maanantai 5. marraskuuta 2018


Tihkusadetta.
 Sumu roikkuu puissa kosteudesta sakeana, on leutoa ja hiljaista.
 Porstuan ikkunat huurussa.
Mietin, että olipa hyvä kun käytiin suppismetsällä edellisenä päivänä kuivalla kelillä.
Mikä suloinen tilaisuus nyt olla vaan!
Tuvan lämmössä kynttilöitä, telkkaria, kirjaa, naistenlehtiä ja löhöämistä.
Ihana raukeus ja tyyneys otsalla, onnellinen olo.
Kärpäsiä heräillyt taas piiloistaan pörisemään nurkkiin.
Tuo kesäpäivän mieleen tuo ääni.
Saan ikkunasta, johon tintit eilen koputtelivat jyvän toivossa hienon kuvan kynttilän liekeistä.
 Kuin olisi puun oksat tulessa.
Nyt on tirpusillakin pitkät pötköt talvimuonaa roikkumassa pensaissa
 kauppareissun jälkeen.
 Ja auringonkukansiemeniä navetalla lintulaudalla.
Uskalsin laittaa, kun tiedän naapurinrouvan jatkavan ruokintaa koko talven.

Samalla kauppareissulla kävimme sytyttämässä pyhäinpäivän kynttilät haudoille.
Kirkonkellot soivat verkkaan ja kutsuivat jumalanpalvelukseen samalla kun niitä kynttilöitä sytyttelimme.
Minulle ne nostattivat kyyneleet silmiin kun oli niin harras ja kaunis tunnelma hautuumaalla.

Sateisia ja sumuisia päiviä seurasi aurinkoinen sunnuntai.
Isäntä lähti keräämään lisää suppiksia, minä suuntasin toiseen metsään pikku ystävieni kanssa, tästä lisää seuraavassa postauksessa.
En juurikaan olisi voinut onnellisempi olla kun aurinkoista, syksyistä metsää samosin, ihmettelin ja ihastelin.
Tulin jo kerran poiskin, mutta lähdin takaisin.
Ajattelin, etten tuhlaa hienoa aurinkosäätä ja kaunista metsää nyt kun siihen on tilaisuus,
kohta alkaisi taas jo iltakin hämärtää neljän jälkeen.
Myöhemmin, auringon laskiessa ihastelin pienten lentäväisten parvea, 
joka kisaili männyn oksien välissä, kuin kesäiltana konsanaan,
 vaikka nyt oli jo marraskuun neljäs.

Tätä aurinkopäivää seurasi uskomaton iltataivas, myöhemmin mahtava tähtitaivas ja upeat revontulet!
Koko pohjoinen taivaan puoli loimusi kirkkaana.
Minulla meinasi sydän pakahtua, kun pimeässä niitä mummulan portailla katselin.

Sielua ravitseva viikko maalla.
Savun tuoksua, puuhellan paukahtelua, hiljaisuutta ja kauneutta.
Ai niin,
Nukuin ulkona lokakuun viimeisenä yönä!
Tarkoitus oli jo viime syksynä, mutten sitten uskaltanutkaan.
Nyt päätin, ettei petoeläin uskalla nousta aitan rappusia varpaitani nuuskimaan.
Pari superlonpatjaa alle ja paksun untuvatäkin sisään tuohon 15 kuvan aitan ylätasanteelle tutimaan.
Ajatuksenani oli siitä tähyillä pihaa yöaikaan kun kiinnostaisi tietää,
 mitä kaikkea siellä tapahtuu.
Ja kuinkas kävikään.
Olen nukahtanut melkein heti.
Heräsin aamupimeällä ja laskeuduin kuusen juurelle pissille ja kömmin takaisin untuvatäkkini alle.
Missään vaiheessa ei kylmä tullut.
Täkin uloin sivu oli hieman aamusateesta kostunut kun isäntä tuli kahdeksan aikoihin huhuilemaan, että ollaanko hengissä.
Olin niin tuhannen ylpeä itsestäni, kun voitin ja turhaksi totesin taas yhden peloistani.
Jännältä tuntui seuraavina iltoina portailta katsella pimeää pihaa ja ajatella, että tuolla minä nukuin yksin koko yön ja mahdolliset pihassa käyneet eläimet naureskelivat partaansa kuorsaavaa "luontotieteilijää." ;)

