maanantai 30. tammikuuta 2023

Nappasin Anskun Tuulia ja Tyrskyjä-blogista tällaisen KOLME ASIAA-haasteen.

En ole viime aikoina ollut kovinkaan aktiivinen täällä blogissa,joten nyt on aika.

Juoksutan tekstin välissä kuvia,joita olen ottanut viime aikoina.


Kolme asiaa,joiden tekemistä olen lykännyt:

Voi että,eihän kolme riitä millään...😅

No,ensinnäkin olen lykännyt sen kymmenen kilon pudottamista,
jonka olen suunnitellut pudottavani kesään mennessä.
Juu,tiedän,ettei tule onnistumaan,
mutta jos lähtisi vaikka viisi,niin hyvä sekin!
Ylimääräiset kilot ovat minulle vain haitaksi ja lisäävät vaivoja,
joita minulla näin 61-vuotiaana alkaa olla muutenkin.
Myönnän,että olen lohtusyöjä ja suklaa maistuu talvipimeällä.
Harmikseni pidän talviaikaan myös kermaisista ruoista.
Ja läträän kermalla kasvisruokiakin.
Syön paljon vihanneksia ja salaattia,kokojyvää,pähkinöitä,marjoja jne.
 ja periaatteessa ruokavalioni kaikkineen on terveellinen,
mutta nämä mielihalu-ruoat eivät enää pala kehosta samaan tahtiin kuin nuorena.

Olen myös lykännyt tyttäreltäni saamani äiti kerro minulle-kirjan täyttämistä.
Päätän,että nyt täytän sen loppuun,mutta en saa kuin pari sivua aikaan.
Kirjan kysymykset eivät oikein vie minua mennessään.
Meillä ei oikein natsaa kirjan laatijan kanssa,
joten tuntuu vähän kuin koululäksyltä.
Kaipaisin hiukan erityyppisiä kysymyksiä,jotta innostuisin.
Tiedän,että jälkipolville on tärkeää jättää tällainen kirja itsestään,
joten,enköhän minä sen vielä täytettyä saa.

Lykättyä on tullut myös lääkärissä käyntiä.
Minulla on selvästi jalkapohjan kaari madaltunut,
aiemmin plantaarifaskiittikin vaivasi.
Virheasento aiheuttaa ongelmia mm.alaselässä.
Koronavuosina lääkäriin oli vaikeaa päästä,
ja nytkin julkiseen,kiireettömään terveydenhuoltoon jonot ovat pitkät.
Eli lykätty on lykkäämisen päälle.


Kolme asiaa joita kaipaan:

Kaipaan kesää ja maaseudulla oloa.
Todella paljon!
Kesäpaikkamme ei enää sovellu talvikäyttöön,
ja sattuu olemaan minulle se maailman rakkain paikka.
Joten,ymmärrettävistä syistä,
hyvästelen kesän joka vuosi murheissani ja odotan uuden alkua malttamattomana.
Kesäisin saan olla siellä,missä olen onnellisin.
Jos voittaisin lotossa,
navetan taakse nousisi pieni uusi pirtti,säädyllisin mukavuuksin.

Hyvin epätrendikkäästi kaipaan myös menneitä aikoja.
Aikoja,jolloin olin ajanvirrassa suvereenisti mukana,
keikuin iloisesti lastuna laineilla ja eteenpäin mentiin.
Tällä hetkellä tuntuu,että aika on ajanut minusta ohi jo mennen tullen,
minulle ovat jääneet suloiset muistot ajoista entisistä.
En saa mitään tolkkua tästä nykymeiningistä,
joten en haro kynsin hampain vastaan,
vaan elelen tässä sivummalla omaan olemiseeni tyytyväisenä.

Tämä kolmas on hassu,mutta tuli spontaanisti mieleen.
Kaipaan valkoisia tai vaaleita lautalattioita.
Sellaisia kuin vanhemmissa taloissa maalla.
Kärsin joka ainoa päivä järkyttävästä,punertavan kellertävästä mäntyparkettia imitoivasta muovimatosta,joka vuokra-asunnossani on.
Se pilaa täysin koko sisustuksellisen tunnelman johon pyrin.
Yritän peittää sitä matoilla,mutta näen sen kuitenkin reunoilla.
Jos asuisin asunnossa,jossa olisi vaaleat lautalattiat,
saisin kaiken näyttämään  niin paljon paremmalta.


