torstai 2. helmikuuta 2017





Olen tänään mietiskellyt ihmisen arvoa elämässä.
Saammehan kukin saman syntymän lahjan.Syntymän hetkellä olemme kaikki samalla kalkkiviivalla.
Siihen se ajatus samanarvoisuudesta melkeinpä sitten päättyykin.
Joudumme elämässä jatkuvasti tilanteisiin, joissa joku on ylemmässä asemassa, oikeastikin. Ja jos ei ole, niin ainakin uskoo olevansa, ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Joudumme nielemään röyhkeämpiä ja rohkeampia  kuin itse olemme.
Seuraan mielenkiinnolla etuilua bussipysäkeillä.Jotkut katsovat oikeuksiinsa kuuluvan viimeiseksi paikalle saapuneinakin työntyä siihen etummaiseksi, muiden ohi. Muilla ei näytä heidän silmissään olevan kummoistakaan arvoa.

Kenellä on oikeus karjua asiakaspalvelijalle? Asioista, joihin kyseisellä henkilöllä ei ole osaa eikä arpaa.Mutta kun oma raivo on niin valtava, että toisen arvolla ei ole enää merkitystä.

Kenellä on oikeus arvostella kenenkään elämää tai tapoja tai luonteenpiirteitä -monella, omasta mielestään.

Samalla voin kääntää kysymyksen myös itselleni.Onko minulla oikeus arvostella röyhkeämpiä.

Lopputulemana päädyin mietteissäni siihen, että oman itsensä arvostaminen riittää mainiosti.Kun tietää oman arvonsa, muiden "huonolla" käytöksellä ei ole enää mitään merkitystä.
Ja mitä vahvemmaksi sitä oman itsensä arvostamista osaa rakentaa, rupeaakin huomaamaan enemmän niitä ystävällisiä, sydämellisiä, avuliaita ja toisia arvostavia ihmisiä ympärillään.
Röyhkeät ja itsestään numeroa tekevät kähisevät siinä taustalla, ja senkin yläpuolelle osaa asettua.

Hauskaa, alkanutta helmikuuta sinulle! <3

p.s. oletko jo nähnyt upean videon suomalaisesta lähteestä sukeltajien kuvaamana?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005070964.html







16 kommenttia:

  1. Osuit jälleen niin naulan kantaan! Olen katsellut tuota bussipysäkki meininkiä monta kertaa. Ja entä ne asiakaspalvelijalle karjuvat... kokemusta on =D. Itse yritän muistaa, että harva asia korjaantuu karjumalla, yleensä käy päinvastoin. Ihanaa alkanutta helmikuuta myös sinulle <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka! <3 Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että hyvällä ja kehumalla ja kannustamalla ja rakentavasti epäkohdistakin keskustelemalla saadaan tuhannen paljon enemmän aikaiseksi! :) Vaikkakin henkilö olisi väärässäkin, jos hänelle karjutaan ja palaute annetaan negatiivisin sävyin, tuskin hän tilannetta parantaa.Sellaisia me ihmiset olemme? Asetumme puolustusasemiin ja haistatamme huutajalla pihlajanmarjat. :)

      Poista
  2. Kyllä yleinen röyhkeys ja kyynärpäätaktiikka ovat huolestuttavssa määrin lisääntyneet. Valitettavasti! Joiden ns. liipasinsormi on tosi herkällä ja suusta ladataan sellaista pahaa mieltä aiheuttavaa puhetta, jolla on tarkoituskin loukata ja pahasti. Monesti haukku satuttaa. Otitpa hyvän aiheen tarkastelun alle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisesti itsekkyys on mielestäni kasvanut räjähdyksenomaisesti nykyaikoina.
      Vain minä merkitsen ja muilla niin väliä.Ja se tarkoituksenmukainen loukkaaminen myös.Senhän näkee hyvin somessa.Ihmisten asioita (ulkonäköä,tekemisiä ja tehtyjä virheitä)saa riepotella mielinmäärin vain oman edun takia, esim.lehden myyntiä nostattamaan.
      Onneksi on myös vastarannankiiskejä, puolustajia,pyyteettömiä auttajia ja hyväntekijöitä.Heissä elää ihmiskunnan toivo? :)
      Kiitos Piipe! <3

      Poista
  3. Kisun ilme on paljon puhuva, juuri tuolta se vähän tuntuu, kun näkee näitä "minäitse kaikkitietäviä".

    Kiitos videovinkistä, huikean kaunista. Itse pelkään sukeltamista, en kyllä päätä pistä veden alle:))

    Iloista helmikuuta myös sinulle!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisu siinä tympeänä katselee minäminä- touhuja. :)
      Olen kerran elämässäni sukeltanut snorkkelin kanssa x-mieheni kanssa Kreetan kirkkaissa vesissä.Kokemus oli huima! Aluksi en meinannut voittaa luontaista paniikkiani hengittää veden alla, ja aika paniikinomaista se touhu oli muutenkin. Kun hieman osasin rentoutua vedenalainen maailma oli kyllä katselemisen arvoinen. Jälkeenpäin tunsin itseni kovin huonovointiseksi ja minua vähän huimasikin.Siksi tämä harrastus jäi yhteen kertaan.:)
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  4. Viiksikarvat ja heinätuppo - niin samanlaisia ;)

    Minäkin pyrin havainnoimaan ympärilläni hyviä ja kauniita asioita, onneksi niitäkin aina löytyy. (Ja yritän tuoda hieman hyvää mieltä sille asiakaspalvelijalle, jos mahdollista.)

