Lounasta mukaan hakiessani sain myös ihanan annoksen rauhoittumista kiinalaisessa ravintolassa.
Joku ehkä tietää kertoa minulle, mikä on se kielisoitin, joka soi niin haikeasti ja mieleen tulee riisipellot ja ne kauniit viuhukattoiset talot kiinamaisemassa?
Odotin annokseni valmistumista ja otsani ympärille hiipi se täydellisen tyyneyden ihana panta musiikkia kuunnellessani.

Kotona iltasella sitten hyrskynmyrskyn.
Iski elliin ihan kunnon vanhanaikainen sisustusvimma.
Muutti taas paikkaa useampikin huonekalu ja nyt on niin piristävän uutta kotona.
Hassua, miten samat tavarat eri paikoissa ja erillailla aseteltuina näyttävät freesiltä.
Tein siinä järjestellessäni myös suloisen löydön, kun kreikkalaisen lastenkirjan välistä tipahti  joskus vuonna annodomino kuivumaan laittamiani ruiskaunokkeja.
Niistä täytynee tehdä taulu.

Vaikkakin tuuli vankasti, oli ihanan aurinkoinen syyspäivä tänäänkin.

Syksy tuoksui laskeneen auringon jälkeiselle kylmälle ja puulämmitteiselle saunalle eilen, kun kuljin Kökkelin pientaloalueen läpi viikonlopun viettoon.
Nykyhetken lisäksi tuoksut lennättävät minut usein aiempiin aikoihin, hetkiin siellä.
Eilinen tuoksukin kuljetti minut Kreetan vuorille.Talvikuukausien kosteaan koleuteen, palavan puun tuoksuun uinuvan pikkukylän raitille.
Olimme perheen kesken korjaamassa saksanpähkinä satoamme.
Helposti sain tuoreen pähkinän öljyisen ja muhevan maun suuhuni.

Tämänpäiväinen sää on rauhallinen ja märkä.Roikkuva tunnelma.

Naistenlehdestä poimimani Lauri Tähkän sanoman myötä toivottelen kaikille hyvää viikonloppua! <3

"Kun maailma mylvii ympärillä,pitää luonto maadoitettuna elämässä.Eilen olin sienimettässä.Käyn mettässä edelleen lähes päivittäin.
Tuijotan taivasta ja pohdin päivän tapahtumia.
Metsä tuo rauhan ja levollisuuden tunteen."

 Blogger Recognition Award

                                            

Homman nimi on seuraavanlainen: 

1. Kirjoitan postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

 tuultajatyrskyja Ansku soi minulle ihan uskomattoman kunnian ja nimesi blogini mukaan.

Enpä olisi puolitoista vuotta sitten villeimmissä unissanikaan moista uneksinut, kun aloitin

blogini pidon.

Sain alussa hyvin hataraan tekniseen osaamiseeni apua tyäpaikallani eräältä nuorelta mieheltä,kiitos kovasti Harald!

Hänen opastuksellaan sain blogipohjan luotua ja aloin vimmatusti opetella työkalujen käyttöä ja kuvien lataamista ym.

Uusi harrastus imaisi kokonaan mukaansa.

Kuinka jännittävää oli kirjoitella niitä ihan ensimmäisiä postauksia.Blogi oli koko ajan mielessä ja

ideoita kumpusi loputtomasti.

Päiväkirjahan blogi alusta lähtien on ollut. Nykyään sen ympärille on muodostunut erittäin tärkeä yhteisö.

Kuinka upeaa on vaihdella mielipiteitä ja lukea muiden samanhenkisten blogeista ajatuksia ja ihastella kauniita kuvia.

Aloittelijalle antaisin ohjeeksi vain aloittaa! Ja pysyä persoonallisena, omana itsenään.

Minä ainakin pidän siitä, että jokaisella on oma leimansa ja tyylinsä.

Ansku  tuultajatyrskyja blogista sai minut tänään hyvällä tavalla pois tolaltani.Miten voi harmaa

arkipäivä muuttua kertaheitosta juhlagaalaksi.

Pieni ihminen liikuttuu sydänveriään myöten odottamattomasta huomioimisesta ja niin koskettavan kauniista sanoista.

