tiistai 25. syyskuuta 2018



Minun pitää jatkossa muistaa, kuinka paljon hyvää energiaa ja iloa saan auringonkukista!
Seuraavan kerran, kun masentaa tai ahdistaa, pitää käydä kukkakaupassa.
Ja ensi vuonna pistän niitä kasvamaan taas maalla, aivan varmasti!
Kukka täynnä pirteää hyvää mieltä.


Mustatorvisieni-keitto.
Rupesin valmistamaan keittoa.
Kuullotin ensin sipulit voissa, lisäsin tuoreen mustatorvisieni-hakkeen.
Pyörittelin niitä niin kauan, että sienistä haihtui neste.
Lisäsin pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja pyörittelin taas.
Sitten vettä. Mukaan tuoretta, itse kasvattamaani timjamia, kaksi luomu kasvisliemikuutiota. Mustaa ja valkopippuria. Hiven suolaa ja hyppysellinen sokeria.
Annoin vehnäjauhon kiehua hiukan aikaa hissukseen kypsäksi, sitten lisäsin kerman ja ison nokareen tuorejuustoa.
Ja jotain jäi mausta uupumaan...
Eikun kokkipoika huoneestaan maistamaan.
Maistoi ja sanoi: "raasta pari pientä tuoretta tomaattia".
TOMAATTIA! -rääkäisin minä.
Kokkipoikani otti lusikallisen keittoa, leikkasi siihen pienen palan tomaattia ja työnsi suuhuni.
Totta tosiaan! Juuri tämä tästä puuttui, pieni hapokkuus!
Kun raastetut tomaatit olivat hetken muhineet keitossa, siitä tuli taivaallisen makuista!
Suu olisi syönyt, jos vatsa olisi vetänyt vaikka kuinka paljon.
Mutta, että tuoretta tomaattia kermaiseen sienikeittoon, en olisi ihan heti itse keksinyt. :)



Yhtenä päivänä pihasta kuului moottorin surinaa jo heti aamusta.
Kävi ilmi, että viherfirma oli tullut pistämään kaikki piha-alueemme puskat tyveään myöten sileiksi.
Pieni ystäväni punarinta, jota olen jo pitkään seurannut, kerran pelastanutkin sen kiipelistä roskakatokseta, oli surullinen näky...
Kaikki sen  turvalliset puskat oli viety.
Niiden suojista se on koko kesän pyrähdellyt hyönteisiä ja mennyt kiireesti takaisin piiloon.
Aivan kuin se olisi minulle tullut kertomaan asiasta ja kysymään syytä.
 Niin lähelle eteeni se tuli, vaikka yleensä on kovin arka, eikä ole ollut mitään mahdollisuuksia siitä kuvaa saada aikaisemmin pihalla.
Olisivat nyt pari viikkoa vielä antaneet kauniiden pensaiden vihertää ja pikkulintujen niiden suojista lentää etelään. Hm.








 Tänään kävin pitkästä aikaa merenrannalla.
Ja mitä pirkuletta!
Kuvia, monia kuvia ladatessani koneelleni huomasin, että niissä oli päivämäärä ja kellonaika!
No, en ole vielä sinut uuden kamerani kanssa, jossain vaiheessa olen säheltänyt tuon päivämäärän päälle.
Mennään merenranta kuvat nyt tälleen turistikuvina. :)





Sheeps at work ja pikkuvarpuset tuulen tuiverruksessa.


Mukavaa loppuviikkoa! <3 <3


10 kommenttia:

  1. Auringonkukkapelto oli aikeenani, joka tänäkin vuonna jäi toteuttamatta. Nyt laitoin jo puhelimeen muistutuksen huhtikuulle, että ensi kesänä saan nauttia riittävästi auringonkukista. Keltainen on piristävä väri, vaikka se ei tällä hetkellä lukeudukaan lempiväreihini. Tykkään siitä silti kovasti. Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että ensi kesänä olisi suotuisa sää auringonkukille. :) Se on ilahduttavan kestävä kukka myös maljakossa, kun muistaa leikata uuden imupinnan.
      Kiitos Tuija! <3

      Poista
  2. Oi eipä olisi tullut itsellekkään mieleen tomaatin lisäys sienikeittoon, varmasti hyvää! Näyttikin niin herkulliselta:) Kiva kun on tuollaisia vinkin antajia♥ Ihania kuvia olet ottanut, ovat niin suloisia nuo linnut tuossa alimmassa kuvassa:) Kaunista syksyn aikaa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin minäkin kovasti, kuinka pyöristi keiton maun juuri oikeanlaiseksi. :)
      Kokkipojasta on usein hyötyä näissä kokkailuissa.Tiedätkö, minä opin vasta viime kesänä, että on varpusia ja sitten on näitä hiukan pienempiä ja tummempisävyisiä pikkuvarpusia.:)
      Kiitos Päde ja kaunista syksyn aikaa sinnekin! <3

      Poista
  3. Auringonkukat antavat kyllä aurinkoista energiaa. Sen huomaa jo pelkästään kuvia katselemalla.
    Enpä ole minäkään kokeillut koskaan tomaattia sienikeiton kanssa.
    Ihanaa ja levollista loppuviikkoa Sinulle, blogiystäväni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan uskomattomia ovat välillä nämä mäkujen maailmat?
      Onkohan auringonkukka luotu lievittämään kesän päätymisen tuskaa? :)
      Kiitos Piipe,blogiystäväiseni ja Sinulle myös levollisia, kauniita syksyn päiviä sinne! <3

      Poista
  4. Auringonkukat ovat loppukesän lempikukkiani♥ ja sienet sitten namm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niistä on vahvasti nyt muodostumassa myös minun lemppareitani. :)
      Sienet eivät ihan heti tästä talosta pääse loppumaan, niin valtavat määrät on kuivattu ja suolattu. :)
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  5. Keltaisesta väristä saa energiaa ja se kohottaa mielialaa. Auringonkukat ovat kuin pieniä aurinkoja, niin ihania :)
    Lähdemme tämän syksyn viimeiselle saariretkelle tänään ja valmistin meille yhdeksi ateriaksi sienisoppaa, kuinkas muutenkaan :D
    Pikkulintuja on alkanut ilmestymään pihapensaisiimme sirkuttelemaan, ja jotkut ovat uteliaasti kurkistelleet ikkunoista sisälle, kuin kysyen että koskas meinaat taas alkaa ruokkimaan meitä ;)
    Valoa ja virkeyttä loppuviikkoosi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaisella värillä on ihmeellinen, piristävä vaikutus.Voisin hyvin kuvitella, jos oikein harmaana talvipäivänä, kun värejä ei luonnossa ole juuri ollenkaan, auringonkukat antaisivat oivaa buustia jaksamiseen. :) Toivottavasti teillä oli ihana viimeinen saarireissu!<3 Ilmat ainakin olivat ja ovat hienot, joskin yö oli ainakin täällä kylmä ja näyttää käyneen miinuksella jossain välissä yötä.Ihana tuo pikkulintujen saapuminen kyselemään ruoan perään pihapiiriinne. :)
      Aurinkoa myös sinun päiviisi Ansku,kiitos! <3

      Poista