Osallistun "yksi sana"-haasteeseen, jonka löysin Piipen Kylätiellä-blogista.
Ota ihmeessä koppi, jos ei vaikka oikein löydy postauksen aihetta, näitä on minusta kiva lukea! Tutustutaan taas vähän paremmin toisiimme. :)

1. Missä kännykkäsi on? -taskussa
2. Puolisosi? - avo
3. Hiuksesi? -ohuet
4. Äitisi? -maamo
5. Isäsi? -ikävä

6. Suosikkisi? - Schjerfbeck
7. Unesi viime yöltä? -unohdettu
8. Mielijuomasi? -kamomillatee
9. Unelmasi? -vapaus
10. missä huoneessa olet? -olohuoneessa

11. Harrastuksesi? -blogi
12. Pelkosi? -sairaus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? -maalla
14. Missä olit viime yönä? -höyhensaarella
15. Jotain, mitä et ole? -musikaalinen

16. Muffinssit? -suklaa
17. Toivelistalla? -lottovoitto
18. Paikka, jossa kasvoit? -Espoo
19. Mitä teit viimeksi? -söin
20. Mitä sinulla on ylläsi? -kotirönskä

21. Televisiosi? -sisustusinhokki
22. Lemmikkisi?-koiraenkeli
23. Ystäväsi? -lapsuudesta
24.  Elämäsi? -lahja
25. Mielialasi? -tyyni

26. Ikävöitkö jotakuta? -isääni
27. Auto? -isännän
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? -rintsikat
29. Lempikauppasi? -kirpputori
30. Lempivärisi? - keltainen

31. Milloin nauroit viimeksi? -tänään
32. Milloin itkit viimeksi? -tiistaina
33. Kuka on tärkein läheisesi? -perhe

34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? - mummulaan
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? - työkaveri

36. Lempiruokapaikka? - koti


Postauksen mannekiinina työpaikan ikkunasta tänään kuvattu vekkuli.
Lisään itse vielä yhden kysymyksen.
Jos olisit lintu, mikä?- varis  :)

Rentouttavaa viikonloppua!! <3

Kävin katsomassa tuntemattoman sotilaan tänään töiden jälkeen isännän kanssa.
Saattaa olla vielä liian aikaista kirjoittaa kokemastaan, kun vielä mutustelee sitä.
Jos ei mukaan lueta ääniefektien aiheuttamaa päänsärkyä, pidin elokuvasta valtavasti.
Pikkuisen aluksi häiritsi, kun en saanut samaa isänmaallista tunnelmaa, kuin Laineen versiosta.
Ehkä värit ja modernimpi tyyli saivat tämän aikaan.
Elokuva jotenkin kuljetti aivan toisenlaiseen tunnetilaan.
Se oli paljaampi,rehellisempi,autenttisempi.
Kyllä se isänmaallinen tunnelatauskin sieltä sitten nousi, kun elokuva sivusi omaa historiaa Rokan ja kotirintamansa myötä. Nieleskelin hyvin monessa kohtaa.
Pidin kovasti siitä, että Louhiniemi käsitteli elokuvassa myös naisnäkökulmaa sodassa.
Ja pienten yksityiskohtien, kuten hyönteisten kuvaus toi hienoa kontrastia sodan mielettömyyteen.
Roolisuoritukset olivat uskomattoman hienot, vaikka aluksi pelkäsin, vaikuttaako monissa komediaohjelmissa esiintyvien näyttelijöiden "humoristinen leima" uskottavuuteen.
Unohdin tämän kyllä samantein ja nautin heidän upeista suorituksistaan.
Niin kuin alkuperäisessä, myös tässä versiossa suosikikseni nousi Antero Rokka.
Rokalla olikin tässä elokuvassa vielä suurempi rooli.
Hänen hahmonsa saa minut tuntemaan suurta ylpeyttä karjalaisista juuristani.
Hieno mies joka toimii kun tarve vaatii, muttei suostu pokkuroimaan arvoltaan ylempiensä edessä.
Elokuvassa on uskomattoman hienoja maisemakuvauksia ja paljon kaunista sen räiskeen ja sodan melskeen lisäksi.
Paljon mietin sitä, miten miehet, nuoret pojat ja lotat ovat kuukaudesta toiseen jaksaneet noissa olosuhteissa.Ei mikään ihme, että sodasta palasi vaitonaisia ja draumatisoituneita ihmisiä.Ja vauhkoja hevosia.
Lopputulemana elokuvan ei tarvitse hävetä tippaakaan suuren maailman sotaleffoille.
Ja oli tämä hieno kunnioitus sotaveteraaneille juhlavuotenamme.

Isä

Isäni menehtyi neljä vuotta sitten nopeasti ärhäkän sairauden uuvuttamana, 
ennen aikojaan.