Kolme asiaa,jotka olen pannut merkille:

Lasten hyvinvointi.
Hirvittää se,mitä kaikkea pienet ja vähän isommatkin lapset,
 joutuvat käsittelemään nykyaikana.
Heidän eteensä läiskästään niin paljon kaikkea,
johon he eivät ole vielä kehitysvaiheessaan valmiita.
Nykyään kaikki on esillä,koko maailma siinä tietokoneen näytöllä.
Suurin osa aikuisten maailmaan kuuluvia asioita.
Myös lasten fyysinen terveys askarruttaa.
Elintarviketeollisuus työntää kaikkea skeidaa,
energiajuomaa,pullamössövälipalaa jne.
Jo siihen,että kävelisivät kouluun,tuli helpotusta sähköpotkulautojen muodossa.
Ihmetellään huonoa kuntoa ja henkistä pahoinvointia.

Itsessäni olen pannut merkille sen,
että erityisherkkyyteni senkuin vain herkistyy,
mitä vanhemmaksi tulen.
Oman ajan -ja yksinolon tarve on valtava,
oman tilan hallinnointi tärkeää.
Tästä voin mainita esimerkkeinä asioita,jotka siellä päässä saattavat naurattaa.
Olen huomannut,että hiukan ahdistun jos joudun tilanteeseen,
jossa tieni kohtaa toisen ihmisen luonnossa niin,
että kummatkin tulemme esimerkiksi omia polkujamme tienristeykseen,
josta jatkamme samaa tietä eteenpäin.
Äh,jos hänellä on sama askelvauhti ja hän jää juuri siihen taakseni.
Kuulen hänen askeleensa ja pahimmassa tapauksessa hän pälpättää puhelimeensa siinä takanani kun yritän keskittyä luonnon ihanuuksiin.
Jään sitten muka kuvailemaan kamerallani ja annan toisen kulkea pitkälle eteenpäin,
ennen kuin itse jatkan tyytyväisenä matkaani,
tarpeeksi väljästi yksityistä tilaa ympärilläni.
Ihan oikeasti tämä huvittaa itseänikin,mutta minkäs teet...
Minulla on myös erityisherkkä iho ja varsinkin vatsan alue ei siedä mitään kiristävää tai puristavaa.
Jos joudun tilanteisiin,jossa minun on pidettävä esimerkiksi lantion alueelta hyvin  istuvia housuja,lasken minuutteja,että pääsen riisumaan ne pois.
Tämä piirre on ollut minulla aina,lapsuudesta saakka.
Alusvaatteet lentävät heti kun tulen kotiin,
päälle mukavan pehmeä kotimekko,joka ei kiristä mistään.
Yksineläjä voisi olla nakunakin,mutta se ei ole minun juttuni.😁

Olen myös pannut merkille,
että kevät on alkamassa!
Ulkona on jo tiettyä,kirkkaampaa valoa,
joka aavistelee uuden elämän alkamista luonnossa.
Tuulessa tuoksuu jo ihan hiukan keväälle.
Talitiaiset availevat ääntään.
Tuttu harakkapariskunta ei uskalla poistua päivystämästä kotipesänsä liepeiltä,
pajukon suojissa on niiden suuri risukasa-koti.
Hienoa pesäpaikkaa ei haluta menettää,
joten sitä on jo nyt puolustettava tarpeen tullen.
Näen ne joka päivä kymmenen metrin säteellä pesästä.


Kolme asiaa jotka tekevät minut iloiseksi.

Pieni tyttärenpoikani tekee minut aina iloiseksi.
Rinnassani on valtavan suuri lämpö ja rakkaus tätä pientä ihmistä kohtaan.
Kun he ovat luonani kylässä ja päikkäreillä makuuhuoneessa kuulen,
kuinka hän herätessään sanoo heti mummi,
avaa oven ja tepsuttelee sitten tukka pystyssä ja silmät vielä unisikkuralla luokseni.
Tekisin kaikkeni sen eteen,että hän saisi säilyttää valloittavan iloisuutensa tässä maailmassa.

