Piilossa, liikahtamatta

linnut luoksesi saat.

Kumarra selkäsi syvään,

kun kukkivat apilaat.

Polvistu pienemmän eteen

silmin kuunnellen.

Siinä on kätketty sana

kirkas ja hiljainen.

Helvi Juvonen

 

 

Ihanat pari päivää maalla tyttären ja tyttärenpojan kanssa. Kun olimme kastelleet kukat hautausmaalla, lähdimme pienelle kävelylle maalaismaisemiin. Jos minulta kysytään, eivät maisemat tästä paljoa paranekkaan, vain vihreää silmänkantamattomiin, ja sinistä taivaalla ja vihreyden keskellä, valkoisia poutapilvilampaita purjehtimassa hissukseen eteenpäin.

Kyllä sielu lepää kun ei ole keinotekoisia ääniärsykkeitä, ainoastaan linnunlaulua ja tuulen huminaa, ei kerrostaloja, ei ruuhkaa, ei sementtiä eikä betonia.

Hyttysiä on tänä kesänä ollut omiksi tarpeiksi. Ai että, että paratiisissa pitää aina olla joku häiriötekijä, ettei ihan täydellisyyteen päästäisiin. Tytär oli kuitenkin keksinyt oivan ratkaisun. Oli Ikeasta hankkinut suuren hyttysverkon, jonka ripustimme koivun oksaan ja sisään pikkumiehelle leikkitila. Kävi pieni sen sisässä läpsyttelemässä vettäkin omassa puhallettavassa altaassaan. 

Ilta-auringossa harsokatos oli kaunis, kun se hiljaa heilui vienossa tuulessa, ja valo siivilöityi sen läpi. Vaikka mummin nilkat on syöty täyteen punaisia, kutiavia paukamia, pikkumies säästyi niiltä onneksi kokonaan äidin vartioivan haukankatseen alla.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

 

Näissä hetkissä vuotta usein toivoisin, että osaisin ajatukseni ja tuntoni muotoilla sanoiksi, runoiksi. Yhtä kauniina kuin ne tunnen. Ihailen niitä, jotka saavat sanansa helisemään kesän kauneutta. Kuinka kuvailisin esimerkiksi sitä, kuinka ihmeellisen kaunis on kurjenpolvi juuri nyt. Kuinka sen hehkuva väri loistaa vihreästä taustastaan, kuinka herkkä sen yksinäinen kukka on ilta-auringon valossa.

Miten tuollainen täydellinen väri on syntynytkin vihreälle pariksi!

Kuinka kuvailisin tunnetta katsellessani koivun oksien läpi, niitä monia ulottuvuuksia niissä.

Suuri tunne ailahtaa sisälläni siinäkin, kun tallin ikkunasta näkee nyt tuulessa lainehtivaa, elävää vihreää, silmänkantamattomiin. Juurihan minä viime syksynä siinä katselin maatuvaa, melankolista maata.

 

Kaikessa niin terävät ääriviivat, valoa yltäkyllin!

Pelargoniani pääsivat kotiin mummulan porstuaan. Pitkiksi hujakoiksi kerkesivät kaupungissa kasvaa. Jokohan kohta taas kukkivat komeasti.

Voikukat valkoisina höyhtyväpalloina jo. Niin on kaunis luonnon mestariteos sekin kun läheltä tutkii.

Koko piha maalla kukkii nyt. 

Olisi veikeää osata kirjoittaa runo myös koivusta siimansa päässä roikkuvista, vihreistä mittarimadoista. Tai näistä hienoista kääreistään.

Koska itse en osaa asetella sanoja runoiksi niin, että saisin haluamani läpikotaisin kerrottua, jaan näitä runoja, ihmisten jotka osaavat.

Hiljaisuuden takana

 aukeaa uusi ulottuvuus,

 missä yö ja päivä

sulautuvat toisiinsa,

missä levoton mieli

vaipuu hiljaisuuden mereen,

missä kaukainen valo 

sulautuu ajattomuuteen.

