lauantai 29. syyskuuta 2018




Tänään aamupäivällä oli upea aurinkoinen sää.
Mietin hetken lähtemistä kävelyretkelle.
Olin kuitenkin hieman väsy ja päätinkin istahtaa isännän parvekkeelle aurinkoon.
Rakastan sitä tunnetta, kun suljettujen silmäluomien läpi näkyy kirkasta punaisen oranssia ja aurinko lämmittää kasvoja.
Alemmalla parvekkeella maahanmuuttajaperheen pieni tyttönen lauloi kirkkaalla äänellä leikkikoulussa oppimaansa suomalaista lastenlaulua. 
Hänessä oli samaa tomeruutta kun omassa pienessä tytössäni liki kolmekymmentä vuotta sitten.
Hiukan murretulla suomenkielellä hän lauloi toistuvasti oppimansa kohdat ja lallatteli loput heinäheinäsirkka-laulun nuotilla.
Hymyilytti itsekseni.
Kuinka tämä aika rientääkään.
Juurihan oma Annani lallatteli samaa laulua.

Tämänpäiväiseen väsymykseeni on ihana, kaunis ja itseäni kovasti liikuttava syy.
Tyttäreni menee ensi kesänä naimisiin.
Matkustamme Kreikkaan heinäkuun alussa juhlistamaan heidän seremoniaansa.
Nuoripari vihkiytyy virallisesti jo Suomessa, mutta me lähisukulaiset ja ystävät saamme todistaa henkilökohtaiset lupaukset Kreetalla, Annan isän villan puutarhassa, vuoren rinteellä lämpimässä Kreetan illassa.

Minulle erittäin mieluisaa puuhaa on visuaalinen somistuksen suunnittelu.
Nyt kun olen saanut Annalta luvan miettiä ideoita, iltani kuluvat pitkälle yöhön niitä pohtiessani.
Miten puutarhan voisi koristella, mitä kannattaisi tuoda jo Suomesta mukana?
Kun Anna syntyi mietin, että jonain kauniina päivänä haluaisin äitinä itse ommella hänelle häämekon.
Tilaisuus on hyvin nuorenparin näköinen, enkä näe tytärtäni perinteisessä hääpuvussa, niin kuin ei Anna itsekään.
Sitä vastoin näen hänet kyllä eteerisessä keijumaisessa mekossa.
Annan isoäidillä, omalla äidilläni oli kaunis, luonnonkukista solmittu kukkaseppele markeeraamassa huntua omissa häissään.
Anna otti idean siitä vastaan myötämielisesti.
Samalla se täyttäisi "jotain lainattua"-osan perinteestä, joskin ideana.
Omana visionani näen kauniin tyttäreni pitkät tummat hiukset avoimina kukkaseppeleen alla ja pukeutuneena ilmavaan yksinkertaiseen keijumekkoon.
Anna tietenkin päättää tämän aivan itse, enkä katso ollenkaan oikeudekseni edes puuttua asiaan.
 Mutta, saatanpa kuitenkin yrittää tehdä sen keijumekon,
 ja Anna sitten hyväksyy tai ei ,ilman pienintäkään pelkoa siitä, että loukkaantuisin, jos hän päätyy toisenlaiseen ratkaisuun.

Mietin tulevaa hääjuhlaa usein ja herkistyn aina kovasti ajatuksesta.
Omaan pussukkaani varaan suuren määrän nenäliinoja.
Hion puhettani parille ja mietiskelen, kuinka mieltä liikuttavaa voi olla myös paluu saarelle, josta lähdin 20-vuotta sitten, enkä ole sen koommin siellä käynyt.

Toivottelen mukavaa viikonlopun jatkoa! <3 <3

(kuvassa Mirjam-Matilda mummuni ja Ville-pappani vastavihittyinä)











15 kommenttia:

  1. Voi onnea ja iloa! Ei ihme, jos mieli on haikea ja samalla jännittynyt. Onhan oman lapsen avioituminen niin liikuttava tapahtuma; sen sain itsekin äskettäin kokea. Hyviä valmisteluhetkiä Sinulle! <3
    ps. Tuo ensimmäinen kuva on tosi energinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä osuu sinne äidin liikutuskeskuksen keskiöön. :)
      Kiitos kovasti Sinulle Piipe! <3
      p.s. auringonvalo yhdistettynä keltaiseen antaa energiaa!

      Poista
  2. Voi miten ihanaa♥♥. Vuotesi tulee menemään vilauksessa, noita asioita miettiessäsi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä niin luulen myös! :)
      Kiitos ihanainen Hannele! <3

      Poista
  3. Monesti juhlia edeltävä aika onkin antoisinta. Kaikki on edessäpäin. Saa olla täpinöissä ihan aiheesta.

    Sinulla vielä paluu paikkaan, josta olet 20 vuotta sitten lähtenyt. Paljon tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta samaa mieltä! Mukavia asioita on niin ihanaa suunnitella,olla vielä matkalla tulevaan! :)
      Reissu Kreetalle tulee olemaan hyvin tunteellinen kaikin puolin.
      Kiitos Piri! <3

      Poista
  4. Oi että miten ihana uutinen ❤ Onnea ❤
    Ja voi sitä tunteiden määrää! Nämä herkät, kauniit kuvasi ja koskettava kirjoituksesi saivat minut täällä jo liikuttumaan lähes kyyneliin. Nenäliinoja tarvitaan itse hääjuhlassa aivan varmasti ;)
    Ihania, inspiroivia suunnitteluhetkiä sinulle ja tyttärellesi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta lämpimästä kommentistasi Ansku! <3
      Minä vetistelen jo telkkarista katsomiani, vieraiden häitä.Saa nähdä, mikä vuoripuro olenkaan tyttäreni häissä.Pitää varata nessuja oikein kunnolla.:)
      Tuohon reissuun tulee liittymään niin paljon tunteisiin menevää.Häät, ihmisten kohtaamista 20-vuoden jälkeen ja tuttujen paikkojen ja maisemien jälleennäkemistä.

      Poista
  5. Oih, miten ihanaa <3 Itse luultavasti en saisi koko puhetta pidettyä, olisin kuin vesiputous, kuten usein muutenkin... Ja vielä juhlat Kreetalla, maailman (toiseksi parhaassa paikassa) <3 Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin miettimään, että näinköhän minäkään saan pidettyä...:)
      Karjalaisten sukujuurien vuoksi olen myös kovin itkuherkkä.
      Kreeta oli aikoinaan aivan ihana paikka asua,nuorelle eksotiikkaa janoavalle naiselle.
      Mutta kyllä ajan kanssa muuttui se oma maa mansikaksi. ;)
      Tosi ihanaa kyllä mennä nyt pitkästä pitkästä aikaa käymään ja katsomaan kuinka siellä on muuttuneet tienoot, vai ovatko.
      Kiitos Helmi!<3 Oli mukavaa kun löysit tänne, ja jätit kommentin!<3

      Poista
  6. Aivan ihana uutinen!♥ Onnea!
    Tuleva talvi hurahtaa kepeästi, kun suunnittelette tulevaa hääjuhlaa:)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SIRPA!! :) Ihanaa, että olet palannut! Joko kohta pääsee kuvien tarinoita ihastelemaan?
      Kiitos kovasti ja ihanaa syksyä sinne Kirkkonummen suuntaan! <3

      Poista