torstai 22. maaliskuuta 2018




Kunpa voisi astua sisään unelmaansa. Siihen hartaasti ja vuosia haaveiltuun ja hellästi vaalittuun. Jättää taakseen puuduttavat päivät, nämä jotka tuhlatuilta tuntuvat. Miksi minä joukon jatkona tuolla valtavassa ihmismassassa vaellan turtana, kun sisin huutaa aivan jotain muuta.

 "Minä olen valvonut tuhat yötä.Tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa.Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä. Elämäni kintereillä ajanut eteenpäin" (Edu Kettunen)


Kun on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Vähemmän edessä, kuin takana. Että kuka sen määrää, että vapaudut vasta tietyssä iässä unelmillesi.
Miksi ihanan oman viikonloppuelämän jälkeen koittaa aina se maanantai. Maanantai on kuin harmaa työhaalari, joka puetaan ylle ja raahustetaan joukon jatkoksi. Näin minusta tuntuu. Onnellisia ne, jotka kutsumusammatissaan uurastavat.
Lukija saattaa ajatella, että kevät masentaa,näin ei kuitenkaan ole.Raskas työviikko vain imee naisesta mehut.Tässä kohtaa jo mietin, etten varmasti julkaise moista valitusvirttä kun vasta viimeksi kirjoitin, kuinka onnellinen olin. Mutta tätähän tämä elämä on, välillä kuin tanssia kukkamekossa ja välillä näitä totaalisia väsymyksen ja kyllästymisen hetkiä.
Vertauskuvallisesti olo on kuin noilla viime viikonloppuna kohtaamillani purjeveneillä, jotka pressujensa alla odottavat vapaita vesiä. 
Huominen vielä ja alkaa viikon talviloma. Jos en sanoisi, että tulee niin tarpeeseen! ;)

                                                    Anyway hyvää viikonloppua! <3 <3 <3

















14 kommenttia:

  1. Valoa näkyy tunnelin päässä♥ Hieno kuva.
    Hyvää lomaviikkoa♥

    VastaaPoista
  2. Kyllä väsymistä ja kyllästymistä on lupa tuntea! Oikein ihanaa ja rauhoittavaa lomaa Sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe!<3 Ajattelin, että tähän väsyneeseen postaukseeni ei kukaan viitsi mitään kommentoida,kun on niin mollisävytteinen.Mukavaa oli huomata, että ette te ihanat kaista tällaisiakaan fiiliksiä.Saa olla oma itsensä kaikkineen edessänne. :)<3

      Poista
  3. Hienot kuvat! Kyllä niitä väsymyksen hetkiä vaan tulee kaikille,silloin onkin ihana kun saa pienen hengähdystauon! Ihanaa lomaa! Mukavaa alkavaa viikonloppua❤

    VastaaPoista
  4. Ihanaa lukea, että on muitakin elämän aalloilla keinuvia...ylös ja alas. VAikka tiesinhän minä tuon jo...on vaan niin lohduttavaa aina välillä muistuttaa siitä itseään.
    Hyvää viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kommenttisi oli itselleni hyvin huojentava!Ylös ja alas tässä keinutaan.:)
      Kiitos Hannele ja mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  5. Oi mitä kuvia, ja mikä unelmapaviljonki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin hurmaava?!Ihastelen sitä aina ohi kulkiessani.Ja se herättää niitä unelmia lentoon.:)
      Kiitos Pilvi! <3

      Poista
  6. Voi sinua kohtalotoveria ♥
    Tällä hetkellä ei tämä aneeminen arki pahemmin säväytä, liekö sitten vitamiinien puutostila eli perinteinen "kevätväsymys" syynä? Niin tai näin, uskon että joka tapauksessa loma tekee terää. Kipparin kanssa odotammekin jo intopiukeina 4 vkon kuluttua alkavaa veneenkunnostuslomaa ;)