Hänen poismenonsa jälkeen minulla kävi tavaksi mielessäni tervehtiä häntä joka aamu, yli kolmen vuoden ajan Kampissa, kun olin menossa töihin.
Näin hänet istumassa mielipaikallaan yhden ravintolan ulko-oven viereisessä pöydässä keltainen talvitakki päällään.
Siinä hän minua eläessään monasti odotti kun meillä oli treffit.

Kun palasin vuorotteluvapaaltani tänä syksynä huomasin yhtenä aamuna, että olin kulkenut ravintolan ohi jo viikon, enkä ollut muistanut isää moikata.
Aika oli tehnyt tehtävänsä, olin päästänyt isän lähtemään.

Muistelen isää vieläkin usein, mutta olen hyväksynyt jo hänen poismenonsa.
Isälle olen kiitollinen eläinrakkaudestani ja kunnioituksestani luontoa kohtaan.
Ja niin monesta,monesta muusta asiasta.

Hyvää isänpäivää isi, olet mielessäni tänään! <3 <3 <3

Onnea myös kaikille muille isille! <3

                                                                                        Viikkoni varrelta

                                                                                   Maanantai-hyvä sää

                                                                                                                               Tiistai-hyvä sää

                     Keskiviikko-hyvä sää ja esimerkki koivusta, joka reagoi 
                                                  jatkuvasti palavaa katuvaloon sillä, ettei pudota lehtiään

                                    Torstai-hyvä sää

                              Perjantai -hyvä sää ja ihmettelyä,
                                               onko kyseessä tavallinen varis, kun näytti niin erikoiselta...

                                                                                      Lauantai-sataa
                                                                              Taidan pitää siivouspäivän.

                                                                             Mukavaa viikonloppua! <3 <3

Juhlavuotemme kunniaksi tartuin Tiiun Puutarhahetki-blogissa järjestettyyn haasteeseen.
Tämä on minulle hyvin mieluinen haaste.
Tämän vuoden kuvista löytyi useampikin aiheeseen sopiva.

Tiiu haastaa postaamaan sinivalkoisin kuvin ja hänen blogiinsa voi käydä kirjaamassa listaan oman sinivalkoisen postauksensa. Hän julkaisee lopuksi kaikki haasteeseen osallistuneet blogilinkit.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Itse haastan teidät kaikki ihanat naiset, jotka täällä Mirjam-Matildassa vierailette.
Käyn ilolla ja mielenkiinnolla katsomassa jokaisen haasteeseen tarttuneen postauksen.
Kauniita sinivalkoisia kuvia ei väsy ihastelemaan.
Kiitos Tiiulle ihanasta ideasta! <3

Lehdokin kukka edustaa haasteessa vain valkoista väriä, mutta rakastan sitä ja halusin sen mukaan.

Jo toinen "kerta kiellon päälle" reissu maalle.
Käytin saldovapaita perjantaina ja isäntä tuli hakemaan työpaikalta jo yhdeltä, ja auton nokka kohti mummulaa.
Matkalla tuli outo tunne, että onko todella marras, vaiko sittenkin maaliskuu...olemmeko ajaneet läpi talven?
Aurinko paistoi ja luntakin oli sen verran, kuin olisi juuri sulamassa pois. Melkein kuulin autoon talitiaisten keväisen viserryksen. :)

Ennen möksälle menoa tärkeä tehtävä.
Pitkään palavat kynttilät haudoille seuraavaa päivää varten, että palavat siellä jo heti aamusta.

Perjantaina emme perillä valosta kauaa kerenneet nauttia, mutta sitäkin komeimmista näkymistä laskevan auringon aikoihin.
Pihaan tullessamme kolme valkohäntäpeuraa ruokaili pellon laidassa.

Tullessa oli keittiössä -1 ja tuvassa +1 astetta.Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt kun oli jo kotoisan lämpimät olosuhteet, keittiön puuhellan työntäessä lämpöään ympärilleen.
Paljon kynttilöitä myös samaa tehtävää hoitamaan ja tunnelmaa tuomaan.

En meinannut sisälle raaskia ollenkaan, kun kuutamo oli perjantai-iltana aivan mahtava.
Ennen kuutamoa taivas löi tulta ja useampi joutsenparvi lensi sitä vasten metsäaukeilta järven rannalle yöpymään.
Onnekseni seisoin pitkään melkein täyden kuun kumossa ja lähetin ylös tulevan Pyhäinpäivän terveisiä rakkailleni, lauantaina ei kuuta juurikaan edes näkynyt harmailta pilviltä.