Iloiseksi minut tekee sekin,että myös oma poikani on tulossa Suomeen.
Olemme nähneet toisemme viimeksi toissavuonna syyskuussa.
Ihanaa istua alas pöydän ääreen taas yhdessä,
kummatkin lapseni,äitini ja minä.
Sisareni ja minun lapsista kummallakin toinen asuu Kreetalla ja toinen Suomessa.
Siskonkin tytär tulossa keväällä Kreetalta sukuloimaan.

Iloiseksi minut tekee myös kaikki hyvät päätökset ja uudistukset,
jotka luonnon ja koti/tuotantoeläinten hyvinvoinnin eteen tehdään.
En voi käsittää ajatusta meidän ihmisten ylivertaisuudesta ja jotenkin muka etuoikeutetusta asemasta tällä pallollamme.
Kuinka lyhyt on aikamme täällä ja kuinka paljon pahaa olemme saaneet aikaiseksi.
Luonto on upea ja herkkä Eden,paratiisi täällä maan päällä.
Kunpa se ajoissa ymmärrettäisiin.


Kolme asiaa joita suosittelen:

Ensimmäisenä suosittelen instatiliä (soul.star.sanctuary).
Aloitan nykyisin jokaisen aamuni pienellä meditoinnilla.
Pistän kuulokkeet korviini,suljen silmäni ja kuuntelen hänen lauluaan ja kauniita,
eri äänimaljoilla ja helistimillä luomiaan ääniä.
Pääsen melkein joka kerta unenomaisiin svääreihin.
Alitajunnastani kumpuaa esiin kauniita asioita.
Milloin liikun ajatuksissani hitaasti kiemurtelevan savun lailla,
äänen mukana rakkaiden maisemien yllä maalla.
Milloin näen upeita värejä ja leijun niiden keskellä.
Rakkaita,edesmenneitä ihmisiä saapuu lämpimästi halaamaan.
Olen löytänyt tästä aivan uuden ihanan maailman.
Niissä lennän tai leijun näiden kauniiden äänien saattelemana.

Arkisempiin asioihin.
Suosittelen myös itsetehtyä rasvalevitettä.
En ole ostanut margariinia tai voimariinia enää pariin vuoteen.
Teen sen itse.
Vie yhteensä aikaa n.5 minuuttia.
Tässä ohje:


Pilko 100g(itse olen vähentänyt määrää n.90grammaan)
voita kulhoon,lisää yhteensä desi kasvisöljyjä.
Itse käytän desiin oliiviöljyä,jotain pähkinäöljyä ja seesamiöljyä.
Suola maun mukaan.
Anna lämmetä huoneenlämmössä talviaikaan noin tunti,
kesällä riittää puolikin tuntia.
Laita desi kylmää vettä jääkaappiin.


Vatkaa sähkövatkaimella seosta täydellä teholla pari minuuttia niin,
että seos alkaa vaaleta ja kuohkeutua(sama kuin vaahdottaisi kakkuun munaa ja sokeria)


Ota vesidesi jääkaapista ja norottele se rasvaseokseen,
vatkaten samalla miedolla teholla.
Jatka sitten vielä minuutti täydellä teholla vatkaamista,
kunnes seokseen jää selkeitä pyörteitä pintaan.


Kaavi seos rasiaan ja laita jääkaappiin kylmimpään osaan jähmettymään.
PALJON maukkaampaa kuin valmistuotteet!
Saat valita itse esim.öljyt makusi mukaan,
valmistuotteissa aina samaa rypsiöljyä.
Kesällä ihana lisätä esim.yrttejä mukaan.
Suosittelen edes kerran kokeilemaan kuinka helppoa tämän teko on.


Kolme asiaa jotka haluan tehdä pian:

Olen ystävättären kanssa menossa kirpparille myymään ensi sunnuntaina.
Pian on koottava myytävät kokoon.
Tällä kertaa aion TODELLA päästä niistä eroon,
olen aulis tinkimiseen ja vien myymättä jääneet suoraan kierrätyskeskukseen.
Haluan nurkista nyt turhan pois.

Haluan myös tehdä entistä pidempiä kävelylenkkejä,
 kun kelit alkavat olla taas suotuisammat.
Pidennän nykyisen tunnin puoleentoista päivittäiseen ulkoiluun.
Ja helmikuun ensimmäinen päivä alkaa ketodieetti,
jolla saan aina painoni hyvin laskuun.
Viimeksi joitakin vuosia sitten kymmenen kiloa lähti talven aikana,
pelkän leivän,pastan ja riisin boikotoinnilla.
Kun kiloja on karissut,lisään kokojyväviljan takaisin ruokavalioon.