Se on sanoihin turtuneen

korville retki luovuuteen.

Aino Riihiaho

(kiitos lainasta Aimarii)

Toivotan kauniin kesän jatkoa tänne piipahtaville!❤❤

Pikaiset terveiset täältä piilopaikastani!Kuulemisiin pian!❤

Saunalahden kartano

"Bastvikin kartano oli 1800-luvun lopulla merkittävä sahatila, minkä ansiosta Sågholmen (entinen saari, nykyinen Sahaniemi) on ollut suurtenkin alusten pysähdyspaikka. 1910-luvun loppupuolella kartanorakennus kärsi ylläpidon puutteesta, mutta vuonna 1923 tilan osti Kauklahden Lasitehtaan perustaja Claes Nordstedt, joka kunnostutti rakennusta. Kun Kauklahden Lasitehdas ajautui konkurssiin, Nordstedt myi tilan vuonna 1928 pankinjohtaja Antti Hiltuselle. Hiltunen korjautti päärakennusta jälleen, tällä kertaa myös arkkitehtonisesti. Arkkitehti Väinö Toivion suunnitelmien mukaisesti rakennus sai uusklassisen, huvilamaisen asun. Kartanorakennuksen kunnostamisessa pyrittiin 2000-luvulla nimenomaan 1920-lukulaisen hengen vaalimiseen." (lainattu Wikipediasta)

Huomasin, kun mietiskelin asuinpaikkojani, että olen asunut melkein jokaisessa kodissani täällä Espoossa jonkun kartanon entisillä mailla.Olen asunut täällä kuudessa eri osoitteessa, neljä niistä taloissa, joiden pihapiiri uskoakseni on aikoinaan kuulunut kartanon tiluksiin. Täällä Espoossa on paljon näitä vanhoja kartanoita. Kuljen päivittäin kauniin Saunalahden kartanon ohi, sen puutarha on mielestäni näin kesäisin ihanan runsas ja juuri oikealla tavalla villi.

Tällä hetkellä puutarhassa kukkivat vanhat omenapuut.

Ja suloiset maisemoijat on taas tuotu kesäduuniin. Kuvauspäivänä siellä loikoilivat märehtimässä auringon lämmössä kylki kyljessä, kaikilla suu kävi. Haistoin ne jo edellisenä päivänä, mutten nähnyt niitä, olivat ilmeisesti katoksensa kulmassa tuulelta suojassa. Kohta jo on kevätsäistä kasvuun riehaantunut niitty saanut kyytiä, kun nämä nelijalkaiset ruohonleikkurit pääsevät kunnolla vauhtiin.

Istuttiin kuopus kikkarapään kanssa hetki satamassa, tuulelta suojaisan pömpelin edessä ja katseltiin veneitä ja meren pintaa pitkin kiitäviä haarapääskyjä. Käytiin kävelemällä hakemassa ärrältä pojan uusi passi, ja kotimatkalla juotiin kaupasta ostetut mehut satamassa. Mukava hetki hänen seurassaan ennen kuin taas matkustaa isänsä luo Kreikkaan kesäksi.

Yhtenä toisena päivänä taisin nähdä kivitaskun, jos oikein lajin tulkitsin.

 

Hauska räystäslippa tässä asunnossa, suuren haapapuun uumenissa!

Niin surullisesti päättyi hyvin alkanut pesintä Saimaan livekamera sääksillä. Ei oikein käynyt selville, miksi emo lopetti munien hautomisen yht'äkkiä. Uros kävi mielestäni epätyypillisen harvoin pesällä, esim tuomassa hautovalle emolle ruokaa, ja se usein siellä huutelikin äänekkäästi pitkiä aikoja turhaan. Ehkä uroksella oli toinenkin pesintä toisen naaraan kanssa, ja se piti siitä parempaa huolta. Myös hyökkäyksiä pesälle tapahtui, silloin uroskin oli puolustamassa pesää, mutta häipyi sitten taas.Joka tapauksessa oli niin surullista katsoa emoa yksinään pesän reunalla ja munia taivasalla toista päivää. Pitkän matkan lensi Afrikasta turhaan. Nyt kamera sitten suljettiinkin, kun pesintä ei onnistunut tällä pesällä.

