Jää hyvästi jää.

Älä jää.

En jäänteitäsi kaipaamaan jää.

Sula jää,

häädä hyvä maaliskuu jää!

 

Tällaisia pyörittelin mielessäni,

kun kaihoisasti katselin ikkunasta aurinkoista säätä.

Mutta,kulkuväylät kiiltelivät puhtaasta jäästä...

Ei uskoisi,että tämän sanon,

mutta onneksi ilmeisesti tulossa rutkasti lunta huomenna.

Ehkä se levittää jään päälle taas kuljettavan keton.

Jos ei harmittavan liukasta keliä oteta lukuun,

(toivun noidannuolesta,enkä uskalla mennä ottamaan riskiä,

että selkä nytkähtää liukastumisen tähden)

niin tämä ollut kyllä huomioitava viikonloppu monelta kantilta.

Aivan mahtava saldo olympialaisista suomalaisilla.

Sisko sanoi hyvin,että mentiin Norjankin ohi kultamitalleissa,

kun jokainen Leijona sen kirkkaimman mitalin kaulaansa sai.

Olihan huikea aikainen aamu!

Sain aivan ihanan ystävänpäiväkortin aiemmin.

Rakastan puita,

ja tässä kortissa-pikku tonttusten lisäksi,oli niin mielenkiintoinen teksti katajasta,

että pakkohan se on täällä jakaa.

Lauantaina,saunapäivänä,päätin nauttia fetasalaatin lounaaksi.

Tarkoitus oli tasoittaa kaloreita iltaa varten.

Halusin kokeilla kasvispohjaista juustoraastetta saunanjälkeiseen pizzaan.

Salaattiin laitoin valkosipulikrutonkien lisäksi vielä pari paloiteltua kalapuikkoa,

joten tuli siihenkin niitä hiilareita jonkin verran.

Pizzaan tein tuoretomaattikastikkeen sekoittamalla tomaattipyreen sekaan hiukan oliiviöljyä,basilikaa ja valkosipulia,suolaa ja hyppysellisen sokeria.

Pizzaan viipaloin pakkasesta pari joulukinkun siivua,

pojan Kreetalta lähettämiä oliiveja, kuivattuja herkkutatteja liotettuina, oreganoa.

Ja sitten siihen kasvispohjaiseen juuston korvikkeeseen...

Paistoin pizzaa aluksi muiden täytteiden kanssa melkein valmiiksi,

otin uunista ja lisäsin raasteen,suljin uunin ja annoin hetken vielä muhia jälkilämmössä.

Ja tuota noin...

Se mielikuva pehmeästä, sulaneesta juustosta ei tässä nyt oikein toteutunut.

Hyvin mielelläni kokeilen maitoa ja lihaa korvaavia tuotteita,

mutta pizzaan laitan kyllä vastedes ihan ehtaa juustoa,

sen harvan kerran kun sitä teen.😉

Tämä juustonkorvike jäi kovaksi kalvoksi pizzan pintaan.

Ihan syötävää silti,ei siinä.

Kuuskymppisen turvonneet silmäluomet ilkkuivat aamupeilistä kuudelta,

kun herätyskello ilmoitti finaalilätkän alkavan,

"että söit sitten illalla suolaista pizzaa".

Laitoin suurimman osan tänään pakkaseen ja tein itselleni yhden herkkuruoistani,

lämpimän salaatin kahdesta perunasta,kahdesta porkkanasta,kahdesta parsakaalinkukinnosta ja kahdesta kananmunasta.

Kylkeen fetaa ja päälle oliiviöljy-sitruuna kastike.

Eilen oli mahtava iltataivas!

Hyvä Leijonat!🥇🇫🇮

Mukavaa alkavaa viikkoa!

❤

 

Seurasin tänään tuota harmautta ja sakeaa lumisadetta ikkunasta,

pyysin isän budhalta mielenvoimaa ja sietokyky-toleranssia.

Sitten aloin katsoa kesävideoitani ja jopas tuli kiva fiilis!

Muistatko, miltä kuulostaa kun tuuli havisee puiden lehdissä?

⬇️

Viikonjatkoja!

☮

Jos lähtisi kaivamaan ja tutkimaan tätä Espoon tämänhetkistä lumipeitettä samalla tavoin,

kuin arkeologi tutkii maakerrostumia,

sieltä paljastuisi jos jokunen sula ja pakkaskerros päällekkäin.