Tässä kohtaa voisi ehkä jättää sanan pian pois,
mutta tulipa nyt tämäkin mieleeni,
joten lisään sen tähän kolmanneksi.
Suvussani on altzheimerin tautia.
Vaikka tietysti toivon,etten itse siihen ikinä sairastu,
olen saanut päähäni kirjoittaa itsestäni käyttöoppaan.
Käyttöoppaalla tarkoitan ohjekirjaa,
josta selviää mistä pidän ja mistä en.
Mikä tekee minut onnelliseksi ja mitä toivon,
jos vanhuudessa tulee aika,jolloin en itse pysty sitä enää sanomaan.
Musiikkikappalelista,mieliruoat,maininta tuoksuherkkyydestäni,
luonto-ja eläinrakkaudestani jne.
Uskon,että minulle mukavat asiat tavoittaisivat minut jollain tasolla edelleenkin,
ja minulle epämiellyttävät asiat voitaisiin minimoida.
Toivottavasti kukaan ei tätä kauhistele,
itse suhtaudun tähän kuin mihin tahansa ennakoivaan asiaan elämässä.


Tässä kohtaa tämän haasteen ympyräkin sulkeutuu.
Jos en tee tuota ohjekirjaa nyt piakkoin,
se lykkääntyy ja jää vielä tekemättä.

Toivottelen mukavaa viikonjatkoa ja alkavaa helmikuuta!


10 kommenttia:

  1. Kiitos kiehtovasta pohdinnasta.
    Ei ihan hetkessä ruokavalio muutokset tapahdu.
    Kerman, voin ja suklaan olen onnistunut karistamaan ruokavaliostani.
    Jos tarjolla pannulla paistettua ja lisänä vielä kermaa tunne etten pystyisi syömään. Elimistö reagoi herkästi kun tottunut rasvattomaan, käristämättömään ja myös sokerittomaan ruokaan.
    Hiilihydraatit hedelmistä, marjoista ja ruisleivästä.

    Pyysin äitini aikoinaan kirjoittamaan omasta elämänkaarestaan.
    34 sivua hän kirjoitti. Lohdullista (pois nukkunut) rakkaudellista on ajoittaan lukea hänen kertomaansa.
    Jalan holvikaaren alentuma aiheuttaa monenlaista vaivaa.
    Plantaasifaskiittia ja alentunutta holvikaarta ja sen aiheuttamia vaivoja olen korjaillut Intersportin FootBalance QUICKFIT BALANCE pohjallisilla.
    Niiden lisäksi noin puoli senttiä korottavat kantapää pohjalliset.
    Vei viikon pari että tottuin noihin hyvin muotoiltuihin pohjallisiin. (En esivalmistele kuumentamalla vaan suoraan laitan kenkiin.) Jalat kipeytyi aluksi.
    Kyllä on auttanut. Kaikissa kengissä käytän noita pohjallisia.
    Lisänä myös muutamia jumppa liikkeitä ollut avuksi.

    Onneksi sitä on voinut löysätä oravanpyörästä, kiireet on takana.
    Sivusta hyvä seurata nyky menoa, liiemmin siihen puuttumatta.
    Aamut alkaa puolimakuulla lepotuolissa kirkasvalolampun loisteessa. Mielikuvat leijuvat usein korven hiljaisuuten järven rannalle. Siellä on niin hyvä olla. :)
    Välillä kuljen lämpimänä aurinkoisena kesäpäivänä mänty metsässä suopursun tuoksussa.

    Mukavaa alkavaa helmikuuta sinulle.❤︎





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,lämmin kiitos itsellesi kommentistasi!❤
      Kuulostaa siltä,että olet saanut ruokaremontin hyvin tehtyä,jos elimistö jo reagoi vääränlaiseen ravintoon,hienoa!
      Se ei tosiaan hetkessä tapahdu tämä loppuelämän muutos,mutta sillä tiellä minäkin olen.
      Täysjyvä ruisleipä on minunkin herkkuani,mutta aion pistää senkin nyt hetkeksi sivuun,koska viljaton,perunaton ja riisitön ravinto karisuttaa itseltäni helposti kiloja.
      Ja tietenkin sokeriton.
      Minä en välitä juurikaan hedelmistä,mutta marjoja rakastan!Puolukoita ja mustikoita tulee syötyä joka päivä.