 Vähän niin kuin sääksikin pesällään, nuokkuvat nämä pitkiksi venähtäneet härkäpavun taimeni...aivan kuin olisivat jotain köynnöstävää lajia. Sidoin ne ristikkoon kiinni pellavanyörillä parvekkeelle, ja ovatkin siellä nyt jämäköityneet viileässä.

Tämä tällä kertaa. Mukavaa alkavaa kesäkuuta!❤

Sateiselta tuulenmyräkältä pitää tänne sisätiloihin piiloutua tänään.

Eipä mitään, oiva hetki uuteen postaukseen.

Tässä kuljetan sinut läpi päivittäisen kävelylenkkini, rannalla, lähimetsässä ja hiekkakävelyteillä.

Monet näkymät tutut jo aiemmista postauksista.

Tykkään niistä ja tulee aina räpsittyä kuvia samoissa kohdissa.

Mustarastaspoika yritti kovasti tehdä vaikutusta ihastumisensa kohteeseen,

 komeasti piti pyrstöä pystyssä, siipiä alhaalla ja niiaili ja säksätti siinä tomerana.

Poseerasi minullekin kiltisti paikoillaan pysyen siinä sivussa.

Toisaalla toinen oli kylvyssä rannan läheisyydessä, pienen joen uomassa.

Muihin asioihin.

Mitäs tykkäsit euroviisukappaleestamme?

Itse en ole mikään viisufani, en esimerkiksi juurikaan katso Suomen esikarsintoja jne.

Viisut itse katson, jos Suomi pääsee finaaliin.

Mutta tähän meidän Dark Side-biisiin ihastuin aivan totaalisesti!

Kuulin sen vasta semifinaaleissa ekan kerran.

En ole kohderyhmää, viisveisasin sanomasta tai sanoista yleensä.

Mutta mikä meno!

Nuorruin 40 vuotta kertalaagista.

Sain tunnetakauman noin 20-vuotiaasta itsestäni,

 silloin kauan sitten kuuntelemani musiikin aiheuttamista tunnelmista.

Katsoin Blind Channelin vedon varmasti kymmeniä kertoja youtubesta uudestaan ja uudestaan viisuja seuraavina päivinä.

Luulin, että olen siirtynyt jo pysyvästi tänne mummojen maailmaan,

siksi ilahduin, kun sisälläni heräsi taas se riehakas tunne,

jonka tietynlainen musiikki saa aikaiseksi.

Mummotkin osaavat bailata!

Dark Side-kappaleen sävelrytmitys on mielestäni aivan nerokas!

Toivon pojille loistokasta uraa.

Pitänee tonkia youtubesta omaa soittolistaa vuosilta 1977-82, balladista rockia ja nostatella energiaansa.

 

Kunnallisvaalitkin lähestyvät. Eipä ole paikallislehden yleisöosastolla ollutkaan -sitten viime kunnallisvaalien, näin paljon epäkohtiin puuttuvia, ehdokkaiden kirjoituksia.😉 Maailma tulee olemaan taas NIIN paljon parempi paikka vaalien jälkeen, kun läpipäässeet ehdokkaat pääsevät käärimään hihansa...juupa juu. 

Kaipa minusta on tullut hiukan kyyninen tässä asiassa. Moni sanoisi, että mene itse yrittämään.

Mutta eipä murehdita!

Kesä kohta kukkeimmillaan, tai onkin jo! Mitä muuta tarvitaan!

Jatka sinä halutessasi kävelyreitti loppuu, minä toivottelen tässä vaiheessa ihanaa toukokuun loppua!❤❤❤