Ansku on niin monasti suonut minulle tätä hänelle luontaista lämpöään. <3

Näiden sanojen saattelemana allekirjoittanut vetäytyi hetkeksi takavasemmalle vetistelemään:

"Ensimmäiseksi haluan nimetä Mirjam-Matilda-blogin, jossa ihanainen Mirjam-Matilda maalailee taitavasti mielikuvia kauniilla sanoillaan ja kuvillaan. Blogi on tulvillaan positiivista asennetta, rakkautta luontoa, eläimiä ja yleensäkin elämää kohtaan, mukana myös maalaisromantiikkaa ja pohdintoja elämän pienistä ja suurista asioista. Mirjam-Matildan kanssa tunnen ihan erityistä sielujen sympatiaa."

Ansku omassa blogissaan kuvaa uskomattoman kauniisti rakastamaansa vesistöä,niin merta kuin sisävesiäkin.Erityisesti veneilystä pitävät varmasti omivat tämän blogin omakseen ja pääsevät Anskun ja kipparin matkaan todella kauniisiin maisemiin.Hän jäi minulle mieleen heti ensi kohtaamisella täällä blogimaailmassa erittäin syvästi tuntevana ja kauniina sieluna.

Kiitos Ansku! <3

Ensimmäiseksi omaksi valinnakseni nimeän Sirpan kuvien tarinaa blogin.(en yhtään ihmettele, jos hänet on jo moni muukin nimennyt)

Sirpan makrokuvat ovat omaa luokkaansa, enkä väsy niihin ikinä.

Hänen kauneudentajunsa ja huumorinsa uppoavat minuun,kuin veitsi voihin.

Sirpa katsoo usein hyvin lähelle ja tarjoilee meille muille uskomattomia kuvakulmia mm. ötököistä.

Sirpaan voin aina luottaa, jos tarvitaan hyönteisten, lintujen ja kasvienkin nimiä.

Hän on ollut minulle paras biologian ope ikinä! Sirpan matkassa pääsemme myös ulkomaille ja tuliaisina ehtaa Sirpa-tasoista matkakuvastoa.

Sirpa oli ensimmäinen, joka löysi blogiini ja toimi siltana pääsyyni tähän blogiyhteisöön, johon nyt tunnen kuuluvani.Hänen bloginsa kautta ihmiset löysivät myös minun blogiini.Koen Sirpan ehdottomasti tietynlaiseksi mentoriksi tällä taipaleellani.

hetkenheijastuksia blogin Seijan nimeän seuraavaksi.

Seijan luona on aina taiteellinen tunnelma.Hän kertoo hyvin paljon kuvillaan ja jättää

lukijalle hiukan salaperäisellä tavallaan tien avoimeksi kohdata hänet siellä  rivien välissä.

Minulle soi aina sello, kun vierailen Seijan luona,hänen bloginsa yllä leijuu tyylikäs ja rauhallinen tunnelma. Mukaan kuvaan kuuluvat ehdottomasti teehetket, mitä tunnelmallisimmissa paikoissa.

Uusi postaus Seijalta saattaa tulla vaikka toiselta puolelta maailmaa täysin ylätyksenä, jos et ole huomannut tulkita sieltä Seijan edellisten postauksien merkeistä tulevaa.

Ja tiedän, jos kulkisin hänen kanssaan oikeasti jossain,hän takuuvarmasti huomaisi samat hahmot, kuin minäkin, ne jotka jäävät suurelta osalta huomaamatta.Kuulumme hahmopongareihin kummatkin.

Seijan kanssa meillä on melkein yhtä pitkä yhteinen matka täällä blogimaailmassa, kuin Sirpankin kanssa.

Ehdottomasti haluan nimetä myös Päivin villaairisranta blogista. (en tiedä, keitä kaikkia on jo nimetty ja Päivikin saattaa jo olla mukana)

Kun Päivin blogi aukeaa, yleensä aina ensimmäiseksi huokaan syvään. Päivillä on ihan uskomattoman kauniit kuvat! Varsinkin villasta sisältä otetut ovat ihan sisustuslehti- tasoa.

Hän asuu unelmavillassa meren rannalla.

Päivin pihalla vierailee paljon villieläimiä, joita hän onneksemme myös kuvailee .

Hyvin hyvin visuaalinen,luonnon rakastajan pitämä blogi.

Päivi ei postaile päivittäin. mutta sitäkin suuremmalla innolla aina syöksyy katsomaan, mitä ihanaa tällä kerralla, kun uudesta postauksesta tulee vihiä.Näitä postauksia todella kannattaa odottaa.