Oikein mukavaa viikon alkua! <3 <3






















































16 kommenttia:

  1. Kaunis ilta-auringon kultaama taivas ja pehmeä sammalmetsä...upeita tunnelmakuvia!! Ajatuskin ulkona nukkumisesta lokakuun pimeydessä hirvittää....rohkea mimmi!:)

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Sirpa! Pienin askelin yritän voittaa pelkojani.
      Kiitos samoin sinulle! <3

      Poista
  2. Ooh, mitkä kuvat! Niistä ja tekstistäsi voi aistia ihanan verkkaisen mökkitunnelman. Hui, oletpa ollut rohkea, hatunnosto sille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Hensku! <3
      Kiva kuulla, että sain tunnelmaa jaettua!

      Poista
  3. Oi mitä kotoisaa tunnelmointia teillä, ei kiirettä mihinkään ja nautiskella luonnosta ja tuvan lämmöstä. Minä niin rakastan vanhoja rakennuksia, tupia, aittoja, ulkosaunoja. Minuakin kiinnostaisi nukkua ulkona ja sinähän olet onneksi pötkötellyt korkeammalla et ihan maassa. Mun mieskaveri innokkaana metsämiehenä on nukkunut paljonkin ulkosalla korven keskellä mutta yleensä ollut nuotio lämmittämässä. Karhu oli kerrankin käynyt syömässä makkarankuoret aika lähellä, kun nuotio oli sammunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minäkin rakastan vanhoja pihapiirejä rakennuksineen.Luhtiaittoja ja saunamökkejä jne.
      Hui!Paljon on vielä matkaa minulla siihen, että uskaltautuisin metsään yksin nukkumaan.:)
      Mieli tekisi kovasti, mutta tämän mielikuvituksen kanssa ei taitaisi tulla mitään...
      Kun ei mieli oikein usko faktaa siitä, ettei karhu eikä susikaan mielellään tule ihmisen lähelle ainakaan paha mielessään.Vaikka karhua ja sutta ihailen aivan valtavasti, voisi olla aika pitelemätön paikka kohdata jompi kumpi yksin metsässä maatessaan.;)
      Kiitos Beate56!<3

      Poista
  4. Hienosti kirjoitettu. Kyllä syksyisissä sateisissa päivissä on oma hieno tunnelmansa. Jokaisessa meidän neljässä vuodenajassa omansa. Kynttilät ovat jo saapuneet minunkin iltoihin tuikkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä,arvostan jokaista vuodenaikaa minäkin.Tänä vuonna on ollut jostain syystä erittäin helppoa syksyn kanssa, vaikka yleensä kesän lapsena kaihoan kesää pitkälle alkutalveen.
      Tänä vuonna olen osannut nauttia näistä harmaista päivistäkin. :)
      Kiitos Merikaisla! <3

      Poista
  5. Rauhaa ja levollisuutta huokuvat kuvat.
    Olitpa vaan rohkea, kun yövyit ulkona. Kokemus oli kuitenkin varmaan ainutlaatuinen.
    Hyvää alkanutta viikkoa harmaudesta huolimatta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla! Kokemus oli itselleni hyvin tärkeä, vaikka hiukan kismittää etten pysynyt hereillä pidempää. :)
      Kiitos samoin Piipe! <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja kuvat! <3
    Voin niin samaistua noihin fiiliksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sumi,taidat tykätä hämäränhyssystä sinäkin? :) <3

      Poista
  7. Aivan mahtava tunnelma näissä kauniissa kuvissasi, sekä koko tässä ihanassa, rauhaa, hiljaisuutta ja hyvää oloa huokuvassa postauksessa ❤
    Haaveiluni pienestä mummonmökistä saa taas siivet selkään...
    Harmaudesta huolimatta ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummonmökin (joskaan ei omani) ikkunoista oli ihanaa katsella harmaatakin säätä vihreiden kuukausien ja auringon jälkeen.
      Toivottavasti haaveesi toteutuu!<3
      Kiitos Ansku ja mukavaa viikon jatkoa! <3

      Poista
  8. Voi kiitos sinulle! Maailma on hyvä ja kaunis, on missä tahansa. Kunhan kuuntelee sen sanomaa sielullaan, rauhassa ja luottaa niinkuin sinä. Se on rikkautta se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti kirjoitit!
      Kiitos Suomalainen Kyproksella! <3

      Poista