Minun pitää jatkossa muistaa, kuinka paljon hyvää energiaa ja iloa saan auringonkukista!

Seuraavan kerran, kun masentaa tai ahdistaa, pitää käydä kukkakaupassa.

Ja ensi vuonna pistän niitä kasvamaan taas maalla, aivan varmasti!

Kukka täynnä pirteää hyvää mieltä.

Mustatorvisieni-keitto.

Rupesin valmistamaan keittoa.

Kuullotin ensin sipulit voissa, lisäsin tuoreen mustatorvisieni-hakkeen.

Pyörittelin niitä niin kauan, että sienistä haihtui neste.

Lisäsin pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja pyörittelin taas.

Sitten vettä. Mukaan tuoretta, itse kasvattamaani timjamia, kaksi luomu kasvisliemikuutiota. Mustaa ja valkopippuria. Hiven suolaa ja hyppysellinen sokeria.

Annoin vehnäjauhon kiehua hiukan aikaa hissukseen kypsäksi, sitten lisäsin kerman ja ison nokareen tuorejuustoa.

Ja jotain jäi mausta uupumaan...

Eikun kokkipoika huoneestaan maistamaan.

Maistoi ja sanoi: "raasta pari pientä tuoretta tomaattia".

TOMAATTIA! -rääkäisin minä.

Kokkipoikani otti lusikallisen keittoa, leikkasi siihen pienen palan tomaattia ja työnsi suuhuni.

Totta tosiaan! Juuri tämä tästä puuttui, pieni hapokkuus!

Kun raastetut tomaatit olivat hetken muhineet keitossa, siitä tuli taivaallisen makuista!

Suu olisi syönyt, jos vatsa olisi vetänyt vaikka kuinka paljon.

Mutta, että tuoretta tomaattia kermaiseen sienikeittoon, en olisi ihan heti itse keksinyt. :)

Yhtenä päivänä pihasta kuului moottorin surinaa jo heti aamusta.

Kävi ilmi, että viherfirma oli tullut pistämään kaikki piha-alueemme puskat tyveään myöten sileiksi.

Pieni ystäväni punarinta, jota olen jo pitkään seurannut, kerran pelastanutkin sen kiipelistä roskakatokseta, oli surullinen näky...

Kaikki sen  turvalliset puskat oli viety.

Niiden suojista se on koko kesän pyrähdellyt hyönteisiä ja mennyt kiireesti takaisin piiloon.

Aivan kuin se olisi minulle tullut kertomaan asiasta ja kysymään syytä.

 Niin lähelle eteeni se tuli, vaikka yleensä on kovin arka, eikä ole ollut mitään mahdollisuuksia siitä kuvaa saada aikaisemmin pihalla.

Olisivat nyt pari viikkoa vielä antaneet kauniiden pensaiden vihertää ja pikkulintujen niiden suojista lentää etelään. Hm.

 Tänään kävin pitkästä aikaa merenrannalla.

Ja mitä pirkuletta!

Kuvia, monia kuvia ladatessani koneelleni huomasin, että niissä oli päivämäärä ja kellonaika!

No, en ole vielä sinut uuden kamerani kanssa, jossain vaiheessa olen säheltänyt tuon päivämäärän päälle.

Mennään merenranta kuvat nyt tälleen turistikuvina. :)

Sheeps at work ja pikkuvarpuset tuulen tuiverruksessa.

Mukavaa loppuviikkoa! <3 <3