Lauantai aamu valkeni harmaan tihkuisena ja leutona.
Edellisillan upeista näkymistä enää muistot vain.
Viereiselle pellolle oli ilmestynyt hälyliivi-pukeinen mies. Siellä hän istuikin passissa sitten ainakin 5 tuntia, metsänlaitaan tähyillen.
Meillä alkoi olla jo hiukan kiire metsään, kun kello alkoi lähestyä puoltapäivää.
Isäntä sitten kävelikin kysymään mieheltä, että missä ja mitä meneillään.
Hirvijahtipa tietenkin. Olivat kuitenkin jo lopettelemassa kuulemma.
Odottelimme puolisen tuntia, ja kun näimme hänen hyppäävän autoonsa nappasimme saappaamme ja koppamme.

Jo peltojen tuoma avaran ja vapauden tunne balsamoi sisintäni työviikon jälkeen.
Metsässä sitten lähtivät viimeisetkin mielen ja hartioiden jumit.

Metsä rakkaani. Näin myöhäissyksyllä kostea, hapekas ja aromaattinen.
Saapas rahisi välillä lumessa, välillä taas upposi sammalikon pehmeään nieluun.
Hengitin syvään ja rohmusin muistikuvia seuraavan viikon haasteisiin.

Haarakkaita, mutta me olimme enemmän noiden suppisten perässä.
Ihan kelpo saalis näin marraskuun alkuun.
Paljon oli jo mennyt pakkasissa huonoiksi, keräsimme talteen vain hyvät.
Vain yksi sisukas hirvikärpänen eksyi otsalleni, kaikeksi onneksi...

Ajan ennen pimeän tuloa käytin hyödyllisesti pihamaalla käyskentelyyn.
Kesäkukkapata oli unohtunut ottamaan veden taivaalta vastaan-päin.
Kumotessa jäälohkareesta löytyikin silmäniloa.

Jos niitä "keväisiä näkymiä" tulomatkalla tiirailin, niin samaan tunnelmaan lajittelisin nämä sireenin paksut silmut.
Vaikka luonto valmistautuu lepoon, kaikki lakastuu, maatuu ja vetäytyy maata vasten ravitsemaan seuraavaa kasvun kautta. Kyllä toivon kipinä loistaa kirkkaana näissä äitimaan salaisissa valmisteluissa jo ensi kesää varten.Minulle tuli ihan hirmuisen onnellinen olo näitä silmuja silitellessäni.
Kekomuuraisten pesää oli joku käynyt kuopsaisemassa ja pari kohmeesta hyvin hissukseen liikkuvaa työläistä sitä reikää siinä ihmetteli.Toivottavasti ei pääse pakkanen asuinkerroksiin sen kautta.Niin ahkerasti sitä kekoansa kasaan keräsivät koko kesän. Edellistalven lumen paineen alla hiukan lyssähtänyttä.

Keijunmekko on kuin pyykkinarulla kuivumassa.
Ikikukat pitivät kukkansa visusti kiinni kosteassa ja hämärässä säässä.Mukaani -muistoksi niiden kauniista kukkimisesta koko kesän ajan-keräämäni aukesivat paluumatkalla lämpimässä autossa.

Perinneruusumme syksyistä väriloistoa.

Lauantai illaksi vielä kynttilä myös mummun ja vaarin kuvien eteen tuvan kaapille.
Lapsuudenmuistona samalla mieleeni muistui syy noihin punaisiin laseihin emännänkaapin ovissa.
Meille oli ripustettu voimistelurenkaat kaapin eteen katosta roikkumaan, kun olimme sisareni kanssa kansakouluikäisiä. Niin siinä kävi, että hajotimme toisen oven alkuperäisen, kirkkaan lasin kinastellessamme roikkumisvuorosta renkailla.Vaari sitten löysi nuo punaiset lasit tilalle.
Myös kaappi oli lapsuudessani turkoosi, niin kuin kaikki tuvan kalusteet. Jossain vaiheessa isovanhemmat ovat maalauttaneet ne vihreiksi.

Myös lauantai-iltana taivas maalaili, tällä kertaa pastellin sävyjään, joita vasten puun oksien paljaat suonistot kauniisti piirtyivät.

Sunnuntaiaamu, kovasti aluksi vetinen.
Edellisenä iltana hyvin matalalla ylilentäneet joutsenaurat ihastuttivat meitä taas kovasti.
Siiveniskut kuuli hienona kuminana töräytysten lisäksi.
Minulla ei vain riitä potku pokkarissani hämärässä liikeellä olevan kuvaamiseen. Sunnuntaiaamuna lensivät taas metsään päin päiväksi korkeammalla -kuin hyvästiksi meille kevääseen asti .Ja sain sen kuvankin napattua.

                                                                                                 Ihana reissu.
                                                                                 Mukavaa alkavaa viikkoa! <3