Tekemisen tahto on valtava.

Puuhastelen.

Järjestelen taulujen paikkoja, että uusimmat mahtuvat joukkoon taideseinälleni.

Tunnen pientä pettymystä siitä, kun en pysty vaikuttamaan asioihin, vallitseviin faktoihin.

Tuntuu, että taas odotan aikaa tulevaa, vaikka se aika pitäisi olla juuri nyt.

Järkiinnyn ja soimaan itseäni.

Minullahan on nyt vapauteni, kaikki mahdollisuudet mennä ja tehdä mitä ikinä.

Ja minä odotan vain sitä yhtä.

Odotusteni kohde maalautuu aamuauringosta luultavasti tälläkin hetkellä siellä peltojen ja metsien ympäröimänä.

Pihatikka pärryyttelee pitkin puita ja olisikohan oma västäräkkikin jo palannut.

Tyttäreni kertoi jo nähneensä.

Voisiko se terminen kevät jo alkaa, yöpakkaset väistyä.

Muuten täällä yksi mummolankipeä hyppii kohta pitkin seiniä! :)

Pohjanmaan reissulla löysin kirjahyllystä ihanan vanhan kasviopin.

Miten kauniit kuvat!

     Pohjanmaalla kokeilin myös vesiväripensseliä sovittaa käteen -vaatii vielä harjoittelua!

                          Tästä hommasta pidän erityisesti. Inspiskirjaa on niin mukava tehdä!