    Kiintoisaa helmikuun alkua sinulle!
    Hieno oli video ja kiinnostava näkökulma, kiitos vinkistä, mutta varsinkin tuollainen jään alle sukeltaminen tuntuu kyllä aika hurjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että huomasit! :)
      Minä olen ollut melkeimpä koko työurani ajan asiakaspalveluhommissa.Minulle on erittäin tärkeää myös olla kohtelias ja ystävällinen itseäni palveleville.Ja mielelläni annan henkilökohtaista kiitosta esimiesten kuullen, jos aihetta on.Jokainen tekee työnsä seuraavien kanssa ilolla ja hyvällä mielellä kiitosten jälkeen.
      Minä en menisi jään alle kuuna päivänä! :) Jo pelkkä sukeltaminen tuottaa vaikeuksia, josta jo Sirpalle kirjoitinkin.
      Mutta jännää oli huomata, että Suomestakin löytyy noin kirkkaita vesiä.
      Kiitos Seija ja toivon myös sinun helmikuuhusi mukavia ja kiintoisia hetkiä! <3

      Poista
  5. Mainio kuvapari :)
    Jouduin työssäni tekemään tavallaan valintaa. Ja tuota karjumista sai kuulla ihan riittävästi, syyttä suotta. Koska tein työtäni sääntöjen ja lakipykälien mukaan.
    Jos mitä opin niin sen, että kiitän hyvin usein hyvästä palvelusta.
    Kuljin työssä ollessa talvisin bussilla, ja huomasin kyllä sen että enää ei kunnioiteta vanhuksia, ei oteta huomioon liikuntarajoitteisia eikä lapsia. Muistan että kolme vuosikymmentä sitten odottava äitikin päästettiin etuilemaan :) Sama huomio pyöräilystä, vaikka kuinka on etuajo-oikeus, täytyy oll hyvin varovainen.
    Kiitos, samoin siulle, mukavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin huomasit! :)
      Luulen, että itse asiakaspalvelu tehtävissä olleet ja noita karjumisia kuunneelleet osaavat arvostaa toista asiakaspalvelijaa ihan eri tasolla.
      Eikö olekkin sääli, että juuri nuo oman nuoruuden ajan käytössäännöt ja vanhusten ja rajoitteisten kunnioittamiset ovat jäämässä nykyitsekkyyden alle...
      Itse olen noussut jokusen kerran ratikassa ylös ja antanut itseäni vanhemmalle paikan, hiukan mielenosoituksellisestikkin nuoren miehen vierestä, kun hän ole tehnyt elettäkään.
      Olen myös meinannut 2 kertaa jäädä auton alle suojatiellä, kun minua lähempi auto on antanut tietä, ja toiselta kaistalta toinen auto pyyhältänyt pysähtyneen ohi.Nykyään en luota liikenteessä kehenkään muuhun, kuin itseeni. :)
      Kiitos Vikki sinulle ja oikein mukavaa helmikuuta ja upeita kuvia! <3

      Poista
  6. Olen itsekin miettinyt, että niin se taitaa olla,
    että kun on tarpeeksi röyhkeä,
    niin kaikki tuntuu olevan sallittua...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti näin näyttää olevan...
      Onneksi on liikenteessä myös kohteliaita, toisia huomioonottavia ihmisiä. :)
      Kiitos Una! <3

      Poista
  7. Painavaa asiaa ja paljonpuhuvin kuvin :)
    Tapani Tullan sanoin: " Mikään ei ole yhtä tyhjä kuin ihminen täynnä itseään"
    Asiakaspalvelutyötä koko työurani tehneenä voin sanoa, että paljon olen "sitä itseään" niskaani saanut ja henkilökohtaisuuksiinkin on menty solvauksissa.
    Olen aina yrittänyt ymmärtää ja ajatellut että ehkä sillä ihmisellä itsellään on ollut sillä hetkellä niin huono olo, että se on pakko purkaa johonkin, ja siinä hetkessä se joku olen ollut minä.
    ps. sukeltamista en uskaltaisi ikinä edes yrittää, hädin tuskin uskallan pistää pääni veden alle =D
    Helmeilevää helmikuuta sinulle ihanainen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapanin lausuma kirjautui ylös, siinä kiteytyy kaikki!
      Itsekin päivittäin nielen näitä "avautujia".Ja ihmettelen ihmisen itsekkyyttä. ;)
      Tilanne on aina sikäli epänormaali, että tiedän olevani suht hyvä verbaalisesti ja osaisin kylmänrauhallisesti pistää päänaukojan ruotuun, mutta asiakaspalvelija ei voi, eikä saa sitä tehdä. :) Jokaisen asiakaspalvelijan kotona pitäisi olla nyrkkeilysäkki, johon voisi päivän patoutumat käydä lätkimässä, ja jatkaa omaa ihanaa, tyyntä elämäänsä?
      Sukeltaminen on pelottavaa.Ja sukeltamisen jälkeen uiminenkin...:D -ainakin Kreikassa.Kerran muistan, kun olimme sisareni kanssa uimassa ja siskonpoikani snorklaili alapuolellamme.Hän sitten kävi pinnassa ilmoittamassa, että allamme on reilun metrin mittainen mureena.Tuli äitiin ja tätiin vauhtia. :)
      Kiitos Ansku, ja helmeilevää helmikuuta sinullekin! <3 (ihana tuo helmeilevä)

      Poista