Toissapäivänä luisteltiin ystävättären kanssa kävelytiellä eteenpäin,

eileniltaisen lumipyryn jälkeen tänään oli taas hyvä kävellä ja aurinkokin paistoi upeasti!

Sää on muuttunut varmasti ainakin viisi kertaa viikon aikana.

Voi mahotonta,mitä konserttia tiaiset tänään pitivät!

Puiden oksilta tippuivat vesipisarat auringon sulattaessa lunta,

ja maassa uusi lumi oli röpelöllä puiden ympäriltä,vesipisaroiden tippuessa sinne.

Tämä talvi on omasta mielestäni ollut to-del-la pitkä.

Ehkä vaikutusta sillä,että on kaksi raskasta koronavuotta takana,

ja siitä johtuen ollut elämä erilaista ja erikoista.

Nyt ollaan kuitenkin aivan ensimmäisen kevätkuukauden korvilla.

Omissa ajatuksissani edessäni häämöttää kaunis turkoosi pariovi,

jonka luo ihan kohta pääsen,

kunhan hetken vielä jaksan kulkea.

Ihan kohta saan avata lukon,

kääntää kahvasta ja työntää ovet syrjään rehvakkaasti,

yhdellä heilautuksella.

Sieltä oven takaa paljastuu sitten se pikkuhiljaa vihertyvä kevät,

lintuauroja lentää ovinäkymän taustalla ja aurinko paistaa!

Huokaisen syvään ja astun ovesta sisään alkukevään maisemaan,

riisun ja heilautan talvitakin olkani yli ja otan pari juoksuaskelta ja huudan

JIPPII!!!

Vielä hetki kuitenkin ihastellaan pupujen jälkiä lopputalven hangilla,

pitkiä varjoja pajukoissa.

Sää jälleen muuttumassa harmaaksi iltaa kohti mentäessä,

huominen keli taas uusi yllätys.

Mukavaa viikon jatkoa!

❤

Onhan tämä helmikuun sää ollut melko fantastinen!

Hyvä kun pääsee kameran kanssa eteenpäin kävelylenkeillään.

Aurinko paistoi takaani ja oli pakko pysähdellä jatkuvasti katsomaan,

miltä jo ohitettu maisema näytti pidemmältä.

Punaiset posket ja virkistynyt mieli,

kummatkin kotiinvietäväksi ulkoilun jälkeen.

Eilisen,kolmannen koronarokotuksen jäljiltä hiukka hönttä olo tänään,

joten virkistyin näitä eilisiä kuvia plärätessäni tänne.

Ensimmäisestä rokotuksesta en saanut mitään tuntemuksia,

toisesta lievän päänsäryn ja etovan olon ja pistokohta kipeytyi vähän.

Sama nyt kolmannen kanssa,ilman sitä käden kipeytymistä.

Vertaisin tätä tuntemusta aamupahoinvointiin raskaana ollessa.

Keskimmäisen rokotuksen kanssa kesti ensimmäisen illan,

tällä kertaa vielä seuraavankin päivän.

Hieman huolestuneena katselen säätiedotteita,

että vievätkö tulevat lauhat taas mennessään tämän talven ihmemaan.

Jos näin,niin jatkaisi sitten suorilta kunnolla keväistymään,

kelien edestakaisin sahaaminen ei ole kivaa.

Kyllä minä mielelläni pitäisin tämän vallitsevan sään helmikuun ajan.

 

 

Loppukevennyksenä.

Paljastus...

Eräs nimeltä mainitsematon,amerikkalainen julkkis on salalomalla ihastelemassa kunnon talvea Suomessa!

Hienotunteisesti kävelin ohi,kun hän yritti piilotella lumikinoksen takana.

Toisiakin räpsyripsiä kohtasin.

Mukavaa helmikuista viikonloppua!

❤

Ei tätä maata

auringon takia rakasteta

-pimeä täällä pitää valtaa

ja sen keskellä kahlaa kansa

jolle sisu on syntymämerkki.

Ei tätä maata

lämmön takia rakasteta

-pakkanen täällä on kuninkaana

ja sen sylissä palelee kansa

jolle sitkeys on veressä peritty.

Ei tätä maata

kesän takia rakasteta

-talvella täällä on valtikka kädessä

ja sen hangissa tarpoo kansa

jolle jääräpäisyys on suonissa virtaavaa.

Vaan sen takia

tätä maata rakastetaan

että se kasvattaa lapsensa lujiksi

hioo tuulissaan taipumattomiksi

opettaa ettei viimalle saa antaa periksi.

