Kesän viimeiset päivät hellivät miniloman viettäjää! :)
Vaikka yöt ja aamut olivat jo koleat, keskipäivästä iltaan pystyi koikkeloimaan ihan helletamineissa! :)

Perustin lyhtypajan aitan rappusille ja ihastelin aikaansaannoksiani sitten illan pimetessä.
Päivisin toimivat jopa naakanpelättiminä, kun aurinko niissä kimmeltää. :)( niitä pesiä, kun ei savupiippuun toivota! ;) )

Huippu jänniä hetkiä vietimme täyskuuta edeltävänä yönä...
Pimeää kun oli, ei voi mennä takuuseen, mutta uskomme joutuneemme keskelle ilvesten (emo ja ehkä mukana pennut) metsästyspuuhia.Itse seisoimme talon portailla, satasella jännittyneinä.
Eläimet olivat maksimissaan 10m päässä meistä pihan sorakuopan reunamilla. Kirkuivat toisilleen ja temmelsivät puskissa.
Ja sitten alkoi mätke... kuin joku olisi läiskinyt nahkasäkkiä kiveen...
Sitä kesti ehkä parisenkymmentä minuuttia.
Aina, kun jotain sanoimme toisillemme, mätke hiljeni, ja kun olimme taas ihan hiljaa, se jatkui.
Yritin googlettaa tästä, ja äänet muistuttivat erehdyttävästi kahta tappelevaa ilvestä yhdessä videossa.. mutta, jos jollain on tietoa, otan erittäin mielelläni vastaan!Sinä yönä ei heti uni tullut silmään, sen verran adrenaliini kohosi siinä jälkeen puolen yön kuunnellessa.
Tuttu pihatikka nakutteli päiväsaikaan ja perhosiakin lenteli.Itse olin pyörällä kaupassa, kun kumppani sai suruvaipasta kuvan.
Kotimatkalla tänään näin yhden pääskysen.
Pari vuotta sitten mummulan räystääseen jäi muilta jälkeen myös yksi pääsky. Siinä se sitten huuteli räystäänsuulla yksinään hyvinkin syyskuun puolessa välissä...kävi niin sääliksi, kun olivat yhdessä tirskuneet kaikki kesäillat taivaalla isossa parvessa ja nyt se siinä yksin huuteli.
Minusta tuntuu, että vaistoaakohan vanha yksilö, ettei enää jaksa muuttaa ja jää tänne kuolemaan? Vai mikäköhän nämä jälkeenjääneet selittäisi?
Hyvää alkanutta viikkoa!