    Sinulle toivotan nyt todella ihanaa ja inspiroivaa lomaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin juuri postannut tämän oman,alavireisen postaukseni ja sitten siirryin lukemaan sinun uutta postaustasi.Meillä taisikin olla samaan aikaan hiukan ilo kateissa. :)
      Aloin itsekin syödä monivitamiineja, ja jotenkin minusta tuntuu siltä, että auttoivat jo heti seuraavasta päivästä.Tai sitten vain oli tuollainen aallonpohja, joka meni itsekseen pois ja seuraava aamu valkeni jo paljon valoisampana.;)
      Jotenkin tämä ympäristökin on nyt paikallaan seisovan oloinen. Ei enää talven kauneutta, muttei vielä selkeää kevättäkään. Aurinkokoin kun katosi jonnekin.Soutaa ja huopaa plussalla ja pakkasella.Mieltä ei ainakaan piristänyt sekään, että amerikkalainen iso sääfirma lupailee tavallista kylmempää huhti-touko-kesäkuuta tänne meille pohjolaan..Kyllä nyt jo pikkuhiljaa toivoisi sitä lämpöä ja aurinkoa.
      Ihanaa, että teillä tuo intopinkeä, kutkuttava asia tuloillaan, se varmasti antaa voimia! :)
      KIitos Ansku ja mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  7. Väsymys kertoo sinulle, että on aika levätä. Kroppa kyllä tietää ja ilmoittaa. Tietysti on totta, ettei hektisempien päivien jälkeen ilta ja yöuni riitä täysin palauttamaan tarmoa ja siihen on sitten otettava viikonloput ja pidemmät vapaat. Muistan hyvin tuon ajan ja nuo tunetamasi tunteet omalta työajaltani.
    Unelmat elävät kaikessa rauhassa kaiken kiireenkin keskellä ja ne osaavat tuoda aurinkoa mustempiinkin päiviin.
    Tuo talo, jota kuvaat, herättää minussa isoa uteliaisuutta, se kiehtoo, houkuttaa. Olisipa kiinnostavaa tuntea sen tarina.
    Siellä sinun maisemissasi alkaa kevät jo kurkistella. Se varmaan sytyttää. Minä puolesnai toivon, että olisi hidas kevääntulo, sillä kontin säilyisivät mustikan ja hillan kukat pakkasilta kesäkuu lopulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii kanssaelämisestä. <3 Huomaan nyt 56-vuotiaana työvireeni laskeneen huomattavasti.Ei enää oikein jaksaisi. Varsinkin kun työelämässä kaikki muuttuu niin hurjaa vauhtia. Koko ajan pitäisi olla oppimassa uusia, omasta mielestä ihan turhia höpöhöpöjä, jotka nuoremmat kokevat välttämättömiksi.Ennen vanhaan lähetit sähköpostia kollegalle. Nyt on Yammerit ja Teamsit ja Skypet ja kymmenen muuta pilvipalvelua. Saman asian mielestäni ajaisi se sähköposti, mutta kukaan ei kuulemma enää lue sähköposteja, kun pitää olla samantein saatavilla vastaukset.
      Siinä kun sitten kahlaat kaikki nämä läpi, ettei vaan mikään mene ohi, on jo stressi kovasti hartehilla.Minä kun olen luonteeltani ihminen, joka paljon mielummin kääntäisi multaa ja maata maaseudulla. ;)
      Mutta, kuten kirjoitit, unelmat elävät.
      Tuo talo vetää minuakin puoleensa. En ole koskaan nähnyt siellä ihmistä.Olen yrittänyt etsiä Saunalahden vanhoista taloista tietoa, mutten ole onnistunut.
      Minuakin niin kiinostaisi tietää sen historia. Ja toden totta toivon, ettei sen anneta tuohon paikoilleen rapistua.
      Meilläkin viime kesänä paleltuivat mustikankukat maalla.Toivon sitä hidasta kevääntuloa sinne teillepäin.

      Poista