      Voi kuinka ihanaa,että sinulla on tuollainen kirja,johon äiti on kirjoittanut elämästään.Minulla on äitini kirjeitä isälleni,kun olimme maalla äidin kanssa, ollessani pieni vauva ja isä oli töiden takia kaupungissa.
      Korvaamattomia asioita.

      Iso kiitos vinkistä,noista pohjallisista!Taidan hankkia itselleni!Minulla on kyllä apteekin pohjalliset plantaarifaskiittiin,mutta nyt tarvitsen kaarta tukevaa pohjaa kenkiini.

      Oli mukavaa lukea sinun hiljaisesta aamurutiinistasi.
      Kun on rauhassa ja hissukseen,mieli vaeltaa mukaviin paikkoihin.Minäkin sain suopursun tuoksun heti nenääni kun luin kauniin kuvauksesi mielikuvaretkestäsi.En kuuna päivänä enää kaipaisi työelämän oravanpyörään,olen enemmän kuin tyytyväinen nykytilanteeseeni.
      Varsinkin juuri kiireettömiä,hiljaisia aamuja rakastan.

      Mukavaa helmikuun alkua sinne sinulle Tarja!❤

      Poista
  2. Piti ihan kahteen kertaan lukea tämä hienoja ajatuksia täynnä oleva tekstisi, kun kertalukaisulla en saanut puoliakaan painettua mieleeni. Samaistumispintaakin löytyy todella paljon, joten sielunsiskous sai lisävahvistusta. Kirjoitit niin elävästi ja monista asioista myös hauskasti, että tätä oli erittäin mielenkiintoista ja viihdyttävää lukea :)
    Täällä toinen erityisherkkä, ja juuri tänään juteltiin ystäväni kanssa puhelimessa miten oma aika, yksinolo ja hiljaisuus/ luonnon äänimaailma, ovat tulleet iän myötä aiempaa vielä huomattavasti tärkeämmiksi. Kiitos tuosta instasuosituksesta, menee kokeiluun heti huomenna!
    Haluan puolestani vinkata sinulle, että mm. muistiliiton sivuilta löytyy valmis hoitotahtolomake, joka on minusta todella hyvä ja kattava malli mainitsemasi käyttöohjeen/ohjekirjan laatimisen pohjaksi. Sitä hyödynsin itse, kun vastaavan manuaalin kirjoitin :)
    Tosi kiva kun nappasit haasteen vastaan ❤ Hyviä helmihetkiä Sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sielunsiskoseni!❤😊
      Vähän ajatus poukkoili siellä täällä kirjoittaessa,niin käy usein kun innostun,mutta ihanaa,jos löysit samaistumispintaa.
      Meidän erityisherkkien elämä on ajoittain hiukan hankalaa,mutta en antaisi syvästi tuntevan piirrettäni mistään hinnasta pois.Aallonharjalla tukka hulmuten,tai pohjamudissa,niinhän se hiukan menee.Kaiken maailman murheet on välillä raskasta kantaa kun lukee toisiakin niin tarkasti,ihan kun omissa ei olisi tarpeeksi.😁
      Siksipä on saatava olla usein omassa seurassaan ja rauhassa lataamassa ylivirittyneitä akkujaan ja tuntosarviaan.
      Voi kun tykkäisit tuosta instatilistä,hänen tuottamansa äänet rauhoittavat niin syvältä juuri erityisherkän mieltä.
      Olen kovasti kiinnostunut tällä hetkellä näistä äänimaljoista ja niiden synnyttämästä intuitiivisesta tunnetilasta.
      Ou jes,kiitos vinkistä,täytyy käydä tutkimassa tuo pohja.
      Ja oli niin helpottavaa lukea,että en ollut yksin tuon ajatukseni kanssa kirjata ylös toiveitani,jos joudun tilanteeseen,että en pysty ilmaisemaan itseäni.Mietin,että pistänkö tähän mainintaa tuosta ollenkaan,mutta sitten ajattelin,että minähän tässä kirjoitan omista ajatuksistani,jos toiset kummaksuvst,niin en voi sille mitään.😊
      Ihanaa helmikuuta Ansku,palaillaan taas!❤