Hannele ruusukumpu blogissaan kuvailee ihanasti naisen jokapäiväistä elämää.

Hänen postauksiensa aiheisiin pystyy helposti samaistumaan ja mukana häärii tai köllöttelee aina ihku ihana Niilo- nappisilmä.Hannelen luona pääsee usein nauttimaan kukkaloistosta, jota hän mielellään kuvailee.Hannele kuuluu meihin luonnon ja eläinten rakastajiin. 

Ninnu kuvittelunilo blogissa on yksi tuoreimmista tuttavuuksistani.

Taiteellisesti lahjakas nainen,jonka blogista pidän tosi paljon.

Hänen postauksissaan pääsee usein ihastelemaan Ninnun omia maalauksia ja piirroksia.

Ja myös täällä mukana  kaksi ihanaa karvakuonolaista, jotka seikkailevat myös emännän

töissä.

Tässä blogissa on herkkä fiilis, kuin myös Ninnun töissä.

sivukujilta blogin Satu on mestari  pysähdyttävän kauniiden kuvien postaajana.

Ne kertakaikkiaan lumoavat ja niihin jää kiinni.

Satu myös leikittelee sanoilla ja lauseilla taidokkaasti.

Hänen postaukseksensa eivät koskaan jätä kylmäksi.Hänen kirjoituksiaan jää aina mietiskelemään.Tässä blogissa on hyvin vahva oma leima.

Bloggailemisiin ja hyvää yötä! <3

Jos nuo pienet linnuntirpuset,
talitiaiset ja varpuset.
Jos ne eivät tee elettäkään lähteäkseen lajitovereidensa tapaan kylmän alta pois, vaikka hyytävä syystuuli niitä tuolla riepotteleekin, ja vaikka pikkuruiset hentoiset jalkansa vähintäänkin huopatossut tarvitsisivat tuleviin öihin.
Jos ne taas aikovat kaiken  kestää, niin sitten kestän minäkin!
Vaikka tämän viikonlopun luihin ja ytimiin mennyt kylmä tuuli muistutti mieleen sen, mitä tässä taas tuleman pitää.

Hyvää alkavaa viikkoa! <3

Horsman kauneutta kukinnankin jälkeen.

Olen ruosteen ja harmaiden lautojen ikuinen ihailija.

Karvajalka kiipes langalle.

Pakuria menossa kohta kuivuriin.

Vähäiseksi jäi suppissato tänä syksynä.

Metsä, rakas ystävämme.

Pelastin reppanat pakkasyön alta maljakkoon.

Jos oli edellisen postaukseni aiheena ollut aamu upea, niin hyvänä kakkosena tulevat kyllä nämä kultaisen auringon illat maalla.
Viime viikonvaihteessa niissä oli erityistä valoa ja kuulautta, koska öistä oli tulossa hyvin kylmiä.

Iltaisin tykkään käydä vanhassa tallissa, jossa Ville-papan kaksi hevosta aikoinaan eleli. Ensin Valtti, myöhemmin Raiha.
Taisi olla raisumpi Raiha, joka on seinästä jyrsinyt oivan palasen tylsistyessään.
Sileäksi kaluttua pintaa pitää aina hipaista.Siinä se lovi vielä on, vaikka hepoista on aika jättänyt ainakin 40 vuotta sitten.
Ikkunasta työntyvä laskevan auringon valo maalaa arkiset halkopinotkin uskomattoman kauniiksi.
Täällä asustaa satavarmasti tallitonttu ja se sytyttää pienen lyhdyn,kun kukaan ei ole näkemässä. :)

Ensimmäinen pakkasaamu.

Hetkiä, joina osaa olla vain kiitollinen kaikesta. Luonnon yltiökauneudesta, siitä, että juuri tänä aamuna heräsin maalla niin aikaisin ja sain kokea jotain näin sykähdyttävää.
Nouseva aurinko,usva ja hallamaa...ajattelin, että nyt kun vielä joutsen lentäisi yli,pyörtyisin. 
Ja samassa sain terveiset "toiveiden täyttö-maasta"
Räppäsin sen ylilennosta kuvan ihan vain siksi, että minulla on todiste siitä, etten nähnyt unta.En halunnut uhrata kuvaamiseen aikaa zoomeilla ym. vaan ihastella sen lentoa ja katoamista tumman metsän taakse.
Syksyn kauneus on pyyhkinyt nyt kesän muiston mieleni sopukoihin,
en ikävöi sitä enää.