❤
    Kyllä,sielunsiskoseni,nopeasti hurahti juhlavuotemme,
    ihan hurjaa kuinka nopeasti tämä aika nykyään menee.Vasta oli kesä,ja nyt kaupat jo pullollaan joulusuklaita,koristeita ja joulukalentereita.
    Kiitos,mukavaa lokakuun loppua ja alkavaa marraskuuta!❤

    VastaaPoista
  3. Niin ihana postaus taas, kiitos ❤
    Minäkin helpotan tuntemaani maailmantuskaa mm. keräämällä roskia ja toivon, että esimerkkini herättäisi muitakin ajattelemaan, niin roskaamista, kuin yleensä toimiensa merkitystä luonnolle.
    Hauska tuo kuvauksesi Tilhestä :) Kyllä on taas tänäänkin tuuli tuivertanut ja nyt alkavat puut olla lähes lehdettömiä. Havupuut saavat nyt ansaitsemansa huomion aina kevään koittoon saakka, ja sen ne ovat ehdottomasti ansainneet, kuten tuo viimeisin kuvasi niin hienosti osoittaa ❤
    Sateiden raikastamaa lokakuun loppua ja mukavaa marraskuun alkua ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Ansku ihanainen!❤
      Siitä saa todella helpotusta tähän maailmantuskaan kun edes keräilee roskia omilta kulmiltaan.On kyllä jotenkin uskomatonta, kun metsässä näkee esim.retkipaikan,johon kaikki roskat on jätetty niille sijoilleen.Kun näin ruohonjuuritasolla ollaan piittaamattomia,mitä se sitten onkaan suuremmassa kuvassa...
      Keräillään me roskia,ainakaan mikään eläin ei niihin tukehdu tai saa niistä vaurioita.
      Meillä tuolla Saunalahden,Kirkkonummelle päin vievän sillan alla on paljon onkijoita.Ja sinne sitten jätetään niitä siimamyttyjä tuulen vietäväksi,vaikka joidenkin metrien päässä on roskiskin.
      Siima on pahinta laatua roskaa tuolla rannoilla.Kuinka moni vesilintu saa kuolion tai tarttuu siimasta kiinni johonkin ja nääntyy hengiltä.
      Vahva epäilyni sen Raimo-allinkin kanssa oli,että on saanut suolitukoksen jostain muoviroskasta,kun oli laihassa kunnossa.
      Vaikka kuinka yrittää yrittää olla ottamatta kaikkea surua luonnon asioista itseensä,vaikeaa se on,kun sitä luontoa niin kovasti rakastaa.
      Ihanaa lokakuun loppua ja alkavaa marraskuuta joka tapauksessa!❤
      On niin huojentavaa täällä kohdata hengenheimolaisiaan.
      Palaillaan taas!😊

      Poista
  4. On tavattoman hienoa, että meillä maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Loppusuoralla oleva syksykin on esittänyt kauniin ruskan ja siedettävät ulkoilusäät. (ainakin täällä)
    Paljon ehdit ahmia syysluontoa kuviisi ja myrskylintu saa sympatian. Se meinaa, tulkoon vaan, kyllä minä vastuksen annan.
    Meillä on maa valkoinen. Tavattoman vitkastellen on tänä syksynä lunta tullut. Tuskin tämäkään päivän vanha lumi on vielä pysyvä.
    Kiitos, minä voin hyvin ja samaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrskylinnun kuva sai kommenttisi myötä itselleni uuden merkityksen!
      Tulkoon vaan,kyllä minä vastuksen annan!
      Kun en ole ihan suurimpia tämän loka/marraskuun ajan faneja.😊
      Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä,että on hienoa kuitenkin,kun maisema meillä vaihtuu vuodenaikojen mukaan,se tuo aina oman tunnelmansa,missä kohtaa vuotta kulloinkin mennään.
      Ajatella,teillä siellä jo luntakin sadellut.Juuri juttelin sisareni kanssa,että alkaa olla taas ajat,kun sitä lunta alkaa toivoa,ettei olisi niin pimeää aamuisin ja iltaisin.
      Kiitos Aimarii,mukavia lokakuun rippeitä ja alkavaa marraskuuta sinne pohjoiseen!❤

      Poista
  5. Haikeus tulee katsoessa kuviasi ja lukiessani. Niin se vihreys vähitellen haihtuu, lehdet maahan putoaa. Nyt on todella kirkas häikäisevä auringonpaiste kulma/korkeus silloin kun aurinko paistaa.

    Kauneutta löytyy luonnosta kaikesta huolimatta. Valoa, varjoa, vesipisaroita, sumua, jäätä yms.
    Ihana on ulkoilla hieman viileässä mutta kuitenkin melko lämpimässäkin sääsä vielä.

    Kirjoitin aiemmin kommentin tähän postaukseen, taisi sensuuri poistaa.
    Tuli otettua kantaa ympäristö- ja ilmastonmuutokseen ehkä liian näyttävästi.;)

    Mukavaa marraskuuta! ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan harmi,jos kommmenttisi ei ole kirjautunut,olisin hyvin mielelläni vaihtanut mielipiteitä tästä aiheesta ja lukenut ajatuksiasi.
      Totta,luonnosta löytyy kyllä aina ihasteltavaa kauneutta,oli vuoden ajankohta mikä tahansa.
      Luonton taiteella on oma tarkoituksensa ja tyyli aina sopivaa vuodenaikaan nähden.
      Tällä hetkellä saa nauttia juuri noista mainitsemistasi.Varjoista,valosta tai sen puuttumisesta,vesipisaroista,sumusta jne.
      Tänään, Pyhäinpäivän sää on kolea täällä Espoon rantamilla,pitää pukea enemmän kuin edeltävinä päivinä,kun on ollut suht leutoa.
      P.s.ympäristö-ja ilmastonmuutosasioihin pitääkin ottaa kantaa näyttävästi!❤
      Kiitos Tarja,mukavaa marraskuuta!❤

      Poista