Tuli se loman viimeinen päivä sitten kuitenkin...
Tänä aamuna oli suru puserossa, kun olkani yli loin viimeisen katseen auringossa kylpevään mummolaan.
Sinne se jäi.
Ajatukset ovat siellä tälläkin hetkellä.
Kuinka ilta-aurinko nyt osuu siihen ja siihen, ja kuinka pihatikka sielä nakuttelee tälläkin hetkellä.
Kaikki on kohdallaan, mutta minä olen täällä.

Eilen vielä pyöräilin kylän keskustaan kauppaan ja pitkillä 
peltosuorilla ajattelin siinä maalais tietä sotkiessani ikivanhalla pyörällä,että miten onnellinen olenkaan.

No, nyt on sitten asennoiduttava syksyn lähestymiseen ja kaupunki olemiseen.
Onneksi on säästössä vielä 4 päivää lomaa, jotka voi pitkinä viikonloppuina maalla viettää, ettei ihan kerrasta ala pitkä, talven työ-aherrus.

Kyllä oli loma upea, ja kyllähän siihen mahtui kaikkea ihanaa!
Akut on ladattu ja relattu.

Huomen aamuna kello sitten soi 05.30... snif..

Mummon liljat

Kummitädin kasvimaan herkkuja

Kesäkammari

Porstua

Kumppanin tekemä hieno uusi grilli siirrettävine katoksineen

Mietiskely paikkani

Sislari vauva oli pikkurillin kokoinen

Kamera oli kädessä ja rinnukselle se vaan laskeutui poseeraamaan.
Ei ollut aikaa mietiskellä varjoja... :)

Kivifriikin työ sai jatkoa

Riippukeinun näkymä, vanhojen riipakoivujen katveessa

Täsmälleen rakkaan Santtumme loikopaikan kohdalla oli taas terveiset...

Mammansa kantoon kasvanut liikkis

Suppiksia alkaa jo nousta,nämä ekat näkemämme

Sylillinen onnea! :)