Ja sen takia

minä tätä maata rakastan

että sen pinta on niinkuin sen ihmiset

-kohmeessa kuorestaan

mutta kun vihdoin jää sulaa

ei ole kauniimpaa loistetta nähtykään.

-Alisa Martikainen/Sinä olet minun kaunein runoni-

Valtteripoika se pyyhkäisi Suomen yli,eikä lunta säästellyt.

Ulkona olikin tänään hieno tammi/helmikuun vaihteen talvisää.

Auraamattomilla rantateillä,kapeilla poluilla,oli hyvä lämmitellä olosuhteiden pakosta jo hiukan laiskistuneita lihaksiaan.Siinä kulkiessaan keikkui kuin tuleva kevät.Huomasin,että pitkä askel piti paremmin polulla.Heti,jos rupesi töpöttelemään,jalka tuota pikaa lipsahti hankeen.

Siinä,missä kaipaan jo värejä,kiehtoo myös tuollainen mustavalkoinen graafisuus.Värilaikut erottuvat siitä kauniina.

Alla Espoolaisia tykkypuita.:)

Vastaan ei tullut pitkään aikaan ristinsielua.Sitten kaunis vanha tuttu,joka ei tällä kertaa poseerannut minulle,koska katseli niin hökötyksissään vielä tulosuuntaansa,jossa oli kuulemma juuri hetki sitten kohdannut peuran.Minä sitä peuraa sitten yritin etsiä tuonnempana silmiini,mutta peura oli jo mennyt menojaan.

 Joku oli hiihdellyt oman latunsa merelle päin umpihankeen.Polulta kun kuvasin,näyttää kuin itse siinä hiihtelisi.

Näissä tunnelmissa toivottelen mukavaa helmikuun alkua!

❤

P.s.ei ole pataruokien voittanutta talvisäillä.

Pistin yhden Kreetan ajan herkkuni tulille.

Paljon sipulia ja valkosipulia,tomaattimurskaa,vihreitä papuja,jokunen peruna ja porkkana,pippurit,suola ja iso loraus hyvää oliiviöljyä.

Odottelen,että suurin osa nesteestä haihtunut ja lisään sitten lihapullat,keittelen vielä hetken ja lopussa on jäljellä enää tomaattinen,maukas öljy,jonka kasvikset imevät itseensä.

👍

 

Pari vuotta jo,kaikkina vuodenaikoina,suuren kiven kohdalla olen pupua moikannut.

Ja surettanut samalla kun siltä puuttuu korvat.

Tuolta söpöseltä,jolla on niin nätti vaaleanpunainen nenukin.

No nyt on korvat,tätä tämä koronakotinyhjääminen teettää.

Juuri tuollaisiksi olen ne aina kuvitellut.

Täällä luonani luonto ja eläimet ovat muutenkin vahvasti läsnä.

Eläinhahmoja kurkkii joka puolelta.

Siskolta lahjaksi saama,Teemu Järven hieno karhu,

lymyili yhtenä kirkkaana päivänä hienosti lehvistön seasta,

kun aurinko loi seinälle läntin,ja taulun lasi nappasi kuvajaisia ympäristöstä.

Karhu on voimaeläimeni.

Nimenikin juontaa Ursuksesta.

 

Eikö se ole niin,että se mitä halajat,

ilmestyy eteesi milloin mistäkin.

Tänään kevättunnot runosta.

Tällä hetkellä ulkona sataa taas pyryten lunta.

Toivon,että se toisi nahkean lumipeitteen jään päälle,

tuonne kulkureiteille.

Eilen oli toivottoman liukasta,ihan pelotti köpötellä eteenpäin,

vaikka oli nastatkin päällä.

Pikku tuvassani tuoksuu lämmin leipä.

Pitkästä aikaa pyöräytin huomiseksi sämpylät,

kun saan tyttären pienen kanssa taas kylään.

Ruis,ohra ja kokojyvä vehnäjauhoja,

ruis ja kaurahiutaleita.

Maistiaisen kun söin,ei tarvinut kuin voita päälle!

Päivitin inspiskirjaa eilen.

Huomioin,että sama kevään ja värien hinku vuodesta toiseen tammikuun lopulla.

Kuvat vuosilta 20,21 ja 22 näihin aikoihin.

Ja harmaat ja liukkaat päivät silloin tällöin ärsyttävät.😉

Mukavaa loppuviikkoa!

❤