      Poista
  3. Mahdottoman mukavaa oppia tuntemaan Mirjam-Matildaa hieman lisää, vaikka ennastaankin olet valottanut omaa persoonaasi.
    Minä en koe itselläni olevan isoja projekteja, jotka olisin lykännyt. Olen isoimmat haaveeni toteuttanut ja täyttyy todeta, että hinnakkaaksi ovat tulleet.
    Terveysongelmia ja -huolia minulla on ollut ja on yhä. Tällä kertaa tosi vähemmän. Liikunta auttaa.
    Kuten sinä, niin minäkin haen rauhoittumista luonnosta ja hiljaisuudesta. Jos jotain haluaisin vielä tehdä, ennen kuin vielä pystyisin, niin haluaisin issikkavaellukselle talvimaastossa!
    Sen verran toki yritän huolehtia, ettei painoni kasva liiaksi, ettei minua huolittaisi islannin ponin selkään.
    Herkuttelijahan minä olen, mutta sallin sen itselleni ja hemmotelen itseäni, milloin ja miten siltä tuntuu.
    Nyt otan vaarin sinun meditointivinkistäsi. Haluan päästä sfääreihin leijailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,mukavaa kuulla,että olen valottanut täällä persoonani.❤
      Ja todella hienoa,että olet pystynyt toteuttamaan projektit omassa elämässäsi,vaikkakin kerrot niistä korkean hinnankin maksaneesi.
      Arvostan ihmisiä,jotka tarttuvat tuumasta toimeen ja kulkevat rohkeasti unelmiaan kohti.
      Liikunta auttaa moneen vaivaan,sen olen itsekin huomannut!
      Jos esim.kärsin ajoittain noidannuolesta,alkulenkki tuntuu kipeältä,mutta lihasten lämmettyä,kotiin tultaessa jo tuntuu niin paljon paremmalta.Jos noidannuolen kanssa käy makoilemaan,vaiva pitkittyy.
      Toivon,että pääset vielä issikkavaellukselle,uskon,että varmasti ihana elämys olisikin!
      Pikkulikkana kävin alkeiskurssin ratsastuksesta ja juurikin poneilla.
      Taitaa melkein jokaisen tytön kasvuun jossain vaiheessa kuulua innostus hevosiin.
      Minä sitten pelästyin ja lopetin tämän harrastuksen kun kerran jäin ison eläimen ja seinän väliin pilttuussa kun olin sitä harjaamassa,taisi tuo vaistota,että minua hiukan jännitti.
      Sittemmin koirainnostus vei mukanaan.
      Toivottavasti pääsit svääreihin.Minä yllätyin,miten alintajuntani rupesi työntämään näkymiä kun silmät suljettuina kuuntelin kauniita ääniä.Jälkeenpäin tuntuu ihanan rentoutuneelta.Tuntuu,että jokainen lihas rentoutui session aikana ja mieli sai kaunista ravintoa.
      Ehkä siinä jotenkin puhdistuu sielultaankin,kun antaa sisältään kummuta asioita valtoimenaan.
      Mukavaa helmikuuta sinne pohjoiseen päin Aimarii!❤

      Poista
  4. Tekstisi soljuu mukavasti kuvien lomassa. Viihdyttävästi ja uudelleen äärelleen kutsuvasti. Pientä nappisilmää tuossa ruudun oikeassa yläkulmassa olen monesti ihastellut. Leijaiillaan kevättä ja kesää kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,leijaillaan,ihanaa,kiitos Piri!❤
      Tosin talvi tuli ryminällä takaisin,mutta viikon päästä on jo maaliskuu,kyllä ollaan ihan kohta kevään korvilla.😊
      Äiti ja isä käyttivät oikein valokuvaamossa,kun meillä oli alakerran kivijalassa valokuvausstudio,kun asuimme Mannerheimintiellä Helsingissä elämäni 5 ensimmäistä vuotta.Vähän ujo tyttönen siinä yrittää poseerata valokuvaajan pyynnöstä.
      Kuulun sukupolveen,jonka kaikki varhaislapsuuden kuvat ovat mustavalkoisia.Ensimmäisissä värikuvissa olen vissiin jotain kymmenen/11 vanha.
      Mukavaa maaliskuuta sinne sinulle!❤

      Poista