Yksinäinen, karannut vappupallo jatkoi juhlaansa tänään rannassa.
Se oli narustaan takertunut kaislikkoon ja heilui siinä iloisesti tuulessa.
Tein taas vähän pidemmän lenkin ja haastoin itseni ensimmäistä kertaa
leikkauksen jälkeen kiipeämään tuttua, jyrkähköä mäkeä metsäänkin.
Hiukan tympii, kun ei tunne vielä itseään ihan täysikuntoiseksi.
Ja huomaan olevani myös luulosairas,
vaikka siitä isännälle aina naureskelen.
Kuuntelen nyt kehoni tuntemuksia liiankin tarkkaan.
En ole köyhä enkä kipeä kun minulla on mukavaa tekemistä
ja huomioni kiinnittyy tekemiseeni.
Mutta,
annas kun makoilee ja jää miettimään jokaista pientä,
ylimääräistä tuntemusta.
Hassuinta tässä se,
että varsinaisesta leikkauskohdasta olen parantunut jo mielestäni melkein ennalleni.
Mutta välillä vihloo rintaa ja välillä kolottaa sieltä täältä
ja niitä sitten jää pähkäilemään.
Ihmisen psyyke on jännä.
Kun kyllästyn oloni liialliseen tarkkailuun,
käsken itseni lopettaa vohkaaminen,
myös kaikki oudot tuntemukset katoavat samantien.
Toivoisin niin jo olevani vanha itseni,
pystyväni nostelemaan raskaitakin tarvittaessa
ja kävelemään vaikka maailman ääriin!
Kyllä osaa arvostaa sitten taas niinkin arkista asiaa
kuin normaali olo.😊
Mukavaa, lämpenevää uutta viikkoa!❤
Kauniita kevätkuvia! Ihmisen psyyke on tottavie hassu juttu, minullakin on tapana välillä lietsoa mielessäni kaikennäköistä... Luonnossa liikkuminen on hyväksi, saa ajatukset muualle. Toipumisia sinulle, kyllä se siitä vielä <3
VastaaPoistaOn hyvin vaarallista lähteä luulosairauden tielle ajatuksissaan...
PoistaOnneksi sen kuitenkin tajuaa,ja osaa himmailla takaisin maalaisjärjen tielle.😉
Lyhytjännitteiselle toipumiseen tarvittava aika on hiukan pitkästyttävä,
olisi niin paljon jo tekemiseen-johon tarvittaisiin voimaa, tahtoa.
Mutta kyllä tämä tästä,niin kuin sanoit!😊Luonto parasta lääkettä!
Kiitos Hensku myötätunnosta!❤
Voi, miten paljon minäkin toivon olevani nuorempi vanha itseni, joka jaksoi ja uskalsi niin monenlaista. Ei onnistu enää ja se tuntuu väliin niin raskaalta.
VastaaPoistaRentukat, leppä ja pihlaja ovat ilahduttavaa nähtävää kuvissasi. Se on niin kesämeininkiä.
I feel your pain!Tässä vanhenemisessa on päivittäin osattava asennoitua uusiin rajoitteisiinsa.Minä en niinkään kaihoa nuoruudenkauneuden perään -joka katosi jonnekkin matkalla,mutta laillasi voimien ja notkeuden perään on kyllä ikävä.Uskalluksen kanssa itselläni on käynyt hiukan päinvastoin.Nuorena olin arempi,nyt kyllä uskaltaisin enemmän,jos olisin tällä päällä nuoruuteni voimissa.
PoistaVarsinkin noita napakoita lepänlehtiä ihastelin rannassa,olivat kuin karhunpojan korvat!
Kiitos Aimarii myötäelämisestä!❤
Toipuminen vie oman aikansa..
VastaaPoistaEi millään haluaisi myöntää, että enää ei pysty kaikkeen mihin vielä esim.10 vuotta aiemmin.
Kauniit keväiset kuvat etenkin rentukat meren rannalla.
No niinhän se vie,oikeassa olet.Alkaa hiukan tässä jo tympiä kun toivoisi nopeampaa tahtia :)
PoistaVanhenemisessa on näitä harmittavia lieveilmiöitä,on se jokaiselle hiukan harmin paikka myöntää, ettei enää pysty samaan kuin ennen.
Mutta kevät ja tuleva kesä piristävät kummasti! :D
Kiitos Sirpa!<3
Aah, miten ihania kevätkuvia ❤ Näitä katsoessa tulee niin hyvä fiilis ja ihan väkisinkin alkaa hymyilyttämään :)
VastaaPoistaNiin on samanlaisia tuntemuksia minullakin! Vaivoja tulee aina vain lisää, mikä ei sinällään haittaa, kun eivät kuitenkaan (ainakaan toistaiseksi) ole mitään sen vakavampia. On silti raskasta hyväksyä iän, sekä sairauksien mukanaan tuomat rajoitteet fyysiseen toimintakykyyn. Intoa ja rohkeutta olisi mennä ja tehdä, mutta kroppa mokoma pistää hanttiin ;)
Nyt on lähdettävä koirien kanssa lenkille, että ehdin ajoissa iltavuoroon.
Toipumista sinulle täältä toivottelen ❤
Olen nyt juuttunut näissä kuvaamisissani noihin lehtipuihin, kun ovat niin ihania pikku lehtineen. :) Onneksi kuvista muutkin kuitenkin löytävät kauneuden.
PoistaJuuri tuo kismittää, kun olisi tahtoa vaikka mihin.Onneksi minua vielä jalat vievät pitkiäkin matkoja, käsivoimat hupenevat hupenemistaan.Kyllä saa jokaisen purkin ym. käydä avauttamassa muilla.
Ja olen nivelrikko-sukua, edessä on sekin.
Mutta kesä on tulossa!! :D
Kiitos Ansku!<3