Ystävämme västäräkki.

Tykkään kovasti punarinnasta.

Samaa ulkonäköä on toisessa suosikissa, västäräkissä.

Samat pitkät sulosääret, 

kauluslappu vain tällä kaverilla musta.

Jotkut tyypit näistä ovat kovin seurallisia ja päästävät lähelle.

Niin kuin tämä kuvissanikin esiintyvä.

Juttelimme keskenämme hyvän aikaa.

Tuntui, että se välillä katsoi minua suoraan silmiin

 ja oli hyvin tietoinen yhteisestä hetkestämme.

 Alla toinen västäräkki uros.

Rouva oli ilmeisesti hautomassa ja herralla tunteet pinnassa.

Tämä on luultavasti sama pari,

 joka on pesinyt mummulan pihapiirissä jo useampana vuotena.

Meidän piti lopulta peittää auto suurella suojapeitteellä,

koska pelkäsimme linnun satuttavan itsensä.

Myös auto sai sen verran jätöstä ylleen, 

että katsoimme senkin puolesta hyväksi ideaksi.

Mutta, mitäpä teki herra västäräkki?

Ilmeisesti onnistuimme vain pilaamaan siltä 

hauskan ajanvietteen,

koska se siirtyi heti seuraavaksi kuvajaisestaan innostuneena

 yläkerran kammarin ikkunaa vastaan sotimaan.

Miehet ja reviirinsä...

Luontoa on monasti uskomattoman hienoa seurata,

ihan vaikka vain omalla pihallaan. 
Mukavaa,aurinkoista helatorstaita!